Luettua

[Doc Lomapäivä]

On niitä Sinnereitäki myöhemmin tehty. Hemmetin loistavaa kamaa varsinki graafisesti. Pieksee jonku Comesin mennen tullen ja Prattinki ja oikeestaan minkä vaan mitä mustavalkoisen sarjakuvan merkkipaaluna pidetään tai saatetaan pitää.

Comesin pieksee ja Prattinkin taiteellisesti yhtenäisissä tarinakokonaisuuksissa, mutta ei yksittäisinä ruutuina. Kyllä Prattilla on niin hienoa siveltimenjälkeä, että itku pääsee miten joku voi yhdellä viivalla kertoa noin paljon.

[tertsi]

Yann - Conrad - Lucie: Bob Marone: Le Dinosaure Blanc

Loistava albumi!!!
Aikakone ei ole kovin uusie keksintö, mutta kuluneen idean käyttö ei haittaa tässä sarjakuvassa pätkääkään. Juoni on nerokkaasti rytmitetty, nautittavaa luettavaa. Ja ruutuja ja tekstiä on runsaasti, joten lukeminenkin kestää sopivan kauan, meikäläisen ranskan taidolla oikeinkin kauan. Jokaisesta sanasta en todellakaan saanut selvää, mutta tätä ei tulla koskaan kääntämään suomeksi, joten ei voi mitään.

Ja piirrokset: Ei voi kuvitella, että joku sarjakuva olisi paremmin piirretty kuin tämä. Tyyli on just meitsin makuun. Rentoa, rosoista ja kuitenkin huolellista. Parhautta! VAU!
Puuväriefektit värityksessä toimivat hienosti ja tekevät värityksestäkin pikkaisen persoonallisen.

Huomasin, että tämä albumi  on palkittu Angoulemessa ' 84 Prix Alfredilla.

Joo, Bob Marone on jonkin sortin parodia Bob Moranesta.

http://www.bedetheque.com/serie-758-BD-Bob-Marone.html

Huomenna pitää lukea tarinan jatko-osa: L'Affrontement

Ranskan lisäksi tämä on saatavana myös saksan kielellä. Suosittelen. Vahvasti. Seikkailun ja huumorin ystäville.
 

[tertsi]

Holliday vieraannutti minut Munozista ja Sampayosta. Kerrassaan keskinkertainen albumi.

Minulla on muistaakseni toinenkin Sinner-albumi. Oiskohan landella tai ullakolla? Se oli muistaakseni parempi kuin tuo edellä arvioimani Sinner.

Mutta pitää lukea tuo Joen Baari. Eiköhän se kirjastosta löydy.

[jani_k]

Löysin tuossa toissapäivänä Scott Mccloudin Zot - book 1:n kirjastosta ja täytyy myöntää että aikamoinen pettymys sarjis oli. Etenkin kun luin samana päivänä Christer Nuutisen Kolmannen Muusan.

Zot on sitä melko tavanomaista supersankarihuttua mitä nyt on kirjoitettu maailman sivu. On yltiölahjakas ja suosittu teinipoika jonkinmoisin supervoimin, hyvä Maa-planeetta (lue USA) ja diktatuurin ikeessä elävä paha (lue NL/arabimaat/mikä tahansa USA:n vihollinen), seinien läpi syöksyilyä sädepyssyt tanassa liian useaan kertaan yms. kaikki muut supersankarisarjiksen kliseet. Vielä kun piirrosjälkikään ei ole kovin hyvää, niin eipä tästä voi väittää nauttivansa. Tämän pohjalta voisi kyllä sanoa että Mccloud on teoreetikkona paljon parempi kuin käytännön työssä.

Christer Nuutisen Kolmas Muusa taas oli varsin mukava kokoelma pieniä runollisia tarinoita kivan naivistisella otteella. Kovin lämmitti aurinkoisena kesäpäivänä.

Eikun takaisin kirjastoon....

[Hege]

Craig Thompson: Blankets
Onpas hienosti piirrettyjä puita, onpas kivasti tehty varjoja, onpas mukavan soljuvaa kerrontaa. Muutamia oikein hienojakin kerronnallisia kohtauksia/ratkaisuja. Ja siinäpä se sitten olikin, jotenkin hajuton ja mauton, mitään ei oikeastaan tapahdu. Tuntuu kuin tarinan kiinnostavin osuus - mitä tapahtui kun Thompson lähti kotoaan - olisi jäänyt kirjasta pois, ikäänkuin olisin lukenut vain pitkän prologin.

Kuvat oli kauniita kuiteskin.

