Olen lukenut jälleen Valiant-sarjoja.
Britannia: We Who Are About to Die on ensimmäiseen Britannia-minisarjaan nähden toimintapainotteisempi. Hyvin toimii tekijöiltä, eli Milligan, Ryp & kumpp.
Historian ja fantasian sekoittavaa sarjaa voi hyvin suositella koko Kvaakin porukalle.
4000 AD -minisarja on jatkoa Rai-sarjalle. Sellaista sujuvaa huttua, johon Craydonin kuvitus sopii erityisen hyvin. En todellakaan lukenut kaikkia tätä sivuavia one-shot-julkaisuja.
Tämän jälkeen on hyvä lukea neljäs Rai-kokoelma, eli Rain numerot 13-16. Sen sijaan, että ne olisivat tuohon tapahtumaan sijoittuvaa huttua, ne kertovat Rai-sotureiden historian. Toimii sikahyvin. Kuitenkin erikoinen päätös, että pääsarja kestää 12 numeroa, sitten tulee henkinen lopetus omana tapahtumana ja pääsarjassa taustoitetaan ihan muuta.
Strippisarjoja lukuun ottamatta en juuri huumoria kuluta. Archie & Armstrong varmaan menee sellaisena kevyenä seikkailusarjana, mutta minä olin tyytyväinen kun viidennessä tuli mukaan Bloodshot-crossoveria. Sellainen kallossa koliseva tunne minulla oli, että tämä voisi mennä paperilla ja rantakeinussa paremmin kuin diginä.
Sen sijaan The Delinquents-minisarja (2014) iski varsin kovaa. Kyseisessä seikkailussa sankarit yhdistävät voimansa kaksikon Quantum & Woody kanssa. Seikkailu eteni varsin hyvin, kuvitus oli kohdallaan ja Fred Van Lente piti tason korkealla.
En jälkimmäisiä sankareita ole koskaan lukenut, mutta ei varmaan taustoja ollut tarpeen tämän kanssa tavatakaan. Sen sijaan toimituksen palstalla todetaan, että uudet Q&W-tarinat ovat suoraa jatkoa vanhoille Acclaim Comics -seikkailuille. Tämä oli varsin muikea ajatus.
Huumoria oli myös Dead Drop-minisarjassa (2015), mutta se oli minulle paremmin iskevää, hieman ilkeää huumoria. Hyvin kulkee, näyttää hyvältä, mutta on ehkä paremmin sellainen alennuskorin valinta kuin täysihintainen tuote.
Ivar, Timewalker oli scifiä, draamaa ja huumoria. Hieman epätasapainoinen kokonaisuus, josta luin puolet joskus ja nyt sitten lopun. Ihan hyvää höttöä sellaisella kaikille vähän jotakin mentaliteetilla.
Parasta oli metakommentaari, jossa Ivar toteaa elävänsä hetki kerrallaan ja ongelmia syntyy vasta, kun tapahtumista koettaa saada yhtenäisen jatkumon.