Luettua

[Timo Ronkainen]

tunnustettujen mestarien lisäksi monta täysin tuntematonta (kirjaimellisesti) tekijää. Fiksumpi luulis että huipuiksi tiedettyjen varjolla myydään samassa paketissa läjä sontaa, mutta voihan se olla toisinkin. Lajityyppi nyt kumminkin on sellainen että mikä tahansa saattaa säväyttää ketä tahansa. Hmm...

Ai Lajityyppi War? No, itse ihmettelin ettei yhtään EC:n sarjaa ollu, Kurtzmania tms Two Fist yms... Höh. Luulen että vika oli tekijänoikeudellinen, eli copyright. Kopürichht.

Timo

[pertti jarla]

Kun kybällä saa reilun valikoiman sotasarjiksia, niin enpä valita vaikka on heikompia tekeleitä seassa. Kaikenkaikkiaan hyvä ja monipuolinen valikoima korkkaritavarasta undergroundsarjakuvaan ja Raymond Briggsin kuvakirjan muotoiseen Falkland-satiiriiriin. Helssingin keskustan ja Turgun Suomalaisessa löytyy kyllä.

edit: hieno kokoelma joo, mutta miksi ihmeessä monta kymmentä sivua on uhrattu teokselle "The Landings of Sicily", joka ei ole ainoastaan mitätön vaan mahdollisesti huonoin korkkari mitä olen ikinä nähnyt? Makunsa kullakin, mutta ei tästä voi kukaan tykätä.

[tolppis]

Itsekin ihmettelin miksi se yksi korkkarijuttu oli siinä, pitkä kuin näläkävuosi ja TUSKIN nyt niin "best"...

Kuitenkin aika mielenkiintoinen soppa tuo julukaasu.

Niin, eli minäkin palasin sorvin ääreen tapahtumarikkaalta Savon reissultani 

[tertsi]

Claudio  Nizzi - Victor de la Fuente
Tex Willer: Aavikko liekeissä

Olipas aika hyvä Maxi!
Fuenten loistokkuus pääsee oikeuksiinsa isossa koossa. Useaa ruutua jäin tuijottamaan oikein suu auki, kun näytti niin pirun hyvältä.

Juoni on semmoinen mukavan texmäisesti etenevä. Ei ihan parhaasta päästä, mutta oikein viihdyttävä.

Lempo soikoon!

[tertsi]

Luin eilen Chaminou, L'Affaire Carotassis. (Mestarietsivä Naukio)

Ei toiminut. Albumin tyylilajista ei päässyt oikein ikinä perille. Onko lapsellista seikkailua, ihmissuhdesatiiria, vulgaaria menoa? Mitä?
Piirrokset tungettu liian täyteen tavaraa ja tekstiä. Kuvakerronta haiskahti kömpelöltä, varsinkin kun vertailukohtana on itse R. Macherot.

Tapaus krompyyriin oli valovuoden matka.

Tekijöistä en muista muuta kuin että käsikirjoittaja oli Yann.

[tertsi]

Piirtäjänäkin on Macherot yhdessä Denis Bodartin kanssa.

Luulen kyllä että Raymond on ollut molemmissa hommissa enemmänkin "konsultti".

Voihan olla niin että R. Macherot on kadottanut vanhetessaan "kultaisen kosketuksensa".
Ei uskoisi, että Carotassiksen tekijä on tehnyt Krompyyrin ja Barbiittizitronin ja Antrasiitin rotta-armeijat. Aika toisenlaiseksi on meno muuttunut.

Albumin lopussa Naukio syö arkistonhoitaja-hiiren suojellakseen valtion etua (=tyylirikko). Monarkia esitetään aika kiinnostavassa (=ihailevassa) valossa. Ja kaikkea muutakin kökköä...

[Reijo Valta]

Christin & Mezieres: Kivien järjestys

Jostakin syystä kuvittelin, että saaga saataisi tässä loppuun. Onneksi Jukka Laineen arvio Kvaakissa kertoi, ettei ole siitä vielä kyse. Muutoin pettymys olisi ollut suuri.

Pienemmillä odotuksilla luettuna alppari oli kohtalaisen mainio.

Onneksi on tiedeuutisia, joiden avulla voi Suurta Tyhjyyttä pohtia. Esimerkiksi jutun vasta löydetystä Tyhjääkin tyhjemmästä kohdasta maailmankaikkeudessa.

[Matti Karjalainen]

Sarjakuvat ovat jääneet viime viikkoina elokuvan ja musiikin jalkoihin, mutta tulipa luettua yksi ns. ammattisarjakuva eli...

James Turner: Rex Libris - I, Librarian (SLG Publishing, 2007)

Jos sarjakuvaa mainostetaan supersankarisarjakuvaksi kirjastonhoitajasta, joka matkaa halki ajan ja kaukaisten galaksien saadakseen takaisin myöhässä olevat kirjat, niin voiko siihen olla tarttumatta? Ei missään tapauksessa!

