Kirjoittaja Aihe: Naivismi  (Luettu 15132 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Inka

  • Jäsen
  • Viestejä: 90
Vs: Naivismi
« Vastaus #15 : 03.07.2011 klo 20:10:28 »
Koska omaa tyyliäni on usein kehuttu naivismiksi, on kai tässä pidettävä jonkinlainen puolustuspuhe tyylisunnan edestä.
 
"Naïve art is a classification of art that is often characterized by a childlike simplicity in its subject matter and technique. While many naïve artists appear, from their works, to have little or no formal art training, this is often not true."

 Näin wikipediassa. Minusta naivistisen lähestymistavan voi valita tietoisesti. Kyse on loppupeleissä siitä, kuinka työnsä sommittelee, mitä haluaa sanoa, minkälaista värimaailmaa käyttää.

Naivismi on tyylisuunnalta mielestäni lähellä impressionismia. Kun perspektiivistä, mittasuhteista ja realismista luovutaan, on kuvaa tehdessä ilmaisua ajateltava eri tavalla. Lapsenomaisuus tuo vaikeiden asioiden käsittelyyn kepeyttä, mutta samalla mustaa huumoria, jota esim. Kati Kovács käyttää töissään onnistuneesti (wikipedia muuten luokittelee Kovácsin työt juuri naivismin alle). Naivismilla on mahdollisuus saada aikaiseksi sellainen tunnelataus, jota realismin keinoin on vaikea saavuttaa.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 828
Vs: Naivismi
« Vastaus #16 : 03.07.2011 klo 23:11:13 »
Inka: Oli erittäin hedelmällistä, että astuit esiin naivismin edustajana. ;D Kiitos! Totesit fiksusti, että se voi olla perusteltu tyylivalinta.

Biografismista maalaustaiteen tulkinnassa en osaa sanoa mitään, mutta nähdäkseni ikonologisesti tarkasteltuna (eli kuten Wikipedia sanoo, konteksteja selvitettäessä) on pakko tarkastella taiteilijaa koska teosta ei olisi ilman että häneen on vaikutettu jollain tavalla.

Ok, hyväksyn, ikonologiassa voidaan pohtia myös taiteilijan tarkoituksia, koska ympäristö aina vaikuttaa taiteilijoihin. Mutta teoksesta ja kontekstista on vaikea siirtyä tekijän aikomuksiin perustellusti, jollei ole myös tietoa tekijästä. Puhuitkin vähän myöhemmin ylitulkinnan vaarasta.

Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustuksessa on nähty historiallisen kontekstin myötä mahdollisuuksia taiteilijan haluun ottaa kantaa ajan (1800-luvun loppu) Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Taiteilija itse kielsi tämän, mutta jotkut tulkitsijat ovat väittäneet löytävänsä tähän selviä viitteitä. Konteksti on siis selvillä, mutta sen merkitys taidehistorialle (mitä taiteilija haki teoksellaan vai hakiko mitään, ainakaan esitetyssä asiassa) on epäselvä. Ja sivumennen sanoen tulkinnat taitavat sisältää sitä ylitulkintaa...

Kuten jo sanoin, nykyaikana ei olla kovin kiinnostuneita tekijöiden aikomuksista, nykyajan tekijöiden siis. Sen sijaan kansallisromantiikan aikana taiteella oli suuri vaikutus yhteiskuntaan kulttuurisesti ja poliittisesti ja uskottiin muutenkin ns. suuriin kertomuksiin, joten ei ole ihme, että Sammon puolustuksen piilomerkitystä spekuloitiin ja spekuloidaan.

Edit: Kun nyt kuitenkin sarjakuvafoorumilla ollaan, olisi ihan mielenkiintoista tietää millaista sarjakuvan tulkinta on. Onko sitä viety käsitteellisesti kuinka pitkälle? Yhdistelläänkö siellä juurikin näitä kirjallisuuden biografismia sekä maalaustaiteen puolelta ikonografiaa ja ikonologiaa?

