Sain luettua. Nimillä leikittely muuttui nimisotkuksi kun en varta vasten tsempannut. Oskari Pekkalasta tuli mieleen sekä Oscar Parland että Teuvo Pakkala, mutta ei Olavi Paavolainen.
Koska yleesä takakannet spoilaa jätän ne alkuun lukematta. Takakansitekstien yliselittäminen on varsinkin lyhyissä ja ohuissa "sarjakuvaromaaneissa" enemmän kuin tavallista ja sinänsä raivostuttavaa. Eli nyt oli selkeä virhe jättää tämä sekä lopun selitykset lukematta ensin (eihän tämä ollut mikään mangakirja).
"Salanimiin" oli kaksi syytä: ...
Ettei kukaan rupea kirjoittamaan historiaa uusiksi mun sarjakuvan pohjalta.
No, se rakenteen rikkominen josta täällä on kiitelty ei myöskään toiminut mulle. Johtuen ehkä osittain kerrontatavasta sekä piirrostyylistä (joissa kummassakaan ei ollut mulle tarpeeksi aineksia jatkumoiden hahmottamiseksi). No tämä tapa rytmittää aukeamittain kuitenkin sen rakenteen paljasti eli avasi, mutta siitä huolimatta koin sen lähinnä rasittavaksi/turhaksi kikkailuksi. Kaiken kaikkiaan on vaikea sanoa miten paljon kirjan sarjakuvaosuus antoi ja mikä osuus viehättävyyteen oli lopun tekstiaukeamilla. Mielenkiintoinen ja melko onnistunut sarjakuvakirja kuitenkin.
hitaan pitkäveteisesti paarustavaa kulttuuri-eitapahdumitään-historiikkia,
Kuten esimerkiksi...?
