Supis onkin pahis -teemaa on käytetty jo rutkasti, jymäkin esimerkki aiheesta on edelleen Alan Mooren ja John Totlebenin Miracleman #15, jossa "Paha Johnny pääsee irti" ja pistää Lontoon paloiksi ja pakettiin.
Mitä kohteliammin haluaisin ehdottaa Mark Waidin Irredeemable -sarjakuvaa, hyvän viskin ja cohiban kera.
Plutonian ei ole isäsi supersanteri, laitetaan kevein näyte:

37 numeroa jossa koko tarina.
Cracked on yhä huumorisivusto. Varaan yhä oman tuomioni elokuvasta siihen kun olen nähnyt sen, enkä usko ajatteluani muiden varaan.
Eiväthän Albert Einsteinin opettajatkaan uskoneet laiskurista tulevan yhtään mitään ja mitenkäs Fred Astairea kuvailtiin näytekelansa mukaan?
Ai joo:“Can’t act. Slightly bald. Can dance a little.”
Kansalliskaartia en koe kaiken demonisoivana voimana kun tiedän miten elokuvateollisuus toimii ja omaan vielä yli kolme synapsia.