Luettua

[Antti Vainio]

Viikon sisällä luetut

Joku:Ragnarök 1

Ensitutustuminen korealaiseen sarjakuvaan jätti lähinnä hölmistyneen olon. Ajattelin ensin että alaviitteet joissa selitetään miekka - ja magiafaktoja ovat ironiaa mutta eivät ne vissiin olekaan vaan näppärä keino  sivuuttaa tylsät kirjoitushommat, enempi sivuja jää sitten joilla voi keskittyä siihen mäiskintään. Jollain lailla sympaattinen kaikessa ääliömäisyydessään mutta ei minun kuppi teetä. Luen kakkosen jos tulee vastaan jotta näen onko tässä tolkun hiventä

Rucka&Rolston:Queen & Country 1

Warren Ellis on monessa paikassa tätä kehunut, siksi ostin kun tuli halvalla vastaan. Ei kääntynyt maailma akseliltaan mutta aika pirun hyvä sarjakuva tämä on. Agentit eivät pelasta maailmaa Blofeldin tapaisilta superroistoilta vaan tekevät salamurhia kyseenalaisin perustein ja taistelevat byrokratiaa ja kelvottomia pomoja vastaan. Mustavalkoinen piirros on taitavaa mutta kaikkea muuta kuin näyttävää, funktionalismi on homman nimi. Normiin nähden erittäin hyvin laadittu tarina. Luulin näitä eurooppalaisiksi mutta viimesivujen esittelyssä paljastuu että tiimi on kanadalais-amerikkalainen. Aika kova näyttö ja on mukava tietää että kakkosalbumi odottelee tuolla hyllyssä

Ville Tietäväinen:Linnut ja meret

Lopultakin ostettu ja luettu. Tuolla on toisaalla neljä sivua kommentteja jotka ajattelin lukea huomenna ja ehkä lisäämään
perusteellisemman kommentin. Nyt vain sanon että olipas aika synkkiä tarinoita, mutta aivan hel-vetin kauniisti piirrettynä

[Curtvile]

Rucka&Rolston:Queen & Country 1

Warren Ellis on monessa paikassa tätä kehunut, siksi ostin kun tuli halvalla vastaan. Ei kääntynyt maailma akseliltaan mutta aika pirun hyvä sarjakuva tämä on. Agentit eivät pelasta maailmaa Blofeldin tapaisilta superroistoilta vaan tekevät salamurhia kyseenalaisin perustein ja taistelevat byrokratiaa ja kelvottomia pomoja vastaan. Mustavalkoinen piirros on taitavaa mutta kaikkea muuta kuin näyttävää, funktionalismi on homman nimi. Normiin nähden erittäin hyvin laadittu tarina. Luulin näitä eurooppalaisiksi mutta viimesivujen esittelyssä paljastuu että tiimi on kanadalais-amerikkalainen. Aika kova näyttö ja on mukava tietää että kakkosalbumi odottelee tuolla hyllyssä

Q &C kuuluu niihin sarjakuviin joita seuraan. Piirtäjähän vaihtuu albumista toiseen mutta laatu säilyy.
Greg Ruckan Whiteout-albumit ovat myös hyvän jännityssarjakuvien ystävien hyllyissä. Siinäkin kuten Q&C sarjassa hyvät eivät ole ihan niin hyviä tai ylivertaisia.
Eivätkä asiat mene sen sata kertaa nähdyn kuvion kautta. Rucka ei sääli hahmojaan eikä aliarvioi lukijaansa.
Yksi hienoimmista sarjakuvarepliikeista tulee muuten Antti Vainion mainitsemasta Queen & Country 1 Operation:Broken ground tarinasta.
Venäläisten tehtyä raketein kostoiskun brittien tiedusteluosastoon Lontoossa, koska britit eliminoivat kenraalin Kosovossa.
Erikoisosaston johtaja Crocker tahtoo kostaa.
Ei koska iskussa meni kaksi tiedusteluosaston tyyppiä, niitä kun Crocker ei sietänyt, mutta koska myös iskussa kuollut pakistanilainen kerrossiivoja Ravi oli mukava mies.

[tolppis]

Välillä jotain ihan aiheestakin.

