voi toki lukea vain tarinanakin, mutta mitään opetustarinaa tästä ei minusta saa.
Pituus oli riittävä,tuntui siltä osin sopivalta.
Itsellä oli joitain omakohtaisia mielipide-eroja aiheen kanssa, vaikka jätettiinkin elävän elämän tavoin lankoja auki ja monisyisiksi ja "täysi tunne" tai vapauttava katarsis jäi saamatta niin jotain jäi hampaankoloon.
On se tutustumisen arvoinen teos silti, voi olla että minulla asiaan vaikuttaa muutaman naistutun kohtalot liikaa, liian tutut, liian liki. Jossain määrin Järjen veit ehkä molemmin puolin yliymmärtäväkin teos, mutta kuten sanottu ei välttämättä sellaiselle joka ei ole ikinä joutunut sanomaan "sinun ON soitettava poliisille, ON mentävä lääkäriin, sinun pitää hakea apua"
jopa samalle ihmiselle eri parisuhteissaan.
(tästä on kyllä vuosia aikaa mutta ihan vähällä ei unohdu)
Se on silti omaa stigmaa, omaa kyvyttömyyttä nähdä oman demonisoinnin ohi, eikä 100% mitä sarjakuva sanoo.
ehkä juuri siinä on sen isoin saavutus. uusia ajattelumalleja ei minussa nostanut, korkeintaan nirhi rupia vanhoista oman kykenemättömyyden tunteista auki kun ei voi auttaa toista ihmistä.
Aihe: Järjen veit (Luettu 3762 kertaa)