No, valitettavasti "Rex Libris" (päähenkilön nimi sisältää myös vitsin, jonka tajusin itse hävettävän myöhään) ei ollut mielestäni ihan niin laadukas kuin oivallinen perusidea olisi antanut odottaa. Joitakin nerokkaita oivalluksia oli kyllä mukana, ja onhan se kieltämättä aika hykerryttävää, kun Middletonin lastenkirjastonhoitajana työskentelevä Kirke-noita kaivaa tiskin alta pumppuhaulikon kirjastoa vaivaavien (kirjaimellisten) vandaalien vuoksi, tai kun paroni Manfred von Richthofenilta yritetään periä karhumaksua jossakin länsirintaman yläpuolella...

Turnerin kulmikas kuvitus ei suoranaisesti hivellyt minun silmiäni, ja tekstiä oli paikka paikoin ahdettu mukaan vähän liikaakin.

No, piilevää potentiaalia "Rex Libriksessa" kuitenkin on, eikä tässä ollut pistetty samoihin kansiin kuin vasta sarjakuvan viisi ensimmäistä numeroa, joten lopullista tuomiota ei liene vielä syytä langettaa.

- "I was hoping to dispose of you quietly, you insolent bookshelving usurper!"
- "Book shelver? Book shelver!?! I'm an information professional, bucko! Now you gonna give me that book or does this have to get messy?"

Arvosanaksi antaisin niukasti * * * / * * * * *

[Antti Vainio]

http://www.funrockn.com/action_figures/images/librarian.jpg

[tertsi]

Conrad - Wilbur: Tigresse Blanche, Espionne sur le toit.


Pieni pettymys odotuksiin nähden. Odotukset olivat todella kovat.
Hieman liiaksi selittelemiseksi menee tämä albbu. Juoni on melko monimutkainen ja asioiden taustoja joudutaan selittämään Kiinan historiasta tietämättömälle lukijalle aikamoisella tekstimäärällä. Myös Innommablesista ja aikaisemmista Tigresseistä tuttu huumori, joskin musta sellainen, loistaa poissaolollaan. Tai en itse sitä ainakaan hirveästi havainnut.
Ensimmäiset neljätoista sivua ovat viihdyttävää ja komeaa sarjakuvaa. Sivulle 20 asti on ihan jees meininki. Sitten tuntuu, että Conradin mielenkiinto kuvittamiseen alkaa hiipua. Tapahtumia kelataan vain läpi, yllättävät leiikkaukset ruudusta toiseen puuttuvat, puhuvia päitä. Toki Conrad piirtää hyvin ja joukossa on komeitakin ruutuja, mutta albumin loppupuolen yleisilme on jotenkin vaatimaton, siis Conradin yleiseen loistokkuuteen nähden.

Ehkä ylläoleva kritiikki on liian ankaran kuuloista, koska tämä albumi on kyllä oikeinkin helposti  ja vaivattomasti etenevää viihdesarjakuvaa komealla kuvituksella höystettynä. Varsinkin muutamat laajat Shanghain kaupunkinäkymiä kuvaavat ruudut ovat todellinen ilo silmälle. Conradin viiva tuntuu niin hemmetin vaivattomalta ja rennolta. Kateeksi käy.

Albumisarjan tapahtumapaikka on kyllä hienosti valittu. Kiina, vallankumouksen kynnyksellä. Kommunisteja, länsimaalaisia, Triadeja, keisarismielisiä, seikkailijoita, idän mystiikkaa, huumeita, julmuutta, aseita, bisnestä, juonittelua...   Loistava paketti kaiken kaikkiaan.

Tuli vielä tämmöinen mieleen:
Toivottavasti Conrad ja Wilbur tajuavat lopettaa Tigressen seikkailut ajoissa. Kyseessähän on Innommablesien spin-off sarja, jokaa kuvaa tapahtumia ennen Hong Kongista kertovaa albumisarjaa. Innommableseissa Alix on pätevä, mutta kuitenkin hieman kokematon vakooja, joten ei ole oikein uskottavaa, jos hänelle kertyy parikymmentä albumillista seikkailuja ennen hänen kohtaamistaan kelpo Colonel Lycheen kanssa.
Tässä albumissa Alix opettelee ja hallitsee kymmeniä äärimmäistä tuskaa tai nautintoa aiheuttavaa sormilla suoritettavaa painallusta. Eli on lähes voittamaton, kuten moni pahis joutuukin  huomaamaan.


Mutta kaikesta marinastani huolimatta, suositeltava albumi, joskaan ei tekijöidensä parhaimmistoa.

Takakansi on kyllä parhautta. Sanattomaksi vetää.

Ensi vuoden alussa tullee taas uusi albbu. Nam.

http://web.mac.com/conrad.tigresse/iWeb/Site/Bienvenue.html

[Matti Karjalainen]

Gary Whitta & Ted Naifeh: Death Jr. (Image, 2005)
http://www.jonathankuehlein.com/wp-content/uploads/2007/02/death-jr.jpg

Gary Whittan käsikirjoittama ja Ted Naifehin piirtämä "Death Jr:n" ensimmäinen osa tarttui käteen Fennica Comicsissa käydessäni, eikä kaikkein vähiten Mike Mignolan piirtämän kansikuvan vuoksi.

