Luettua

[OlliH]

Vähänlaisesti on tullut luettua viime aikoina, mutta jotain sentään.

Ei ole aikaisemmin tullut luettua kuin satunnaisia Mämmilöitä, mutta nyt luin ekan noista paksuista paketeista. Hienoa ja hauskaahan se oli. Satunnaisesti homma meni vähän osoittelevan puolelle, eikä tämä mitään ääneennaurukamaa ole, mutta jälkimmäiset osat löytynevät repusta seuraavan kirjastoreissun jälkeen. Ehkei Mämmilä ole Suomen paras sarjakuva, mutta eiköhän kuitenkin merkittävin.

Hieman pettymyksen puolelle meni Gaiman & McKean -produktio Mr. Punch. Eipä vain oikein aihe eikä tarina vedonnut, vaikka tarina hyvin toki McKeanin taiteiluun sopikin.

Mister Blueberrykin tuli vetäistyä. Ihan OK:ta, mutta enpä ole syystä tai toisesta saanut hirveästi innostuttua Angelfacen jälkeisistä Blueberryistä. Jotenkin taidekin nyppi, lieneekö sitten värityksen syytä. Sitäpaitsi ei 1800-luvulla sanottu fuck you. Oli tässä toki hetkensä, kuten minun vedonnut kuiva huumori sivulla 39.

[Matti Karjalainen]

Ennis, Dillon & kumppanit : Preacher - Gone to Texas

Luin eilen loppuun ensimmäisen Preacher-albumini eli "Gone to Texas" -kokoelman, jota eräs ystäväni minulle suositteli ja sitten lainasi. En oikein tajua, miten näin laadukas kama on mennyt minulta aikaisemmin ohi. Mukavan nyrjähtänyttä, uskonnollisilla aineksilla (aina plussaa) ladattua meininkiä sekä värikkäitä henkilöhahmoja. Etenkin ryypiskelevät enkelit sekä irlantilainen renttu-vampyyri riemastuttivat. Arvosanaksi Hyvä +

Warren Ellis & J.H. Williams III : Desolation Jones - Made in England

Tähtivaeltajan ja monien muidenkin tahojen kehuma "Desolation Jones" oli pakko tilata paikallisen Fantasiapelit-liikkeen kautta, sillä eihän kukaan täyspäinen ihminen voi sivuttaa sellaista sarjakuvaa, jossa hallituksen salaisissa kokeissa kovaksikeitetty yksityinen nuuskija yrittää hankkia takaisin miljonääri-keräilijän kadottamia Hitlerin kotipornonauhoja.

Sarjakuva oli tyylikkäästi piirretty. Voisi kuvitella, että Ellis olisi lukenut Raymond Chandlerinsa tarkkaan, sillä kovaksikeitetyssä tarinassa oli mielestäni jotakin samaa kuin "Syvässä unessa".

Arvosanaksi annan silti vain Kohtalaisen, sillä väkivaltainen tarina oli futuristista piirteistään huolimatta melko tavanomainen film noir -mukaelma, eikä psykoottinen päähenkilö ollut tarpeeksi kiinnostava verrattuna esimerkiksi John Constantineen tai edellämainitun Preacherin tyyppeihin. Ehkä "Desolation Jonesia" voisi lukea vielä jatkossa lisää, mutta omaksi en taida kuitenkaan sitä hankkia.

Jason : Hys!

Työkaverin äskettäin lukemaa ja suosittelemaa norjalaista (?) mykkäsarjakuvaa. Melankolinen paketti, jossa kaiken katoavuus ja väliaikaisuus oli käsin kosketeltavissa. Tykkäsin.

[Lönkka]

Warren Ellis & J.H. Williams III : Desolation Jones - Made in England

Arvosanaksi annan silti vain Kohtalaisen, sillä väkivaltainen tarina oli futuristista piirteistään huolimatta melko tavanomainen film noir -mukaelma, eikä psykoottinen päähenkilö ollut tarpeeksi kiinnostava verrattuna esimerkiksi John Constantineen tai edellämainitun Preacherin tyyppeihin. Ehkä "Desolation Jonesia" voisi lukea vielä jatkossa lisää, mutta omaksi en taida kuitenkaan sitä hankkia.

