Luettua

[tolppis]

Sain viimein luettua ekan Chew-kokooman. Oikeastaan ihan hauska sarjakuva. Idea "Ruoka-FBI":sta oli kyllä totaalisen päätön mutta niin myös se ajatus "puru-empaatista" tai miksi tuota nyt sanoisi...

Hyvin omituinen sarjakuva. Taisi voittaa palkinnonkin juuri? Hatara pää.

[hdc]

"If there are too many of anything, it's the girls you have to kill."
Hyllystä kaivoin uudelleenluentaan joitain Finder-kokoelmia, ja tämä The Rescuers on yhä hieno. Sarjan yleisen maailman, jota joku on aboriginaaliscifiksi kuvannut, läpi kerrotaan Lindbergh Babyn tapaus, ja siinä sivussa kulttuurit kohtaavat ja elämän tosiasioita pohdiskellaan.
Ei välttämättä kannata lukea jos on omia lapsia tulossa tai juuri tullut, voi käydä liian rankaksi. Muille kyllä suosittelen, ja on ne muutkin sarjan osat hyviä, ja pääosin itsenäisiä paketteja (joskin ekassa osassa, Sin-Eater, joutuu antamaan aika paljon anteeksi Carla Speed McNeilin puolivalmiutta tarinankertojana).

(Osan nimi on populaarikulttuuriviittaus. Aina asiat ei mene niin kuin Disney-animaatioissa.)

[JussiDBC]

  Liberatore-kausi pahasti päällä...

  Aina miehen jäljestä pitänyt(ja Ranxerox ykkösestä nuorena säikähtänyt), mutta vasta nyt olen varma miehen nerokkuudesta. Erilaisten tekstuurien maalaamisessa/piirtämisessä mies on vertaansa vailla. Juuri omalaatuiset värit ja pinnat viehättävät hänen taiteessaan.

Ranxeroxin kaksi ensimmäistä osaa on kunnon veristä scifi-hömppää, jotka yllättävät kreiseillä käänteillään.

Video Clips-albumi koostuu pienemmistä tarinoista, joita on ilmestynyt eri lehdissä.
Kieli on tiukasti poskessa lyhyissä stooreissa, joista Bruce Jonesin kirjoittama lapsenvahti-tarina on ehdottomasti parhain ja Liberatore loistaa Ranxeroxiin verrattuna vapaammalla viivalla.
Mahtuupa mukaan pervo tarina homo-Teräsmiehestäkin.

Universe of Liberatore kerää aika suppean kattauksen Liberatoren nykyisistä töistä. Mukana on vähän 2000-luvun Ranxeroxia, ja aika huonoja photoshop-töitä. En näytteiden perusteella hirveästi odota miehen kokonaan photoshopilla tehtyä albumia apinoista. Aika turha kokoelma kyseessä.

Vielä olisi Ranxerox kolmonen lukematta. Jotkut ovat haukkuneet sitä huonoimmaksi. Mitä mieltä te olette?

[JJ Naas]

Lukaisin Jen Wangin Koko Be Goodin.

Koko on nuori, ajoittain koditon latinotyttö joka elättää itsensä varastelemalla ja huijaamalla. Jon on päälle parikymppinen mies joka on muuttamassa tyttöystävänsä kanssa Peruun asumaan toteuttamaan kutsumustaan tehdä humanitääristä työtä. Jon inspiroi Kokon yrittämään elää elämäänsä tehden hyviä tekoja itsekkään rellestämisen sijaan. Tarina on melko eheä ja hyvä, paikoin vauhdikas, paikoin herkkä, tosin hieman kliseinen silloin tällöin. Kuvakerronta sujuu melko hyvin, mutta varsinkin alussa oleva Kokon esittelyjakso koostuu noin kymmenestä hyvin sekavasta sivusta, jotka piti lukea monta kertaa läpi että tajusi mitä niissä oikein tapahtuu. Loppua kohden kerronta jämeröityy.

Piirrosjälki on ehkä parasta tässä sarjakuvassa. Luonnosmaista mutta letkeää. Hahmot ovat eloisia ja ruudut täynnä paikan ja hetken tuntua.

Tarina perustuu tähän Wangin vanhempaan nettisarjakuvalyhäriin:
http://www.jenwang.net/art/comics/koko/

[Tina DeMona]

Vielä olisi Ranxerox kolmonen lukematta. Jotkut ovat haukkuneet sitä huonoimmaksi. Mitä mieltä te olette?

Minä olen noista lukenut vain Ranxerox in New Yorkin (en ole satavarma nimestä, mutta siis jotakin hyvin sinnepäin). Se taitaa olla kakkonen, vai? Siitä pidin kyllä kovin.

[Curtvile]

Ian Churchillin Marineman

tästä olen kuullut hehkutuksia muualtakin, mutta jälkijunassa tietty, kuinkas muutenkaan.
tradea odotellen kun en jaksa /uskalla Mile highin sivuille mennä.

viime aikoina ollut sairastelua, töitä ja omia sarjisproggiksia sen vertaa että lukeminen on kärsinyt.

Osborn evil incarcerated lähti herätteenä formaattinsa ansiosta akateemiselta ja oli parempaa keskiluokkaa, käsiksessä on selkeää yritystä ja viimeisen osan Becky Cloonanin taide pelastaa paljon.

