Niilon kultakausi taitaa olla nyt jo takana päin. Toki Franquinin grafiikka kehittyy vielä jaa saa kokonaan uuden suunnankin ennen kuin on vuorossa dramaattinen lopullinen taantuminen.
Minulle tuli tänään 1971 ja 1972 -albumit. Niissä tapahtuu Franquinin siirtymä sivellintussauksesta (takaisin) terätussaukseen ja samalla hänen piirrostekniikkansa saavuttaa huippunsa: minulle etenkin tämä 1972 kirja on sitä kaikkein huikeinta Franquinia, missä viivojen hallinta ja tarkkuus on aivan ylimaallista.
Tertsi hehkutti etenkin tuota 1971 -kirjaa, mutta minulle tämä seuraava on kuitenkin parempi - minulle siinä on selvästi enemmän erityisen hienoja sivuja.
Tästä eteenpäin sitten yksityiskohtaisuus vain lisääntyy ja lisääntyy, kunnes alkaa lopulta mennä vähän överiksi. Mutta kyllä ainakin siinä seuraavassa kirjassa pitäisi vielä olla todella huikeita sivuja mukana.
P.S. Minun vaikutelmani on ollut, että Marsu Productions on myynyt näitä kirjoja käänteisessä numerojärjestyksessä: Pariisin sarjakuvakaupoissa (jotka taatusti tilaavat kirjat heti kun ne ilmestyvät) näkemieni kappaleiden numerointi on ollut yli tuhannen, kun taas minulla, joka olen aina tilannut nämä viime tingassa ennen kuin niiden on ilmoitettu olevan loppuunmyytyjä, kaikkien kirjojen (ja minulla on niitä nyt jo kuusi) numerointi on siinä sadan tienoilla, tai alle. Jos tämä teoria pitää paikkansa, niin siinä tapauksessa tämä tilaus oli kaikkein täpärin: 1972 -kirja on kappale numero 32. Huh, melkein myöhästyin!