Luin uudelleen Teräsmies, punatähden poika spessun ja näin tokalla kerralla tuntui jopa paremmalta. Koko idea on niin loistava tällaiselle kommarille vaikka mieleen tulikin vastustavia ajatuksia että mikähän loppujen lopuksi erottaa nykyisen jenkkilän pyrkimykset maailmanherruudesta Teriksen utopiapyrkimyksestä. Okei, okei, kaukaa haettua ja kyse on vain sarjakuvasta.

Mainointa oli Battiksen anarkistimuunnos, aivan loistava hullunkatse silmissä ja se mainio karvareuhka! Luthorista oli tehty oikein k-päitten kunkku ja karikatyyri rikkaasta, ylimielisestä, itsekeskeisestä vaikkakin nerokkaasta  psykopaattipyrkyristä. Fyi fan kun kuvottava hahmotus.

Tähän spessunlukuun liittyy mielenkiintoinen tarina:

Sain viimein uuden kappaleen Salatut Sodat - spessusta Egmontilta kun roistomainen, ammattitaidoton postinkantaja oli väkisin tunkenut vasten väliovea aiemman kappaleen postiluukustani sisään schweinhund! 

Mukana tuli ilmeisesti lohduksi pahoitteluna tuo Teris-spessu ja Battis Detective 27 - jotka toki minulla molemmat olivat jo - mutta vielä yksi kiintoisan hämmentävä seikka: Ei ollut laskua! Weird  No, kaipa se tuee perässä...

[TeroH]

Owly: The Way Home & Bittersweet Summer

Sanaton tarina (tai kaksi) lempeästä pöllöstä ja hänen ystävistään: Kastemato ja kaksi kolibria, sivuosissa muita eläimiä. Harvoin tapaa sarjakuvaa joka saa näin nopeasti hyvälle mielelle: Yksinkertaista, hyvinkin pelkistettyä ilmaisua, mutta hyvin sujuvaa. Eläinhahmoihin on helppo samaistua, ja hiljaisuuskin tarkoitaa vain että yksikään eläimistä ei puhu englantia, vaan kuvien kieltä. Jotka eivät voi sietää lapsenmielisen iloisia sarjakuvia pysykööt kaukana tästä, muille suosittelen. Hyvä mieli on hyvästä.

[tertsi]

Marc Malès: Rumuus ja hulluus

Miellyttävä, aikuinen sarjakuva. Viipyilevä, mielenkiintoinen tarina. Taloudellinen, upea piirrostyyli.

Suosittelen.

Kolme ja plus tähteä viidestä.

EDIT:
Eipä ole juuri nykysarjakuvan kohdalla tapahtunut niin, että palaisin tutkiskelemaan ja makustelemaan kuvia albumin luettuani.
No, nyt tapahtui.

[laureline]

Marc Malès: Rumuus ja hulluus
Miellyttävä, aikuinen sarjakuva. Viipyilevä, mielenkiintoinen tarina. Taloudellinen, upea piirrostyyli.
Suosittelen.
Kolme ja plus tähteä viidestä.

Ja kysehän on siis LIKE:n kirjasta. (Mainos mainos) 

[Hege]

When the souls of Hell escaped the people prayed for a savior ...what came was the devil...

eli Guy Davisin The  Marquis: Dance Macabre ja Intermezzo on tullut luettua. Tämä on semmoista kauhuilun ja toimintasarjakuvan välissä taiteilevaa sarjakuvaa, sekä hieman politiikan ja uskonnon varpaille tallova kertomus uskosta ja hulluudesta.

Davis piirtää hyvin rennosti ja ruudut ovat aika täynnä yksityiskohtia ja muuta, lisäksi runsas rasterin käyttö käy hieman selkeyden päälle ja ajoittain kerronta on hyvinkin tekstipainotteista (eli voi olla parin sivun monologeja). Toisaalta itse päähahmon ja tapahtumapaikan design on hyvinkin vahvaa ja Davis onkin onnistunut luomaan suorastaan kuvottavia ulkoasuja piruilleen (kts. liite). Ei tämmösiä ole elokuvissa näkynyt niinku. 

Tämän pitäisi olla viisiosainen kertomus ja sen kolmannen osan pitäisi tulla ulos tänä keväänä/vuonna. Erityisesti ei uskalla suositellakaan, paitsi jos ihastui niihin muutamiin sivuihin jotka Jysäyksessä Davisilta julkaistiin niin sitten. Semmoista 3-3,5/5 tavaraa. Vähän niinku Spawn mutta paljon parempi.