Mielestäni Desolation J on taas kovinta Ellisiä; himeä, räävitön ja synkkä. Pesee Constantinen ja Custerin vasurilla -eri asia tosin on miten kestää jatkossa.

Williamsin taide sopii sarjaan kuin nenä päähän ja pidin myös hänen taiteestaan läpi Mooren Promethean.
Kakkos-sarja alkoi juuri ja Danijel Zezeljin taidetta katsellessa huomasi kuinka paljon sitä oli ehdollistunut Williamsiin vaikkei missään nimessä Zezeljkään älki ole huonoa.

[OlliH]

Nyt tuli sitten luettua nuo kaksi muuta Mämmilä-järkälettä. Meno vain parantui kakkosalbumissa ja kolmosalbumin puoleen väliin. Sen jälkeen kiinnostus vähän laski, Isopaljo natsijohtajana ja lisääntyneet viittaukset poliitikkoihin ja muihin ajankohtaisuuksiin olivat minusta huonoja ideoita. Kokonaisuutena kuitenkin vaikuttavaa. Toivottavasti Koivisto piipahtaa vielä joskus Mämmilässä, tosin olisihan tuo www.mammila.fi:kin lukematta.

Minäkin muuten tykkäsin Gone to Texasista, seuraava albumi ei enää oikein vienyt juttuja oikeaan suuntaan ja loput vedettiin läpi vähän pakottamalla. Kun sitten vielä divarista napatut Ennisin Tuomarit olivat huonoja tajusin ettei Ennis ole vain minun juttu.

Täällä on kehuttu myös paljon Authorityä. Ei sen lukeminen ole ollut yhtä vaikeaa kuin Preachereiden, mutta vaikka "sankarit" ovatkin ihan OK on hommasta jäänyt käteen ennemmin itsetarkoituksellista poseerausta kuin mielenkiintoisia juonenkäänteitä.

Edelliset kaksi kappaletta huomioiden olikin aika jännää, että tykkäsin aika paljon Ennisin kirjoittamista Authorityn Kev-spessuista. Kev on juuri sellainen heppu jonka Ennis saa toimimaan: urpo, paha suustaan ja joka pistää miettimään miksi harmittaa jos sille käy jotain ikävää. Muutenkin tarina ja läppä toimii, olen hämmästynyt. Myös Authorityn Human on the Inside oli hyvä, eli ehkä tulen pitämään hemmoja varautuneesti silmällä jatkossakin.

Muista luetuista mainittakoon toiseksi uusin Jussi Jänis eli Professori Walterin hirviöt. Tarinan vinksahtanut logiikka oli herkullista ja muutenkin tykkäsin miten tarina poukkoili perinteisiä draaman kaaria kaukaa kiertäen, joka tosin on muissakin sarjan albumeissa aika keskeistä. Paras noista lukemastani neljästä ekasta JJ:stä joka tapauksessa, jos nyt en vieläkään suuri fani ole.

EDIT: Äh, koneet ajattelevat puolestani, ei tuon albumin nimi pitäsi olla hyperlinkki, mutten keksi miten sen voisi poistaakaan.

[Timo Ronkainen]

Toivottavasti Koivisto piipahtaa vielä joskus Mämmilässä,

Lukekaa sitä Sarjainfoa! Mämmilä aloittaa Suomen Kuvalehdessä.

Timo

[VesaK]

Noh, ehkä ei ole info vielä ihan kaikille ehtinyt. Koivistosta ja Mauri Kunnaxesta siinä (3/06) kumminkin iloisia sarjis-uutisia. Sekä paljon muutakin kivaa mitä et vielä edes tiennyt olevan mutta olet iloisempi kun saat tietää.
Itsekin piti nyt oikke tilata Suomen kuivalehti vain et ainoastaan Mämmilän takia.
(No, vähän myös "Himasten" ansiosta...)