Sarjakuvassa Viikatemies asustaa rakastavan vaimonsa ja poikansa Kuolema Juniorin kanssa siistissä ja hiljaisessa lähiössä. Junior käy normaalisti koulua, tosin sattuneesta syystä hengailee lähinnä friikeiksi luokitellun joukon kanssa, johon lukeutuvat käsien mystisestä verenvuodosta kärsivä Stigmartha, päästään kiinni kasvaneet siamilaiset kaksoset Smith ja Weston, suljettujen asioiden avaamisesta pakkomieleteisen kiinnostunut Pandora ja niin edelleen. Juniorin pitäisi myös ajan myötä periä Kuoleman viikate, mutta työn jatkaminen vaatisi aikaa ja kärsivällisyyttä, eikä isäkään tunnu olevan aina ihan vakuuttunut osaamisesta. Tosin pitkään kuvioista poissa olleella Molok-sedällä tuntuisi olevan tarjota oikopolku onneen...

Sarjakuva kärsi eniten juonen kliseisyydestä, sillä eipä ole ensimmäinen kerta, kun vastaan tulee "ensin ystävystyn, sitten ylpistyn + mokaan ja lopussa käyn vaikeuksien kautta voittoon kavereitteni avulla" -juonikaavioita noudatteleva tarina.

Naifehin kuvitus oli paikoitellen aika tyylikästä, ja parissa ruudussa päähenkilön isäpappaan oli saatu melkoisesti jylhää potkua. Terry Pratchettin fantasiaparodiat tuntuvat vaan iskostuneen niin tiukasti allekirjoittaneen alitajuntaan, ettei Viikatemiestä osaa oikein ajatellakaan minään muuna kuin Kiekkomaailma-versiona, mikä sitten vähän laimensi hahmon toimivuutta.

Lapsilukijat voisivat tietyin varauksin pitää Death Jr:sta, sillä tapahtumia kuvataan koululaisten näkökulmasta.

Summa summarum: viihdyttävää ajanviete-sarjakuvaa.

[tertsi]

Holecek: Zombieline

Mainiota sarjista!
En osaa syvällisemmin analysoida. Holecek on löytänyt tyylinsä ja tapansa tehdä.

Hinta oli aika suolainen, 5€. N. A5, alle 20 sivua, MV.

[Matti Karjalainen]

Brian Wood & Riccardo Burchielli - DMZ : On the Ground (vol. 1)
http://www.comicsreverything.com/DMZ%20Vol%201%20on%20the%20Ground%20TP.jpg

Laadukasta amerikkalaista scifi/toimintasarjakuvaa, jossa Yhdysvallat on ajautunut jo viisi vuotta kestäneeseen sisällissotaan ja rintamalinja kulkee läpi New Yorkin. Manhattanista on tullut  kaoottinen ei-kenenkään-maa, jolla tavalliset ihmiset yrittävät selviytyä parhaansa mukaan tarkka-ampujien luoteja ja erilaisia aseellisia ryhmittymiä varoen. Kaiken tämän keskelle päätyy nuori ja suhteellisen kokematon journalisti, joka pyrkii raportoimaan ulkomaailmalle kuinka elämä jatkuu sodan mielettömässä kurimuksessakin.

DMZ:n peruspalikat ovat kunnossa ja tarjoavat käsikirjoittajalle melkoisesti aineksia myös jatkossa. Sotaa kuvataan ruohonjuuritasolta, tavallisen ihmisen näkökulmasta, ja toivottavasti tästä pidetään kiinni myös jatkossa. Sarjakuvan kuvituksesta ja värityksestä pidin myös, ja eritoten likaisella harmaanruskealla saatiin luotua lisää tunnelmaa tarinaan.

Luultavasti DMZ:n lukemista täytyy jatkaa tulevaisuudessakin. Suosittelen!

[Lönkka]

DMZ:n alku toimi aika hyvin, mutta alle parissakymmenessä numerossa jäi sitten minun osaltani homma kesken. Ei oikein tuon Ameriikanmeininki pudonnut.

[puro]

DMZ:n alku toimi aika hyvin, mutta alle parissakymmenessä numerossa jäi sitten minun osaltani homma kesken. Ei oikein tuon Ameriikanmeininki pudonnut.

Kolmas trade tuli juuri luettua ja ehdottomasti kuuluu edelleen suosikkeihini. Tarinankerronta on hieman muuttanut rytmitystään ja aiheiden käsittelystä paistaa selkeästi tähtääminen tarinakokonaisuuksiin esim. 5-6 numeron ryppäissä eli tähdätään selkeästi trade-hyllyyn. Alussa arvosana 4+/5 ja edelleen 3½/5. Tykkään.