Sarjakuva on niin poikkitaiteellinen taide, että se voi lainata muiden taiteiden tutkimuksesta työkaluja: kuvataiteen ja kirjallisuuden analysoinnin lisäksi ainakin elokuvan, television ja internetin tutkimuksesta. Toisaalta sarjakuvien tutkijoita myös on niin vähän, että heidän on mahdotonta kehittää täysin omia käsitteitä.

Olisiko Scott McCloudin kirjassa Sarjakuva – näkymätön taide ollut näistä tutkimustavoistakin?

EDIT: Korjattu maalauksen nimi.
« Viimeksi muokattu: 04.07.2011 klo 22:30:54 kirjoittanut Sampsa Kuukasjärvi »

haplo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 531
Vs: Naivismi
« Vastaus #17 : 04.07.2011 klo 08:40:07 »
Kuten jo sanoin, nykyaikana ei olla kovin kiinnostuneita tekijöiden aikomuksista, nykyajan tekijöiden siis.

Totta kyllä. Nopeasti ei tule mieleen yhtäkään nykytaiteilijaa. Ehkä jos miettisi hetken niin jokunen, mutta sitten voikin kysyä kuinka näkyvää tämä on ollut?

Olisiko Scott McCloudin kirjassa Sarjakuva – näkymätön taide ollut näistä tutkimustavoistakin?

Voisi tarkistaa jos tänään löydän kirjan kirjastosta.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 860
Vs: Naivismi
« Vastaus #18 : 04.07.2011 klo 10:24:56 »
Edit: Kun nyt kuitenkin sarjakuvafoorumilla ollaan, olisi ihan mielenkiintoista tietää millaista sarjakuvan tulkinta on.
Uskoisin että tulkinta on edelleen lähinnä tulkitsijasta riippuvaista.   :)
Onko sitä viety käsitteellisesti kuinka pitkälle?
Ei.  :) Ainakin muutama vuosi sitten kun tein lopputyötäni, minulle jäi se kuva että edes kaikista nimenomaan sarjakuvakerrontaan liittyvistä peruskäsitteistä ei ole selvyttä.
Yhdistelläänkö siellä juurikin näitä kirjallisuuden biografismia sekä maalaustaiteen puolelta ikonografiaa ja ikonologiaa?
Apua ja osviittaa on tuonut lähinnä semiotiikka. Kirjallisuuden- ja elokuvantutkimuksen välineet toimivat paremmin kuin kuvataiteen. Sarjakuva on kuitenkin edellä mainittuja (kerrontatapoja) konstikkaampi siinä miten se käsittelee aikaa tai rytmittyy tilaan.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen naivismihan on lähinnä kuvataiteen termi ja siellä siis tyylisuunta. Naivistiset maalarit ja galleristit tekevät silllä rahaa siinä missä muutkin muilla tyyleillä. Toki naivismin voi sarjakuvassakin määritellä samoin. Hyväksyä tyyliksi ja puhua naivistisista sarjakuvista. En kyllä tiedä kenelle muulle kuin kriitikolle tästä (kuvan kuvailemisesta tekstillä) olisi mitään iloa? Suurin mutta on kuitenkin ehkä siinä että, läpi sarjakuvan historian on jo tehty sarjiksia naivistisella tyylillä ilman että töitä on kutsuttu naivistisiksi. Ei se sarjakuva muutu yhtään sen paremmaksi tai huonommaksi kutsutaanpa sitä sitten ekspressiviseksi, naivistiseksi tai pottunokkatyyliseksi.

Sampsa Kuukasjärvi - 03.07.2011, klo 23:11:13

Lainaus
Olisiko Scott McCloudin kirjassa Sarjakuva – näkymätön taide ollut näistä tutkimustavoistakin?
Olen jo aiemmin toisaalla valittanut siitä että McCloud on sarjakuvantutkijana "naivisti", eli hän ei juurikaan perusta (tiedä?!) muiden tutkimuksista vaan luo osittain omat käsitteet ja rakentelee kokonaan omat teoriat, niin että hänen tekstinsä (sarjakuvansa) eivät mitenkään asetu linjaan ns. vakiintuneiden kuvan tai kertomusten tulkintametodien kanssa. En sano että välttämättä pitäisikään, mutta sanon että pidemmälle hän olisi päässyt ja henkilökohtaisesti arvostaisin häntä vielä enemmän jos näin olisi tapahtunut.