Ohimennen voisi mussuttaa paperin laadusta, pienkustantamoilla (Oni) ei kai ole varaa samaan kuin DC:llä.

[Lönkka]

Kuukauden satsi hieman myöhässä:

HYVÄT
--------
All Star Superman 3 (DC)
Sarja jatkaa samalla äärimmäisen tasokkaalla linjalla kuin aiemmin ollen varmaan parasta Teristä ikinä. Aika perinteisen tyhjänpäiväisestäkin aiheesta (Lois saa syntymäpäivälahjaksi Terisvoimat) saadaan aikaiseksi komeaa tarinaa. Tuntuu että Quitelykin panostaa tavallista enemmän piirrokseensa ja Jamie Grantin tussaus/värityskin toimii oivallisesti. Ei kannata missata!

Chicanos 5 (IDW)
Trillon kässäyksen taso on heitellyt mutta sarjan vahvuus on kuitenkin Risson komea kynänjälki. Nyt stoorikin on kohdallaan.

Dampyr 1 (Arktinen Banaani)
Kun tätä on Kvaakissa hehkutettu niin paljon ostin kokeeksi kun tuli vastaan ja täytyypä sanoa että en totisesti pettynyt! Kelpo stoori joka ei ole sitä perinteisintä vampyristuffia ja siihen erinomaisesti sopiva piirros. Pitääpä blokata ne loputkin.

Deadworld 3 (Image)
Vähänpä aikaa sitä kesti. Siis alkupeäisen tiimin vääntämää uudelleenlämmittelyä. Vince Locken poistumisella on kuitenkin hyvä syy (History of Violencen leffaversio) ja tuuraajana toimiva Dalibor Talajic toimii yllättävän hyvin. Vähän kyllä harmittaa se että sarja on kuitenkintämän klassisen Zombie-sarjan uudelleenkierrätys. No, pitänee ajatella petrattuna director's cuttina...

East Coast Rising (Tokyopop)
Becky Cloonanin ehdottomasti parhaiten toimiva sarjis. Piirros on komeampaa kuin Cloonanilla aiemmin ja tarinakin toimii kivasti. Tuskin uppoaa saman kustantamon muita sarjoja seuraaville mutta minä jään vesi kielellä odottamaan jatkoa. Stoori on sellaista post-apokalyptistä tulvan jälkeistä aikaa (tekee mieli sanoa Waterworldiä mutta siitä jäisi niin paha maku).

Order of the Stick: Dungeon Crawlin' Fools (Giant in the Playground)
Menee iisisti parhaimpien ikinä tehtyjen roolipeli/fantasiasarjakuvien joukkoon. Simplististen tikku-ukkojen käyttö toimii erittäin hyvin ja sivun stoorit ovat enimmäkseen riemastuttavia. Vaatii varmaan jonkinlaista teitämystä alasta, mutta enpä minäkään ole pelannut (A)D&D:tä varmaan 20 vuoteen. Alppari on painettu järkyttävän hyvälle paperille varmaankin siksi että sarjakuvan nettiversiota lukevilla olisi enempi syytä hankkia se.

Tales to Astonish: Jack Kirby, Stan Lee and the American Comic Book Revolution (Bloomsbury)
Ihan kelvollinen historiikki kahdesta supersankarisarjakuvan isosta miehestä. Kirja keskityy kyllä enemmän Kirbyyn, mutta ei ota puolta paikoitellen sangen agressiivisessakin Kirby/Lee kiistassa, joka enimmäksen vaikuttaa muiden synnyttämältä tai vähintään ylläpitämältä. Vähän kummastuttaa että tekijäon piiloutunut nimimerkin (Ronin Ro)  taakse. Kirja oli ihan kelpo luettavaa mutta ei kuitenkaan yllä Jack Kirby Collector -lehden tasolle.

Truth, Justin, and the American Way (Image)
Aaron "Nodwick" Williamsin ja Scott "PvP" Kurtzin kässäämä ja Italialaisen Guiseppe Ferrarion letkeän komeasti kynäilemä supervoimat saavasta nuorukaisesta toimii oikein hyvin vaikka juoni supervoimapukuineen, FBI agentteineen ja alieneineen vaikuttaa aika perinteiseltä.


