Luulin, että olin tästä jo kirjoittanut, mutta ei. Siis luin viisi ekaa Ex Machinan kokoelmaa. Olivat yllättävän viihdyttäviä, vaikka kerronta välillä olikin vähän kankeaa (johtuen ehkä piirtäjän tyylistä, joka ei ole ihan sitä, mistä itse normaalisti pidän, vaikka tuokin oli ihan hyvää). Tässä oli selvästi sellainen tv-sarjamainen ote, mikä toi oman tunnelmansa.
Plussaa oli myös se, että ainakin näiden viiden kokoelman ajan (yhtä ekstratarinaa lukuunottamatta) Great Machine on ollut vain sivuhahmo, johon viitataan ja vain vähän näytetään, missä mentiin. Erityisen plussaa oli se, että voimien salaisuutta ei ole lähdetty pahemmin paljastelemaan, vaan herätellään vain toisinaan mielenkiintoa.
Smallville tuli mieleen siitä, miten niin moni GM:n vastustaja sai voimansa ja intonsa samasta lähteestä kuin GM (tai GM:ltä itseltään, kuten se Pherson-tyyppi). Smallvillessahan ainakin alkupään jaksoissa aika monikin sai kykyjä kryptoniitista, jos muistan oikein.
No, Vaughanin tarinat rupesivat kiinnostamaan. Niinpä luin myös Pride of Baghdadin (vaikka tajusin Vauhgnanin osallisuuden vasta kotona), joka sekin oli ihan hyvä tarina, vaikka kaipasi vähän enemmän tilaa. Hahmot alkoivat vasta päästä muottiinsa ja tarina alkaa, kun loppu jo tuli julmana vastaan.
Nämä ovat kaikki kirjastolöytöjä. Seuraavaksi ajattelin antaa mahdollisuuden Y:lle, jos vaikka ihan tilaisi ekan kokoelman...