Aiheeseen liittyen yksi McCloudin fiksuimmista keksinnöistä oli piirrostyyllien analysointiin tai luokitteluun tarkoitettu pyramidi, jossa siis tyyliin liitettiin kolme faktoria realismi (valokuvanomaisuus), abstraktisuus (ei esittävyys) ja merkkimäisyys(josta ääriesimerkki on teksti).
Vaikka ei kyllä se pyramidikään ole mikään täysin yleispätevä tapa luokitella sarjakuvien piirustustyylejä, eikä myöskään suoraan anna vastausta siihen kysymykseen mikä on naivistista sarjakuvaa  ja mikä ei.

...Nimittäin voisihan ihan perustellusti väittää että sarjakuva jo välineenä on hyvin naivi. Yritys kuvata tosimaailman tapahtumia piirroksin ja tekstein on aina, parhaimmillaankin vain tekijän lapsellinen tulkinta asiasta. Sarjakuvaa on pidetty useimmissa kulttuuureissa aina viime vuosituhannen lopulle asti lapsellisena ilmaisumuotona, ja monessa paikassa maailmassa ajatellaan edelleenkin näin.  :)

Edit:korjauksia muotoon...
« Viimeksi muokattu: 04.07.2011 klo 10:31:02 kirjoittanut Reima Mäkinen »
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 828
Vs: Naivismi
« Vastaus #19 : 04.07.2011 klo 22:28:18 »
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen naivismihan on lähinnä kuvataiteen termi ja siellä siis tyylisuunta. Naivistiset maalarit ja galleristit tekevät silllä rahaa siinä missä muutkin muilla tyyleillä. Toki naivismin voi sarjakuvassakin määritellä samoin. Hyväksyä tyyliksi ja puhua naivistisista sarjakuvista. En kyllä tiedä kenelle muulle kuin kriitikolle tästä (kuvan kuvailemisesta tekstillä) olisi mitään iloa? Suurin mutta on kuitenkin ehkä siinä että, läpi sarjakuvan historian on jo tehty sarjiksia naivistisella tyylillä ilman että töitä on kutsuttu naivistisiksi. Ei se sarjakuva muutu yhtään sen paremmaksi tai huonommaksi kutsutaanpa sitä sitten ekspressiviseksi, naivistiseksi tai pottunokkatyyliseksi.

Jos naivismia pidetään tyylisuuntana, on siitä se hyöty, että keskustelu helpottuu. Tarkoitan sitä, että silloin ne, jotka lukevat tai kuulevat esim. kriitikolta, tutkijalta tai opettajalta ”naivistisesta sarjakuvasta”, tietävät heti suunnilleen mistä on kyse. Ja on kätevää, jos naivismia tunnistaa pelkästään työn itsensä perusteella ja jos ei tarvitse selvittää ja spekuloida, osaako tekijä piirtää taitavammin.

Naivismin tarkkoja rajoja ei kenenkään tarvitse määritellä. Mielestäni voimme myös puhua naivistisista piirteistä ilman että lokeroimme ketään naivistiksi eli tyylisuunnan edustajaksi.

Ei ole mitään mieltä nimittää kaikkea sarjakuvaa naivistiseksi eikä edes lapselliseksi. On tietenkin totta, että ns. suurelle yleisölle sarjakuvat ovat lapsellisia tyyliin Aku Ankka. Sarjakuvan asemalle nimitykset ”comics” ja ”funnies” tekevät edelleen hallaa.