[JanneT]

Jep,

Muodollisesti äärimmäisen pätevä, mutta...

Hajuton, mauton ja äitelä... ja halvattu, jostain syystä koko jutusta tuli mieleen Take That. Tai Sinä Minä. Tuon jälkeen  tulee tarve löytää jostain luontainen testosteronitasapaino takaisin ( mennä kaatamaan metsän suurin puu vesurilla ja huutaa "Minä olen mies!"). Bravo, mutta yäk.

[Matti Karjalainen]

Landry Walker & Eric Jones: Little Gloomy Vol. 1 - It Was a Dark and Stormy Night.

http://www.hillcity-comics.com/graphic_novels/new_graphic_novel1286.htm

Heräteostos Lontoosta. "Little Gloomy" on aavistuksen verran gootahtava ja piirrosjäljeltään mangavaikutteinen sarjakuva ihmissuhteissaan toistuvasti pettyvästä tytöstä, jonka lähipiiriin kuuluvat ihmissusi Larry, Frank-hirviö ja Carl Cthulhu. Gloomyn ex-poikaystävä on hullu tiedemies, jolla on apulaisena "minä olen täällä vain töissä" -asenteella oleva kyttyräselkä.

Sarjakuva on vähän kuin kiltimpi ja söpömpi versio Roman Dirgen makaaberista "Lenoresta". Lähempänä huumoria kuin kauhua siis ollaan, vaikka jälkimmäisen genren kliseillä leikittelläänkin, ja pari kertaa tekijät onnistuvat siinä oikein riemastuttavalla tavalla. H.P. Lovecraftinsa lukeneet hymähtänevät ainakin pari kertaa:

"Carl wishes to return the book that Carl was borrowed... It did not displease Carl. Particularly the chapter with the talking bunnies. In his gratitude, Carl has decided that when the time comes for the eldritch gods to consume all that lives, your death will be merciful and painless".

Kokonaisuutena "Little Gloomy" ei tarjonnut mitään elämää suurempaa, mutta olipahan kuitenkin ihan viihdyttävä välipala.

Englanniksi on käsittääkseni nuo molemmat. Ainakin Persepolis kakkosta on Oulun kirjastossa.

Satrapia voi lukea ainakin toiseen osaan saakka sekä englanniksi että ruotsiksi, jos nuo vieraammat kielet eivät taivu. Suomalainen kirjakauppa möi taannoin Persepoliksen kahta ensimmäistä osaa ns. boksina, eikä niistä tarvinnut maksaa paljoakaan 20 euroa enempää. Oikein hyvä hankinta. En ole ehtinyt lukea vielä kakkososaa, mutta ensimmäinen oli kyllä mainio. Vähän sitä huomasi viime kädessä tietävänsä elämästä Iranissa, vaikka maa on kuitenkin esillä uutisissa melkein toistuvasti.

[tertsi]

Derib: Buddy Longway 2-7

Onpas hyvä sarjakuva!

Albumit  2 ja 3 ovat vielä hieman hakemista, mutta sitten räjähtää!
Derib tekee pienimuotoisia, jotenkin päiväkirjamaisia tarinoita, joissa ei niin hirveästi tapahdu, mutta tunnelmaa löytyy senkin edestä. Ja humaania aatetta.
Erityisesti sykähdytti albumi numero 7, jossa Buddy jää taloonsa  pienen tyttärensä kanssa kaksistaan viettämään talvea. Todella sympaattista lapsi-vanhempi -asetelman kuvausta. Hyvällä tavalla herkkää, mutta on mukana vauhtiakin sekä kuolemaa, jottei meno käy ihan tylsäksi.

Piirrokset jatkavat Jijé-Gir-Hermann -koulukuntaa, mutta kuitenkin selvin deribläisin maustein. Usein sarjakuvasivun luettuani huomasin jääväni fiilistelemään hienoja sivusommitelmia ja taidokkaita yksityiskohtia.

Huippusarjakuva.

[Timo Ronkainen]

Derib: Buddy Longway 2-7
Onpas hyvä sarjakuva!

Jees! Mutta milläs kielellä nämä hommasit? Ruåtsiksi nämä kai tulivat jo 80-luvulla. Mutta vaan kakkonen on mulla (ja suomennettu ykkösosa).

Timo

[tertsi]

Tilasin ranskan kielellä bdnetistä.
On sen verran helppoa ranskaa, että lukeminen sujui melkein kuin olisi suomea lukenut. 

Joskus viime vuosituhannella olen noita itsekin kirjastosta ruåtsinkielisinä lainaillut.

