Jobbarit...
No hei.
Divarit pysyvät hengissä kun sisään ostetaan monipuolisesti kirjoja/lehtiä/levyjä ja laitetaan niille sitten vähintään tuplahinnat siitä mitä on maksettu. Divarit eivät voi olla hyväntekeväisyyslaitoksia joissa asiakkaille maksetaan täydet keräilyhinnat. Divareihin tulee hyvää sarjistavaraakin ihmisiltä jotka haluavat niistä yksinkertaisesti eroon.
Kuolinpesät. Olen itse ollut mukana tyhjentämässä kuolinpesätaloa. Homma piti saada nopeasti valmiiksi, ei sellaisessa tilanteessa voi alkaa miettiä että mikä näiden tavaroiden oikea arvo on. Osa kirjoista divariin, osa tutulle jobbarille, ja loput (tietosanakirjasarjat etc) vaihtolavalle. Huonekalut Fidaan, kotiin, naapureille. Muistot kotiin, panttilainaamoon, säästöön. Millä esim. divarinpitäjällä tai vaikkapa jobbarilla on varaa maksaa todellista arvoa keräilijän koko kokoelmasta. Tuosta vaan? Sitäkin voisi pohtia.
DIvarinpitäjän täytyy maksaa verot, vuokrat, palkat, sosiaaliturvamaksut, vakuutukset....
Divaria ei voi perustaa ajatuksella että teenpä tästä kavereille kivan käyntipaikan. Otan sinne myyntiin vain sellaista tavaraa mistä itsekin pidän. Joo--- EI! Pitää olla niin pirun monipuolinen ja huomioida kaikki.
Pitää ottaa huomioon, että sun pitää olla niin pirun sosiaalinen että asiakkaat viihtyvät ja tulevat uudestaan. Ei saa olla hyökkäävä, mutta pitää osata myös sanoa kauniisti ei.
Sellaisia mietteitä..