Hawaiian Dick: Byrd of paradise oli oikein mainio noirpätkä 50-luvun Hawaijilla. Tällaista tarinavetoista ligne clairmaista jenkimateriaalia tulee turhan harvoin ja kuten nytkin 70-80% Imagelta.
hyvä dekkari jossa paikallisväriä.

Seaglen ja Tim Salen Amazon osui ja upposi.
Sivuja jää fiilistelemään ja ihailemaan näennäistä helppoutta piirroksessa ja tarinakaan ei mene siitä missä aita on katalin.
Ekologista sanomaakaan ei saarnata vastareaktioon asti, kuten turhan usein on tapana.
lämpimästi suositeltavissa hyvän sarjakuvan ystäville.

Siirryn lukemaan viikinkejä

[Doctor Phantomizer]

Osborn evil incarcerated lähti herätteenä formaattinsa ansiosta akateemiselta ja oli parempaa keskiluokkaa, käsiksessä on selkeää yritystä ja viimeisen osan Becky Cloonanin taide pelastaa paljon.

Tämä oli kyllä kankeampi ja paljon erilaisempi kuin odotin. Odotin jonkinsortin Ozin tai muun vankilasarjan tyylistä draamapohjaisempaa räpätystä, mutta sainkin pusun Super Mariosta karanneelta tulta syöksevältä kukalta. Semmoinen fiilis jäi. No, ei se ihan huono ollut. Ens kerralla kuitenkin sitä Oz osastoa, jookosta?

[Curtvile]

Osbornin ongelma on ettei toimi omillaan, jos et ole jaksanut seurata pariin vuoteen Marvelin isoja kuvioita on olo kuin lumiukolla juhannuksena: pihalla eikä kivalla tapaa.

Ens kerralla kuitenkin sitä Oz osastoa, jookosta?

se on jo tehty ja hyvin onkin: Hard time

[Doctor Phantomizer]

Osbornin ongelma on ettei toimi omillaan, jos et ole jaksanut seurata pariin vuoteen Marvelin isoja kuvioita on olo kuin lumiukolla juhannuksena: pihalla eikä kivalla tapaa.

No enpä nyt sanois. Kyllä pönttökin tajuaa, että Osborn on pahis ja on vankilassa, eikä minusta muuta tarvitse tietää. Mutta myyntiä ajtellen, niin sarja tuskin olisi myynyt niin hyvin, ellei kuolaavat Osborn fanit olisi seurannut DR:ää yms.

se on jo tehty ja hyvin onkin: Hard time

Siis onko tuo supersankari sarjakuvaa? Ja jääkö tuo kesken, vai onko alku ja loppu?

[Curtvile]

päällilsin puolin tietty mutta sitä ei halua syödä hodareita jos on chateaubriandiakin.

Siis onko tuo supersankari sarjakuvaa? Ja jääkö tuo kesken, vai onko alku ja loppu?

on ja ei. päähenkilöllä on voimia, mutta sankaritaruista ja trikoista ollaan kaukana. kaksi kautta joista en omista koko toista kautta joten en voi vannoa kokonaan mutta alku ja loppu kuuluu kirjoittajan tyyliin. erittäin hyvää sarjakuvaa.
 Steve Gerberin käsis ja Brian Hurttin piirros.

[Lurker]

Johnny Cash: I See a Darkness
http://www.amazon.com/Johnny-Cash-I-See-Darkness/dp/0810984636

Karhean karkea tarina, jossa hienosti elämäkerta ja musiikki sulautuvat yhteen.

[Lönkka]

Vikalla lomaviikolla tuli luettua hieman tavallista vähemmän.
Pääpaino oli vanhalla Kirbyllä.

Tuo Revolver oli sangen positiivinen yllättäjä.
Päähenkilö elää kahdessa todellisuudessa joista toisessa on maailmanjärjestys alkanut mureta terrorihyökkäyksien jälkeen.

[Sanjo]

Tuli luettua Charles Burnsin Black Hole, olin täysin tietoinen tarttuessani siihen että järkäleen sulattelussa voi tulla vaikeuksia. Kaunis teos mutta sen ahdistava tunnelma jää vaivaamaan vaikka lopussa eräänlainen katarsis onkin.

[Korro]

Hei, kävin eilen Riihimäen Kirjastossa ja sieltä tarttui paikallisen tateilian teoksia 2kpl.
 
Ville Pynnönen: Unikurkiala sekä Alinka: Unikurkialan tarinoita.

Molemmat ovat hyviä,pidin enemmän ensimmäisen-osan kirjoitustyylistä. Juoni on molemmissa osissa mielenkiintoinen ja pohdittava. Pakko lukea uudestaan, tuntuu ettei kerran lukuelämyksen jälkeen kaikkea voinnut sisäistää. Suosittelen, Marvel-miehenä olen tottunut lukemaan Lukki-miestä ja Äksiä mutta tämä on hyvää vaihtelua.

[Korro]

Moi, jos rahatalous on finiitto niin Ville Ranan julkaisematonta materiaalia on luettavissa ILMAIKSEKSI Rannan sivulta. Aluksi en oikein tajunnut Villen ideoita , näin rauhassa katteltuani alkoi kiinostaa. Suosittelen, myös piirrosjälki on sopivan rentoa.