[Antti Vainio]

Craig Thompson: Blankets
Onpas hienosti piirrettyjä puita, onpas kivasti tehty varjoja, onpas mukavan soljuvaa kerrontaa.
Kuvat oli kauniita kuiteskin.

Tämä on näitä sarjakuvia joiden kohdalla älytön hypetys (esim Time-lehdessä) kääntyy pahasti niitä vastaan. En ole lukenut enkä taida viitsiä kun Pitkä Mies (joka itse siitä kyllä kai vähän varauksin piti) kertoi että se on syvästi kristillinen sarjakuva. Ilmeisesti ei minun kuppi teetä joten käytän aikani mieluummin ateistiseen typerään väkivaltaviihteeseen

[Curtvile]

Tämä on näitä sarjakuvia joiden kohdalla älytön hypetys (esim Time-lehdessä) kääntyy pahasti niitä vastaan. En ole lukenut enkä taida viitsiä kun Pitkä Mies (joka itse siitä kyllä kai vähän varauksin piti) kertoi että se on syvästi kristillinen sarjakuva. Ilmeisesti ei minun kuppi teetä joten käytän aikani mieluummin ateistiseen typerään väkivaltaviihteeseen

Syvästi kristillinen?
Minusta ei, jollei siksi lasketa kuvausta nuoruusvuosista ja tiettyä ihanteellistä sauvaitsevaisuutta.
Minusta Blankets on mammuttitaudista kärsivä, mutta lukeutuu liian harvojen vaihtoehtosarjakuvien kastiin jossa piirrosjälki on teknisesti tasokasta.
Blankets kylläkin kuuluu kastiin näe kristinuskon ääriryhmien ikävämmät puolet.

[JV]

Syvästi kristillinen?
Minusta ei, jollei siksi lasketa kuvausta nuoruusvuosista ja tiettyä ihanteellistä sauvaitsevaisuutta.
Minusta Blankets on mammuttitaudista kärsivä, mutta lukeutuu liian harvojen vaihtoehtosarjakuvien kastiin jossa piirrosjälki on teknisesti tasokasta.
Blankets kylläkin kuuluu kastiin näe kristinuskon ääriryhmien ikävämmät puolet.

Mikäli Blanketsin skippaa sen päähenkilön kristillisyyden takia, voi saman tien muuttaa Pohjoisnavalle, jos niin suurta allergiaa kristillinen kulttuuriperimä aiheuttaa. Kyseessähän ei ole mitään julistusta, vaan siinä kuvataan kiinnostavasti nuoren ihmisen elämää arvoineen ja päänsisäisine jännitteineen.

Mikäköhän Blankesissa on sitä mammuttitautia, sivumäärä vai? Kukakohan asettaa ne raamit, kuinka pitkää tai kunnianhimoista sarjakuvaa ihminen saa tehdä? Hintaa albumille paksuudensa johdosta tietysti tulee vähän Aku Ankkaa enemmän, mutta sivumäärä on syntynyt suhteessa kerronnan rytmiin.

Nuoren rakkauden kuvauksena se on kaunis - voihan sen joku kokea samanlaisena hömppäpömppänä kuin Take Thatit, mutta mielestäni kyse on jostain aivan muusta. Oikeasta rakkaudesta, ja sen tarkkapiirteisestä kuvauksesta. Tekijä on keskimääräisiä miehiä aika paljon "feminiinisempi", sekä ajattelussaan että piirrostyylissään.

Blankets ylittää omaelämäkerrallisen sarjakuvan ongelmat ja kliseet kirkkaasti, ja antaa odottaa tekijältään todella paljon.

[Curtvile]

Mikäköhän Blankesissa on sitä mammuttitautia, sivumäärä vai? Kukakohan asettaa ne raamit, kuinka pitkää tai kunnianhimoista sarjakuvaa ihminen saa tehdä? Hintaa albumille paksuudensa johdosta tietysti tulee vähän Aku Ankkaa enemmän, mutta sivumäärä on syntynyt suhteessa kerronnan rytmiin.

Totta kyllä antaa odottaa tulevaisuudelta paljon, mutta minusta tarinan olisi voinut kertoa 350 sivussakin.
Saahan sitä tehdä miten pitkää tai lyhyttä tahansa.

[VesaK]

Paul Chadwickin "Concretea" saa mukavina m/v-järkäleinä. Oudon rauhoittava sarja, vaikka aihepiirit ovat hyvinkin kipeitä.

Dan Clowesin "Caricature". Perussivistystä.