Ivrea ja lyhytjulkaisut

[VNaomi]

Höh, olisin mieluummin lukenut tuo Bloody Kissin. Jos joku haluaa vilkaista, Saksan Tokyopopin kotisivuilla on maistiaisia (Leseprobe).

[VNaomi]

Seuraava arvoitus! Mikä mahtaa olla toukokuussa ilmestyvä Veitsi Kukkasen Kupeella?

[haplo]

Arvaus vain, mutta voisiko olla Hana wa knife o mini matou Hina Sakuradalta? Yksiosainen olisi.

En ole näitä Ivrean tiimiuudistuksen jälkeisiä yksiosaisia lukenut, mutta tänään ostin Mirai nikkin ensimmäisen osan. Ulkoasu sekä kuuden ja puolen euron yhdistelmä ainakin vaikuttaa hyvälle.

[VNaomi]

Voi eeiih. Eilen vasta pääsin ajattelemasta, miten ruma piirrostyyli Hina Sakuradalla on ja vannoin, etten enää ikinä osta mitään hänen mangaansa. Olisin ottanut melkein mitä hyvänsä muuta mieluummin kuin tämän.

[PTJ Uusitalo]

Kolmatta uutuutta pukkaa, ja Deadman Wonderlandia siihen päälle.

http://www.ivreasuomi.com/2014/04/ivrea-julkaisee-nelja-uutta-nimiketta-taman-kevaan-ja-kesan-aikana/

[VNaomi]

Näyttää siltä, että Pauna Media on hypännyt kelkkaan, sillä Anikin keskustelupalstalla luvataan uusia julkaisuja suoraan japanista käännettynä. Myivätkö Ivrean uudet julkaisut niin hyvin, että muitakin alkoi kiinnostaa? Vai onko yhteensattuma, sillä onko edes mahdollista lisensoida jotain ja uudistaa toimintaa näin lyhyessä ajassa?

[Antti Valkama]

Ivrean myyntiluvuista ei liene tietoa muilla kuin Ivrealla. Joten ajoitus on yhteensattumaa.

[haplo]

Yhteensattumaa lienee tosiaan. Jotenkin tässä tulee mieleen että Paunalla on haistettu mahdollisuus markkinarakoon Egmontin ensin vähennettyä ja sitten lopetettua mangan julkaisun. Mutta tämä vain spekulaationa. Voihan olla senkin suhteen silkkaa sattumaa.

Mutta joka tapauksessa tulee olemaan mielenkiintoista seurata kuinka yrityksessä käy tällä kertaa.

[VNaomi]

Aiemman perusteella minun tekisi mieli teilata Pauna heti alkuun, mutta olin epäileväinen myös Ivrean suhteen, ja kappas, miten kävikään. Tuntuu oudolta seurata, miten julkaisuja tulee näin yhtäkkiä lisää, sillä olen jo ehtinyt tottua siihen, ettei suurin osa suomalaisista julkaisuista ole minun makuuni. Suomenkielisten sarjojen ostoslistani on kerralla kaksinkertaistunut.

[VNaomi]

Kiiluvat kulmahampaat oli aikamoista höttöä, jossa hahmoilla ei ollut minkäänlaista persoonaa niitä itsestäänselvimpiä kliseitä lukuun ottamatta. Loppu oli erityisen typerä. Taso oli niin huono, että tuntui jo kuin olisin lukenut itse teininä kirjoittamaani angstinovellia, jonka joku on päättänyt kuvittaa.

[Laura Sivonen]

Kiiluvat kulmahampaat oli aikamoista höttöä, jossa hahmoilla ei ollut minkäänlaista persoonaa niitä itsestäänselvimpiä kliseitä lukuun ottamatta. Loppu oli erityisen typerä. Taso oli niin huono, että tuntui jo kuin olisin lukenut itse teininä kirjoittamaani angstinovellia, jonka joku on päättänyt kuvittaa.

Aikuisuus on hirveän ikävystyttävä asia silloin tällöin. Jos kymmenen vuotta sitten olisi ollut näin kirjava ja runsas valikoima sohjoa Ässän lehtihyllyllä, olisin virtsannut hunajaa.

Eilen huomasin maitokaupoilla käydessä lehtihyllyssä pilkottavan taas uutta mangaa. Mm. tämä Kiiluvat kulmahampaat. Ei tarvinnut käteen asti edes ottaa, kun jo tuli sellainen aisti-intuitio, että olen auttamatta liian vanha oikeasti nauttimaan siitä. (Älkääkös huoliko, ostan sen kyllä silti.)

