Lienen varmaan anoa ihminen Kvaakissa, joka pystyy naamaperuslukemilla sanomaan Superman Returnsin olleen hyvä?
Mutta elokuva ei toimi yksin.
Pitää katsoa Superman 1, Superman 2 ja Superman Returns putkeen. Ohjaajan versioina. Kkemus on minusta parempi kuin seksi. Donner ja Singer luovat upean trilogian, jossa on eeppinen tarina. Kuin Raamatusta tai mytologiasta. Silmiä hivelevää kauneutta. Virheet ovat kauneusvirheitä. Mikään trilogia ei herätä minussa samoja tunteita. Iloa. Surua. Kaikkea. Ketä kiinnostaa onko Lex Luthor uskottava? Mitä ihmeen väliä sillä on mitä mieltä on näyttelijöiden taidoilla? Kaikki tämä unohtuu, kun katsoo elokuvat putkeen. Kerrataanpas koko trilogian tarina:
Mies (Jumala) lähettää ainoan poikansa maailmaan joka tarvitsee häntä.
Hänet kasvattaa ottovanhemmat, jotka opettavat hänelle kaiken inhimillisyydestä.
Pojasta kasvaa mies, joka ottaa itselleen suuren viitan. Jumalan viitan.
Hän rakastuu naiseen ja koko tähän maailmaan.
Hän joutuu tilanteeseen, jossa hän joutuu valita joko naisen pelastaminen tai maailman tuho. Hän valitsee naisen. Maailma pysyy ennallaan.
Koska hän on valinnut naisen, hänen on myös oltava rehellinen.
Rehellisyys ei kuitenkaan riitä, vaan hän joutuu myös uhraamaan maailman.
Hän valitsee jälleen naisen. Mutta maailma tarvitsee häntä, ja hän ei voi elää siinä maailmassa. Hän joutuu kohtaamaan Jumalten maailman, josta hän tuli, ja hänelle herää toivo, että tuo maailma olisi vielä jäljellä. Hän joutuu hylkäämään naisen, ja poistamaan tältä muistin, jotta molemmat voivat siirtyä eteenpäin.
Hän lähtee etsimään Jumalten maailmaa josta tuli.
Hän ei halua olla enää yksin. Mutta hän näkee kauhukseen, että tuota maailmaa ei enää ole. Hän on nyt vielä yksinäisempi kuin koskaan. Hän palaa takaisin ihmisten maailmaan. Siellä hänet on jo unohdettu, eikä häneen enää uskota. Hän huomaa, että nainen on siirtynyt eteenpäin elämässään. Nainenkaan ei enää usko häneen. Hän joutuu todistamaan, että usko häneen, Jumalaan, on yhä tarpeellinen. Hän kertoo naiselle, että joka päivä hän kuulee ihmisten rukoukset (elokuvan kaunein kohtaus). Nainen alkaa taas pikkuhiljaa uskomaan. Jumalamme joutuu läpi kiirastulen, kohtaamaan maailman pahuuden, jonka itse piru on hänen eteensä kattanut. Ja viimein nainen uskoo. Se usko saa hänet päihittämään itse pirun. Tarina loppuu siihen, että hän saa tietää että hänellä on poika. Hänellä on perhe, joka uskoo häneen. Koko maailma uskoo häneen jälleen. Ja hän jatkaa tehtäväänsä Jumalana maailmassa joka uskoo häneen. Hän ei ole enää yksin.
Minusta tämä on todella kaunis tarina. Kiitos Rami Rautkorven Teräsmies Elää! blogin tekstin, jossa kerrottiin Superman Returnsin teema. Alienated. Aloin miettimään näitä kaikkia kolmea elokuvaa yhdessä. Minun ei edes tarvinnut täyttää osioita ruutujen välissä, muodostaakseni näistä yhtenäisen tarinan. Unohtakaa näiden kolmen elokuvan viat. Ne vain sekoittavat pään. Ajatelkaa kokonaisuutta. Siis...voiko kauniimpaa tarinaa ihmisyydestä ja Jumaluudesta edes kertoa? Tai ylipäätänsä mistään. Rami, mikäli olet paikalla, haluatko tulla kertoamaan ajatuksiasi? Jatketaan aiheesta Uudessa ketjussa. Donner-Singer-Teräsmies. Puhutaan muissa ketjuissa elokuvista erillään.
Ja nyt siis on tulossa Snyderin ja Nolanin Teräsmies. Odotukset ovat hyvin korkealla.
Kuten olen sanonut, en enää nykyään katso trailereita. Olen maininnut tähän syyt.
Mutta olen kyllä seurannut aihetta alusta asti. Kaikki näyttää hyvältä, loppujen lopuksi. Toivotaan parasta. Unohdetaan toistaiseksi se pahin.