"Edelliskauden lopussa itsensä uhrannut Buffy vedetään takaisin maanpäälle. Buffyn sopeutuminen elämään ei ole täysin mutkatonta ja hän kärsiikin kauden aikana masennuksesta. Buffy joutuu kamppailemaan demonien lisäksi myös taloudellisten ongelmien ja Dawnin murrosiän kanssa. Giles päättää lähteä takaisin Englantiin, eikä lukeudu enää sarjan päähenkilöihin. Anya ja Xander suunnittelevat naimisiinmenoa, mikä sekin on kaikkea muuta kuin mutkatonta. Voimakkaaksi noidaksi kasvanut Willow tulee riippuvaiseksi taikuudesta. Läpi kauden Scooby Gangin kiusana on nörttikolmikko Warren, Jonathan ja Andrew."
Positiivista:
Buffy eloon, murrosikä tarkoittaa myös aikuisuutta, vaikeuksien kautta kohti häitä, taikuus on positiivista, nörttiys on positiivista.
Negatiivista:
Masennus, rahapula, hyvästit, addiktio
Ongelmista jokainen on tuttu myös oikeassa elämässä, ja se on hyvin tyypillistä Whedonille myös. Addiktiosta on tehty käytännössä katsoen fiktiivinen, mikä tasapainottaa tilannetta, ja tekee siitä neutraalin ja siten myös sarjan ilmapiiristä positiivisemman. Buffyssa on alusta asti käytetty metafooria oikean elämän ongelmiin. Neitsyt menettää jaksossa inesence viattomuutensa, ja hänestä tulee hirviö. Ongelmia kevennetään liittämällä niihin yliluonnollinen, vaikka se johtaakin tämän addiktion tapauksessa kuolemaan. Todellisen addiktion ollessa kyseessä, on näky usein paljon rumempi. Huumeneulat, maalipurkit jne. ovat paljon pahempaa kuin taikuus. Taikuutta ei ole olemassa. Seksiä, viinaa, tupakkaa, lääkkeitä jne. on loputtomiin.
"monster of the week" sarjojen henki on hyvin samanlainen kuin supersankareissa.
Supersankareiden suurin piirre on vaikeuksien kautta voittoon. Eli vaikka kuinka olisi vaikeata, kaikki päättyy lopulta hyvin. Rahapula on ongelma josta selvitään, aina. Lisäksi matkalla opitaan nöyryyttä, kärsivällisyyttä jne. Kaikkia tärkeitä elämänarvoja minkä tahansa ikäiselle.
Giles jättää Buffyn yksin, jotta hän voisi opetella pärjäämään yksin.
Tämä on hyvin pehmennetty versio siitä, kun vanhemmat heittävät lapsensa pihalle kun hän ei voi enää asua siellä, koska on aikuinen. Todellinen tilanne saattaa olla paljon rankempi. Siinä ei ole taikapullon myyjää jolla on ratkaisu kaikkiin ongelmiin, vaan aikuinen ihminen jonka on pakko sanoa lapselleen ei, ja lähetettävä hänet yksin maailmaan, jota itsekin pelkää.
Nuoret jotka lentevät vanhempien luota ulos, usein masentuvat.
Todellinen masennus on paljon rankempaa kuin se, että on taivaassa, jota on siihen asti luullut helvetiksi. Eli äidin ja isän koti.
Kyllä. Buffyn 6. kausi käsittelee aikuistumista. Todellisessa elämässä se on paljon kamalampaa kuin Buffyssa. Tottakai se on synkempi. Mutta kertaa se kymmenellä, niin huomaat mitä oikea aikuisten maailma on.
Todellista elämää on vaikea kuvata positiivisesti.
Mutta mielummin itken rakkaansa tappajan taikuudella tappaneelle miehelle kuin todellisessa tilanteessa, jossa aseet ja muut tappavat, ja vain ne. Ei taika.
Todellisuus on kamalaa, mutta se on kestettävä. Buffyn todellisuudessa ongelmat ratkeavat. Oikeassa elämässä niin ei aina käy.
Minusta siis Buffyn 6. kausi on melko positiivisesti kerrottu.