Aina tulee tietysti joku Sugar Sugar Rune tai Love Com, joka palauttaa rakkauteni kaikkeen kauniiseen ja sokeriseen.

Mutta nää Ivrean "Kuinka susi kesytetään", "Kuumaa kahvia ja kuumia tunteita", "Naapurirakkautta", AKA "Olipa kerran lukioikäinen poika ja yläasteikäinen tyttö, jotka väärinymmärryksen vuoksi eivät tykänneet toisistaan, vaikka salaa tykkäsivätkin" ei vaan.. tunnu enää miltään.

Mutta silti mahtavaa, että näitä tulee! Olen onnellinen niiden uusien teini-ikäisten Laurojen puolesta, joiden manganuoruus on paljon parempi kuin omani.

[VNaomi]

Minun rimani ei ole kauhean korkealla ja pidin kovasti noista muista Ivrean uutuuksista ja muutenkin luen enemmän shoujoa kuin mitään muuta. Mutta tällaiselle vampyyritarinalle, johon on tungettu mukaan salaisia organisaatioita, traagisia menneisyyksiä yms. yksi pokkari ei vain ole tarpeeksi, jotta tarinan saisi kerrottua minua tyydyttävällä tavalla.

Esim. siihen syysmarkkinat-kohtaukseen olisi pitemmässä sarjassa helposti käytetty kokonainen luku, jonka aikana hahmot ja heidän suhteensa olisi syventynyt, mutta tässä ei ollut tilaa kuin parille sivulle.

Mutta samaa mieltä siitä, että tosi hienoa, miten Suomessa julkaistaan näin paljon mangaa. Juuri äsken seurasin muiden pohjoismaalaisten valittavan siitä, miten heillä ei ole omankielisiä mangajulkaisuja enää juuri ollenkaan.

[VNaomi]

Veitsi kukkasen kupeella oli ihan eri maata kuin muut lukemani Ivrean yksiosaiset pokkarit. Päätarina oli alusta loppuun häiritsevä ja niljainen. Osa sisällöstä tuli täytenä yllätyksenä ja pysähdyin hetkeksi miettimään, kun

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kako sitoi opettajansa teipillä oveen ja otti tältä väkisillä suihin.

En ole mikään tämän tyyppisten tarinoiden suuri ystävä, mutta pidin tästä paljon enemmän kuin saman tekijän Dead Friend's Love Letter -pokkarista. Tähän on osittain syynä lopetus, joka on periaatteessa onnellinen, mutta kaiken aiemmin tapahtuneen huomioon ottaen silti vinksahtanut.

Bonustarina ei tarjonnut mitään mielenkiintoista tai omaperäistä, mutta tekijän piirrostyyli miellytti minua siinä paljon paremmin kuin päätarinassa.

[PTJ Uusitalo]

Piirtotyyli sopi eittämättä häiriintyneeseen tarinaan hyvin, mutta jotenkin se jätti odottamaan että millon päähenkilö pimahtaa lopullisesti ja päät alkavat putoilla. Jotenkin dramaattisten ilmeiden liikakäyttö sai kuitenkin aikaan sen, että tarinassa ei tuntunut olevan suvantokohtia lainkaan. Ja se sai ne ehkä menettämään tehoaan jonkun verran.

Tekijän muuta tuotantoa vilkaisemalla vaikuttaisi siltä, että hän on erikoistunut psykoottisiin hahmoihin ja kiellettyihin suhteisiin. Siinä mielessä on toki kiva että julkaistaan muutakin kuin sitä normaalia arkiromanssia, jossa iso tvisti on se että ihastus olikin opettaja, tai että päähenkilön kaverin lapsuudenystävä tykkääkin päähenkilöstä eikä kaverista. (Juuri toki viime vuonna pääsin sanomasta, että on vallankumouksellista että tällaista normaalia ei-fantastista sohjoa ylipäätään julkaistaan…)

Mutta toisaalta lopputvisti tuntui vähän veltolta, eikä se mielestäni oikein sopinut muuhun tarinaan. Kun opettajan jokainen ilme sitä ennen on tuntunut olevan ylimielinen ja kopea tuijotus, lopetus tuntui vaikeasti uskottavalta ja hankalasti sympatisoitavalta.

Mutta eiköhän tämä arvosanan 2/3 ansaitse joka tapauksessa, vaikka sitten pelkästään erilaisuudellaan. Kyllä tällaista ainakin mieluummin lukee kuin Kiiluvia kulmahampaita.

[Reima Mäkinen]

Mutta eiköhän tämä arvosanan 2/3 ansaitse joka tapauksessa,

Kerrotko vielä mikä manga?