HUONOT
----------
13th Son 4 (Dark Horse)
Jonesin omintakeinen jälkikään ei pelasta sarjaa kolisemasta onttoutaan. Hyvä että loppui. Paremmin Jones toimii tällä hetkellä Conan: Book of Thoth -minisarjassa vaikkei sekään nyt mitään mannaa ole...

Full Cirkle 3 (Full Circle)
Bisleyn piirroksen kuvittelisi pelastavan liki sarjan kuin sarjan mutta kun Simppakin tuntuu tuhertaneen vasemmalla kädellä (kenties siksi että lehti oli armottomasti myöhässä) on tulos aivan kauheaa bullaa. Eipä silti, aiemmatkin osat olivat samaa huttua.

Hawkgirl 50 (DC)
Kuvittelisi että Walter Simonsonin kässäämän ja Howard Chaykinin piirtämän sarjan pitäisi olla vähintään kelvollista luettavaa, mutta aika lailla olankohautuksella tämä meni. Hahmon ja sarjan aiemmat vaiheet ovat kyllä minulle täysin tuntemattomia mikä ehkä selittää tästä osan.

Strangetown 1 (Oni)
Mielenkiinnottomaksi osottautui myös Chynna Clugstonin uusi tuotos. Vaikka sarja päällisin puolin vaikuttaisi olevan suurinpiirtein samanlainen sekoitus vakavampia aiheita ja kohellusta kuin Chynnan aiempi parhaimmillaan aika mainiosti toimiva Blue Monday ei Strangetown jaksa ainakaan ekalla numerollaan herättää kiinnostusta.

Superman 650 (DC)
Pete Woodsin piirroksen takia tämä tuli hankittua mutta valitettavasti taide ei yllä samalle tasolle kuin mitä se oli Catwomanissa. Juonikaan ei ihmeemmin vetäise mukaansa: Teris on menettänyt voimansa ja toimii nyt Jimmy Olssonina Terästytölle. Jaaha. Oli miten oli niin kyllähän ne voimat vielä tulevat takaisin ennemmin tai myöhemmin. Sitä ennen pitää vaan kovasti hämmästellä että mikä ne on vienyt ja onkohan ne mahdollista saada takaisin? Hoh-hoijaa...

Thieves & Kings 48 (Ibox)
Sekä juoneltaan että piirrokseltaan omanlaisensa sarja vaikuttaisi nyt jatkuvien myöhästymisten jälkeen olevan päättymässä kesken. Sääli, mutta minkäs teet kun elämän realiteetit painavat päälle. Vaikka olen aiemmin pitänyt Mark Oakleyn tapaa yhdistellä sarjakuva- ja tekstiosioita (samaan tapaan kuin Sim Cereuksen loppuaikoina) laiskan miehen valintana deadlinen edessä on tämä numero silti ennätys: 10 sivua sarjakuvaa ja 12 isolla fontilla ladottua sivua D&D pelihahmosta kerovaa novellia. Aika pahaa vedätyksen makua!

[tolppis]

Olen lukenut järkyttävän vähän sarjiksia viime aikoina. Lähinnä suomeksi ilmestyneitä irtonumeroita kun en ole edes Good Fellasissa käynyt aikoihin...

Noh, (Uudet) Kostajat Mega tuli läpiluettua. Ei kauhean vakuuttavaa vai alanko vain kyllästyä Marvelin normaalitarjontaan? Ihan mielenkiintoista sinänsä tietää näistä "Wanda muuttui pahaksi ja nirtsi porukkaa"-jutuista ja Kostajien hajoamisesta (kauan se kestikin) mutta mieleenpainuvin anti oli se että Rami R.:hän se oli sen suomentanut.

Kovin vaisua kamaa muuten. Kuvittajat (ja niitähän riitti) ok ja kaikkea mutta...

Pitäisi kai käydä Gudarissa tsekkaamassa josko ois jotain jipinastaa vaihtelua.