[Timo Ronkainen]

Noh, ehkä ei ole info vielä ihan kaikille ehtinyt.

No vitsi... Sehän pitää lukea siltä istumalta hetmiten postiluukun vieressä kykkien. 

Timo

[Petteri Oja]

Luin juuri Juban Minervan. Herranjestas kuinka piiloseksuaalisesti virittynyt teos. Päähenkilö (vaikka onkin naispuolinen) on koko ajan tunkemassa itseään mahdollisimman ahtaisiin koloihin jne. Pahin kaikista on Tohtori Kääkän linna sivulla 12! Viidakon keskellä olevan talon oviaukosta ei voi erehtyä, siinähän on kuvattu perinteinen miesten alitajuisen pelon kohde, torahampailla varustettu...

[vesa saarinen]

Vastikään sain viimeinkin luetuksi ajatuksella Turun sarjakuvakerhon julkaisun "Toni Koni on meidän oma Necrokomikoni!!". Lukemisesta teki rattoisan prosessin se alkoholimäärä, joka opiskelijaporukassa sen tiimoilta oli tullut nautittua. Raati piti teosta kirpakkaana, nopeasti potkaisevana ja sellaisena, joka aiheuttaa pahoinvointia viimeistään seuraavana päivänä. Suositellaan kaikille.

Niin, oli se Epileptic ihan jees kans. 

[Marsumestari]

Alan Moore & Kevin O'Neil - The League of Extraordinary Gentlemen vol. I

Ihan kivaa seikkailua mutta ei parasta lukemaani Moorea. Yllättävän kevyt ja juoni ei oikeastaan ollut yhtään sen kummempi (tai oikeastaan ei edes yhtä hyvä) kuin nykyään julkaistussa One Piecessä, minkä takia onkin mielestäni outoa, että Finncon/Animeconin Itä vastaan Länsi -paneelissa Herrasmiesliiga nostettiin hyvien sarjisten jalustalle, kun taas kaikki suomeksi julkaistu manga on muka huonoa. Tosin, kyllähän Jerrman haukkui kovasti jossain lehdessä Urusei Yatsuraakin.

[OlliH]

En ole lukenut One Pieceä, ja muutenkin liian vähän mangaa, mutta muutama puolustusvirkahdus LoEGille.

Seikkailuna LoEG ei ole mitenkään elämää suurempi. Onpahan vain hyvä, toimiva ja 1800-lukuinen. Mikä siitä tekee hieman nerokkaamman on lukemattomat viittaukset aikansa populaarikulttuurille, bongattavia juttuja ei ole kymmeniä vaan satoja, täällä ilmeisesti suhteellisen kootusti. Monien mielestä kakkososa on juonellisesti paljon parempi, vaikken ehkä itse allekirjoitakaan tuota. Tekeekö tuo sitten sarjakuvasta jalustalle nostettavan, enpä tiedä, näyttää se nyt ainakin että hommaan on panostettu.

Muttei se minustakaan ihan parasta Moorea ole, kyllä Watchmen ja Swamp Thingit ainakin ajavat yli.

Viime aikoina luettua: Tää pääkaupunki - Mämmilän jälkeen antiklimaattista vaikka on tuollakin hetkensä; Marian koodi - ihan sympaattista, mutten taida kuulua kohderyhmään.

[Matti Karjalainen]

Mike Carey, Marcelo Frusin & Doug Alexander Gregory: John Constantine Hellblazer - Staring at the Wall

Constantine on parhaimmillaan ihan silkkaa hunajaa, mutta tämä ei oikein ottanut tuulta purjeisiinsa nimekkäästä tekijäkaartista huolimatta. Alkuun ympätty "Bred in the Bone" -tarina sukkubuksen ja vampyyrien jälkeläisistä englantilaisella saaripahasella oli kohtalaisen hyvä, mutta pitempi nimikkotarina ei oikein toiminut. Constantine on ehkä parhaimmillaan silloin, kun tarinat liikkuvat ruohonjuuritasolla, yksittäisten ihmisten ja pimeiden voimien kohtaamisissa, eivätkä tämmöisissä maailmanloppua ennustelevissa sfääreissä. Pienoinen pettymys. Mietin seuraavalla kerralla toisenkin kerran, ennen kuin menen hankkimaan Hellblazereita omaan hyllyyni.

