Kävin eilen katsomassa ja rakastin joka minuuttia. Pikkuvioista huolimatta.
Tarinallisesti oli jotenkin "mehevämpi" kokonaisuus, kuin eka leffa, joka myönnettävästi oli enimmäkseen Helialuksella kyhöämistä ja lopputappelu (toki loistavilla hahmohetkillä ja vuorovaikutuksella höystettynä, mutta silti). Edes jokin pieni hetki saatiin mahtumaan jokaiselle hahmolle ja tunnelma oli katossa. Ymmärrän sinällään ihmisten kritiikin siitä kuinka tämä on hieman Iron Man 2 - henkisesti aika häpeämätön "kokoillan traileri" tuleville leffoille, mutta tuntemattomista syistä kaikki punaiset langat pysyivät käsissä ja leffa oli itsenäisestikin toimiva kokonaisuus. Ehkä Whedon on vaan Favreuta niin paljon parempi ohjaaja, tuotontoaika oli paljon IM2:sta inhimillisempi tai Marvelille on ympäripyöreästi kehittynyt parempi käsitys miten pyörittää leffaversumia?
Minulla ei myöskään ollut mitään ongelmaa siitä, että kaksoset ja Vision saivat suht vähän ruutuaikaa, sillä koko leffaversumin konsepti takaa sen, että hahmot voivat saada hahmokehitystä missä tahansa myöhemmässä leffassa. Iron Man 2:sen jälkeen moni (minä mukaan lukien) tuomitsi Scarlett Johansonin Mustan Lesken helposti huonoimmaksi hahmoksi koko MCU:ssa ja kaikki ennusmerkit osoittivat tämän tulevan olemaan The Avengerssin heikoin lenkki. Nyt hahmo on fanisuosikki ja tälle vaaditaan omaa soololeffaa. Toisena esimerkkinä voisin sanoa, että Haukansilmä ei ollut kenenkään lempihahmo ekan Avengerssin jälkeen, mutta en ihmettelisi jos se nyt muuttuisi
Näyttelijät ja hahmot? Helvetti, tämä on Marvel Studios. Se on käytännössä Jumalan tahto, että kaikki hahmot on roolitettu täydellisesti. James Spaderin Ultron ei
aivan kirinyt Hiddlestonin Lokin ohi, mutta tämä on ehdottomasti MCU:n pahiksista paremmasta päästä (mikä ei ehkä ole paljon sanottu, mutta kuitenkin). Hahmon parasta antia oli tämän kehityskaari hämmentyneestä lapsesta verenhimoiseksi ekstremistiksi. Paul Bettanyn Vision kuitenkin melkein varastaa shown. Miehen liikkeissä ja eleissä oli erittäin hypnotisoiva Outo laakso - efekti.
Minulla on oikeastaan vain kolme mainitsemisen arvoista kritiikkiä leffasta. Aloitetaan pahimmasta: Hulk/Leski - sivujuoni. Tämä ei ideana haittaisi niin paljon, jos sitä oltaisiin vaivauduttu pohjustamaan jotenkin, mutta se tulee kirjaimellisesti tyhjästä ja leffa käyttäytyy kuin se pitäisi vain hyväksyä (ainakin jokaista asiasta hämmästynyttä hahmoa kohdellaan kuin idioottia). Asiaa ei auta se, että minusta melkein teinimäinen miehen perään huokailu ei sovi lainkaan Lesken hahmoon. Ei ainakaan aiempien leffojen perusteella. Myöskin Bettyyn oltaisiin voitu viitata edes ohimennen. Ruffalon ja Johansonin välinen kemia ja näyttelijän lahjat pelastivat tästä sen mikä oli pelastettavissa, mutta se ei ollut tarpeeksi.
Toisekseen, Thor sai luultavasti kaikista hahmoista lyhyimmän tikun. Tällä ei ole mitään (selkeää) kasvua hahmona leffan aikana ja tämän sivujuonikin on leikelty niin tynkäksi, että hädin tuskin pysyin kärryillä missä mentiin ja mitä tapahtui. Mihin edes Selvigiä tarvittiin?
Kolmas, mutta pienin, valitukseni on, että leffan kliimaksi muistutti ehkä vähän liikaa ekaa leffaa. Kostajat vastaan pääpahiksen armeija, jonka päätteeksi pahista isketään pataan. Toki tikittävä kello oli tällä kertaa paljon tehokkaampi ja Ultron pisti Lokia vakuuttavammin hanttiin, mutta hieman oli sellainen olo, että on tämä jo nähty.
Kokonaisuutena kuitenkin huikea kokemus, joka tyydytti Marvel - fanin nälän ähkyyn asti. Pelkästään visuaalinen puoli, monen kohtauksen ja kuvakulman ollessa kuin suoraan sarjakuvasta repäisty, piti tyytyväisenä. Jos tykkäät MCU:sta yhtään, niin kyllä tämä iskee. Jos taas et ole tähänkään asti pitänyt MCU:sta... miksi ihmeessä edes harkitsisit katsovasi tämän?
Lopputekstien aikainen kohtaus oli kyllä hyvin hätäisesti hutaistun oloinen ja meni ohi niin nopeasti, että hyvä, kun ehti mitään rekistöröidä.