[Veli Loponen]

Jahas. Kun kerran pääsin Suomen puolelle lomailemaan ja lukemaan sarjakuvia, niin pistetään nyt tännekin vähän.
DC spesiaali 1-2/06
Huomiselle-tarina alkaa etenemään jonnekin, mutta en edelleenkään oikein hahmota minne ja miksi. Kakkosnumerossa lupailtiin jonkin vanhan, 80-luvulta ja Teräsmies-elokuvista tutun jutun paluuta, mutta en minä semmoista nähnyt. Vai oliko se se kun Teris kohtasi Clark Kentin siellä minne kadonneet katosivat? Mutta vaikka Huomiselle ei kovin pitkälle olekaan onnistunut innostamaan, niin odotan kyllä mielenkiinnolla, että koko sarja on ulkona ja pääsee lukemaan sen putkeen. Ehkä se sitten on vähän mielekkäämpi.
Jotenkin muuten Leen kuvitus oli vähän heikon oloista...
Batmanilla alkoikin sitten uusi sarja. Rogersin kuvitusta katselee ilokseen, mutta jotenkin Austinin tussaus on viime vuosina ollut vähän liian paksua minun makuuni. Tarinakin oli ihan mielenkiintoinen. Saapi nähä mihin se johtaa.
Lehtien jatkikset olivat myös hyviä ja iloisena uutisena otan vastaan tiedon Loebin ja Salen Teriksen julkaisemisesta kovakantisena.

Doom Patrol 18
Sain vasta nyt Byrnen Doom Patrolin viimeisen numeron (odotan jo innolla, että pääsee kesällä lukemaan koko sarjan putkeen). Viimeinen numero jatkoi samalla korkealla tasolla, mikä DP:ssä on ollut alusta asti (tai ehkä se on jopa parantunut koko ajan) ja lopetus onkin varsin ikävä juttu. Byrne onnistuu kuitenkin yhdessä numerossa päättämään tarinan sopivasti ja liki kaikkiin sivujuoniinkin tulee tyydyttävä vastaus.

Blood of the Demon 9-14
Synkempää Byrneä. Alusta asti tässä on vähän tökkinyt suunnaton splatteri, mutta tarina on todella oivallista ja Byrne heittää peliin koko ajan mitä mielikuvituksellisimpia elementtejä. Tämäkin sarja loppuu numeroon 17, mutta onneksi Byrne aloittaa uuden Atomin seikkailujen piirtämisen.
Demonissa ehkä eniten (tarinan lisäksi) miellyttää Dan Greenin komea tussaus. Se on tarkkaa, mutta samaan aikaan sopivan karkeaa. Niin ja ne, joiden mielestä Byrne ei enää piirrä taustoja (tai muuten piirtää laiskasti) kannattaa tutustua tähän sarjaan ja todeta, että tuo luulo on väärä (eikä se johdu siitä, että tussaaja lisäilisi omiaan, kuten Action Comicsissa).

Mega 2/06
Tämäkin tarttui mukaan viikonlopun aikana. Heti ensimmäisellä sivulla toivoin, että suomeksi olisi kaikesta huolimatta julkaistu Disassembled-sarjakin. Vaan kyllähän sitä nytkin pääsi mukaan ihan hyvin. Tarina ei kuitenkaan oikein sytyttänyt. Se oli vain ylipitkä prologi. Mutta se tuntuu olevan nykyajan meininki. Saahan sillä sitten kokoelmien täytettä...

Näin. Paljon tuli luettua ja jonkin verran jäi vielä odottamaan lukemistakin (mm. Elfquestit 7-8 kun en löytänyt kutosta enkä viitsinyt lukea keskeltä).

[Maso]