Arvosanaksi kohtalainen.

Alan Moore & Kevin O'Neil - The League of Extraordinary Gentlemen vol. I Ihan kivaa seikkailua mutta ei parasta lukemaani Moorea.

Jaa-a, minun mielestäni "Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga" on yhdessä "Helvetistä" -eepoksen kanssa ehdottomasti parasta Alan Moorea ("Watchmen" odottaa tosin vielä lukemistaan). Konsepti on loistava, ja viittauksia 1800-luvun kirjallisuuteen on hauska bongailla. Juonikin on keskivertoa supersankariseikkailua näppärämpi.

[Piber]

Hämis spesiaalin.
Mukavan rauhallinen hämähäkki mies ja Wolwerine Hämiksenä oli kyllä aika hulvatonta luettavaa. 

[Lönkka]

Matzin ja Luc Jacamonin The Killer -sarjan eka osa vakuutti aika hyvin. Piirros toi jotensakin Tardin mieleen ja kerronta oli aiheeseen sopivan nihilististä ja lakoonista. Enimmäkseen murretuilla sävyillä tehty väritys sopi tunnelmaan hyvin ja painojälki hlaadukkaalla paperilla oli kerrassaan mainio.

Englanniksi pitää lukea kun moukkana en ranskaa osaa.

Meinasin jättää ostamatta mutta ostopäätösen sai kuitenkin aikaan kustantaja eli Artesia Studios joka on ymmärtääkseni erinomaista fantasiasarjista Artesiaa tekevän Mark Smylien oma lafka jolta tulee harvakseltaan ihan muutamaa laadukasta nimikettä.

[Curtvile]

Matzin ja Luc Jacamonin The Killer -sarjan eka osa vakuutti aika hyvin. Piirros toi jotensakin Tardin mieleen ja kerronta oli aiheeseen sopivan nihilististä ja lakoonista. Enimmäkseen murretuilla sävyillä tehty väritys sopi tunnelmaan hyvin ja painojälki hlaadukkaalla paperilla oli kerrassaan mainio.

Le Tueur!!! Jeh jeh. Näitä herkkuja on viisi vaikkei sitä uskoisi. Ranskikset osaavat nihilismin jalon taidon.
Jos upposi niin  Tomen ja Meyerin Berceuse assassinet ovat myös aika korkealla listallasi.

Itse tässä on tullut luettua paljonkin enimmäkseen yllätyksetöntä tavaraa mutta mainitaan nyt lostin käsikirjoittajan Javier Grillo-Marxuachin Middle-man tradet.
Ei mitään vakavasti otettavaa kirjallisuuden klassikkoa, mutta sarjassaan pätevää.
meksikolaisia vapaapainijoita, gorilloja ja maailmanlopun estämisiä eli J.Bond potenssiin 78.

Jostain syystä kukaan ei ole mainostanut Simon Oliverin ja Tony Mooren Exterminatorsia.
Kafkan, Weberin muurahaisten, Alastoman lounaan ja Tardin 13.kerroksen ystäville.
Muista ketkä perivät maan.

Hieman erilaisemmasta kiinnostuneille ehdottaisin Rojun Täti jaksaa heilua tai Kaisa Lekan Your name is krishangia.
Näiden lukeminen on hitaampaa kuin monen muun, mutta niistä kumpuava elämänilo on aika hieno saavutus.
kumpikaan ei ole mikään varsinainen huumorikirja mutta saivat ainakin minut kaihean hyvälle tuulelle hetkeksi.
Jonkun asteinen saavutus siis.