Viimeksi kun kirjoitin tähän ketjuun helmikuun lopulla oli takana pitkä putki Warren Ellisiä (Stormwatchit, Authorityt, Planetaryt, Lazarus Churchyard ja Ellisin Hellblazerit). Ellisin Hellblazerien pettymyksen jälkeen oli vuorossa Brian Azzarellon (minulle tuttu ainoastaan 100 Bulletsista) Hellblazerit, eli Hard Time (#146–150),
Good Intentions (#151–156), Freezes Over (#157–163) ja Highwater (#164–174) sekä  Mike "Lucifer" Careyn Red Sepulchre (#175–180), Black Flowers (#181–186) ja Staring at the Wall (#187–193) sekä All His Engines. Azzarellon HB poikkesi melkoisesti aikaisemmesta (Azzarello taisi olla ensimmäinen amerikkalainen kirjoittaja) tyylistä. Etenkin Hard Timessa oli katu-uskottavuutta aivan eri tyyliin mihin oli(n) totuttu. Corbenin kuvitukseenkaan ei oikein aluksi osannut suhtautua vakavasti. Melkoista sekoiluahan Constantinen Amerikan matka Azzarellon käsissä oli, enkä jostain syystä pitänyt seksin sekoittamisesta hahmoon (ainakaan tällä tavalla). Careyn Constantine palasi onneksi selvästi tutumpiin aiheisiin (maailman pelastimiseen helvetin demoneilta etc.). Näitä Careyn Hellblazereita tulee ilmeisesti vielä jokunen ja sen jälkeen taas uusi kirjoittaja. Spin-offit Hellblazer: Papa Midnite ja Hellblazer: Lady Constantine ovat vielä lukematta.

Kevin Smith on tunnettu elokuvaohjaajana (Chasing Amy, Clerks, Mallrats...), mutta myös sarjakuvien kirjoittaminen luonnistuu (ja tekstiä piisaa kuin Bendisin teoksissa pahimmillaan). Luin juuri noihin leffoihin perustuvia teoksia, eli Clerks, Chasing Dogma ja Bluntman and Chronic. Itse asiassa elokuvia en ole nähnytkään (muita kuin Dogman), ja siksi jotkut jutut jäivät vähän aukeamatta. Chasing Dogma oli noista ehkä paras (seuraa Jayn ja Silent Bobin edesottamuksia Chasing Amyn ja Dogman välissä). Tradea odottelen seuraavasta: Spider-Man/Black Cat: The Evil That Men Do.

Lucifer on kuulunut jo jonkin aikaa suosikkeihini, mutta Vol. 9 Crux alkoi olemaan jo vähän väsynyttä meiningiltään. Sarjan loppua on ehkä venytetty turhan pitkäksi.

Samoin petyin hiukan sekä Daredevil vol 13 Murdoch Papersiin että Powers vol 9 Psychotic. Ongelmana kummassakin saattoi olla liian suuret ennakko-odotukset. Kummankin mainostettiin olevan jotain lähes aivan ennennäkemätöntä ja -kuulumatonta. Bendisin Daredevil päättyi tähän tradeen ja Brubaker jatkaa. Ehkä jatkan minäkin, koska DD on kuitenkin suosikkini.

Lievä pettymys oli myös Mooren Top 10 49ers (vaimikäseoli). Top 10 ja Smaxkin olivat kuitenkin niiiin hyviä, että jotenkin vaisu maku tästä jäi.

Sitten pääsinkin vihdoin Kurt Busiekin Astro Cityyn.
Astro City: Life in the Big City (collects Astro City Vol. 1 #1-6)
Astro City: Confession (collects Astro City Vol. 2 #1/2, 4-9)
Astro City: Family Album (collects Astro City Vol. 2 #1-3, 10-13)
Astro City: Tarnished Angel (collects Astro City Vol. 2 #14-20)
Astro City: Local Heroes (collects Astro City Vol. 2 #21-22, Astro City: Local Heroes #1-5, Astro City Special: Supersonic, "After the Fire")
Odotin sen olevan jotain Authorityn tapaista, mutta se olikin paljon parempaa. Sarjassahan ei keskitytä tiettyyn hahmoon vaan seurataan usean eri Astro Cityssä asuvan sankarin (Tarnished Angeliä lukuun ottamatta) edesottamuksiin. Tarinat ovat usein yhden-kahden nro:n pituisia, mutta joskus myös pidempiä (kuten Tarnished Angel). Kaikki viisi tradea putkeen luettuna alkoi urakka olemaan kuitenkin turhan puuduttava. Suosittelen kuitenkin lämpimästi supersankarisarjakuvan ystäville.

[tertsi]

Luettua:
Akira1

Ajattelin yleissivistää itseäni ja ostin neljä Akira-pokkaria, näitä uusintajulkaisuja. Luin niistä ensimmäisen eilen.

Ei oikein iskenyt.
Kuvakerronta oli epäselvää, joskin myös jollain lailla näyttävää. Henkilöt olivat kovin samannäköisiä keskenään, varsinkin nuoret moottoripyörälijät. Tämä teki lukemisesta suorastaan piinallista, kun ei heti tiennyt kuka on kuka.

Juoni oli periaatteessa kiinnostava, mutta toimintakohtausten pitkittämisen takia tarina ehti edetä  aika vähän pokkarin sivumäärään nähden.

Koska en ole aiemmin perehtynyt ollenkaan japanilaiseen sarjakuvaan, Akira oli ihan virkistävä kokemus. Ja oli tuolla joitakin tuoreita kuvakerronnallisia ratkaisuja kaltaiselleni perinteisen koulukunnan frankobelgi-piirtäjälle.
Kyllä mä varmaan luen nuo kolme muutakin pokkaria, mutta ei tämä ykkososa mitään suunnatonta mielenkiintoa herättänyt.

[tertsi]

Tim ja Tom: Uniin tunkeutuja

Olen lukenut Uniin tunkeutujan lapsena Ruudussa jatkosarjana ja muistan että pidin siitä kovasti.

Seikkailu alkaakin vetävästi. Mutta 44 sivua on aivan liian vähän tämän tarinan kertomiseen. Loppuratkaisu on töksähtävä ja melkeinpä ääliömäinen.

Näistä teemoista olisi saanut kasaan ihan huippualbumin 7-77 vuotiaille ihmeteltäväksi. Hyvä aihe on haaskattu rutiininomaisella käsittelyllä. Tämä tekele saa arvosanan tyydyttävä-.

Unijaksot ovat kyllä yksinkertaisuudessaan jotenkin kiehtovia.

[Antti Vainio]

Ken Parker 5/80 Chemako

Ostin eurolla kirpparilta, aivan lunastuskondiksessa mutta näitä vanhempia on aika vaikea löytää. Tasaisen vahvaa sekä piirroksen että tarinan puolesta. Erinomainen naishahmo ja "valkoinen mies inkkarina" - tarina on kyllä huomattavasti dynaamisemmin kerrottu kuin Kevin Costnerin myöhempi Narsisti patsastelee susien kanssa.
Se että Ken Parker on menettänyt muistinsa koska sitä ammuttiin päähän laskee vähän pisteitä koska muistaakseni jossain on joku joskus käyttänyt samantapaista juonikuviota. Voin olla tosin väärässäkin.

Ken Parkerin kansikuvat on upeita, perkele kun näitä ei olisi ollut pakko tuutata ulos niin nopeasti vaan Milazzo olisi saanut rauhassa piirtää näistä värillisiä albumeita (se Jäljet lumessa ei ole tarinaltaan ollenkaan parhaita).

Janatuinen, Tikkanen, Nissen:Mikrokosmos

Tämä oli hauska, en ole Ylkkäriä lukenut aikoihin joten Mikrokosmos oli ihan uusi tuttavuus. Kuten kannessakin sanotaan, näsäviisas sarjakuva. Ja omahyväinen. Mutta kun lukee liikaa tyhmille tehtyjä tyhmiä sarjakuvia niin tämä oli ihan virkistävä vaikken uskokaan että tekijät ovat niin fiksuja kuin kuvittelevat olevansa. Piirros ja väritys on aika mielettömän hienoa työtä

Gerber, Winslade:Nevada

Tulipahan luettua

Blain:Maalari ja merisosvo 1

Olipas mukavaa luettavaa, se kepeys jolla tarina kulkee pistää epäilemään että näennäisen vaivattomuuden eteen on tehty kovasti työtä. Tai ehkä se tulee joiltain luonnostaan. Toinen osa odottaa tuossa hyllyssä, pitää lukea se ensin ennenkuin kommentoi pitemmin

[Hanna]

Helatorstain raukeassa koomassa nautiskelin ale-laarista ostamastani Lucky Lukesta. Kyseessä oli Vankkurikaravaani, jonka olen lukenut joskus muinoin, mutten onneksi muistanut tarinasta mitään. Peruskouluikäisenä pidin LL:sta kovasti, mutta sittemmin innostus lopahti tyystin. Onneksi tajusin tarttua kaveriin uudelleen, koska varsin kelpo viihdettähän tuo oli (tekstaus oli kyllä todella pyllystä) ja pariin kertaan hihittelin ihan ääneenkin. Taitaapa siis olla edessä matka kirjastoon ison laukun kera.