Sinulla oli Reima hyvä kriittinen kommentti McCloudista. Siitä on aikaa, kun luin tuon kirjan enkä silloin kiinnittänyt tuohon asiaan huomiota. Oli myös kinnostavaa kuulla, että sarjakuvatutkimuksen käsitteet ovat vielä lapsenkengissä. Itselläni on sama mututuntuma, vaikka en ole asiaan mitenkään perehtynyt. Olen opiskellut kirjallisuustiedettä.

Tuo pyramidi on komea.

Helena

  • Jäsen
  • Viestejä: 162
Vs: Naivismi
« Vastaus #20 : 05.07.2011 klo 23:11:18 »
Eipä tule oikeastaan mieleen yhtään sarjakuvaa  joka täyttäisi nuo naivismin määritteet.

Mihin ihmeeseen oikein tarvitset noita esimerkkejä?

En sen kummemmin kuin että yritän selvittää itselleni, mitä ihmettä naivismi on. :-\ Kävin tämänkesäisessä Naivistit Iittalassa -näyttelyssä ja ihmettelin, kun patsaiden ja taulujen seuraan ei oltu kelpuutettu piirroksia.

kultakisu

  • elämännautiskelija
  • Jäsen
  • Viestejä: 380
  • ei ramase ennää...
Vs: Naivismi
« Vastaus #21 : 06.07.2011 klo 21:13:25 »
En sen kummemmin kuin että yritän selvittää itselleni, mitä ihmettä naivismi on. :-\ Kävin tämänkesäisessä Naivistit Iittalassa -näyttelyssä ja ihmettelin, kun patsaiden ja taulujen seuraan ei oltu kelpuutettu piirroksia.

Liekö tarjottukaan.
Lady on aina Lady helmineen ja eriparisine villasukkineen

kultakisu

  • elämännautiskelija
  • Jäsen
  • Viestejä: 380
  • ei ramase ennää...
Vs: Naivismi
« Vastaus #22 : 06.07.2011 klo 21:17:42 »
Lisäys,kotisivullani oleva raapetyö,olisiko se naivistinen vaiko ei?

www.kaksikarhua.fi
(ei ole sitten mainos,ei sinnepäinkään,ei ole tytöllä muuta kotisivua,laiska kun olen) :sleepy:
Lady on aina Lady helmineen ja eriparisine villasukkineen

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 860
Vs: Naivismi
« Vastaus #23 : 07.07.2011 klo 08:22:19 »
En sen kummemmin kuin että yritän selvittää itselleni, mitä ihmettä naivismi on. :-\ Kävin tämänkesäisessä Naivistit Iittalassa -näyttelyssä ja ihmettelin, kun patsaiden ja taulujen seuraan ei oltu kelpuutettu piirroksia.
Jaha. Sitten sanoisin että naivismi on kuvataiteen tyylisuunta. Taideyhteisö sitten määrittelee naivismin sisällöllisesti. Esimerkiksi mainittu näyttely tukee vakiintunutta ajatusta siitä että naivismi on tietyn tyylisiä veistoksia ja maalauksia.

Sarjakuvan ja piirrosten (ja vaikkapa elokuvan) suhteen naivistinen tyyli onkin sitten hankalampi haarukoida, kuten tässä ketjussa jo todettiin. Kaipa se johtuu siitä että ensimmäiset naivistit ovat olleet taulujen ja veistostensa maalareita ja siten vakiinnuttaneet sen määrittelyn juuri sen tyyppisille töille.

Lisäys,kotisivullani oleva raapetyö,olisiko se naivistinen vaiko ei?
Minusta ei. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä lisää raapetöitä, pitämästä näyttelyä ja kutsumasta lopputulosta naivistiseksi näyttelyksi.  :)

Edit: Sarjakuvia kuvaillessa on toki käytetty naivismin lisäksi apuna myös muita kuvataiteen suuntauksia kuten mainittua ekspressionismia, art brutia tai realismia.
« Viimeksi muokattu: 07.07.2011 klo 08:24:58 kirjoittanut Reima Mäkinen »
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 954
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Vs: Naivismi
« Vastaus #24 : 07.07.2011 klo 13:32:00 »
Huomioita:
- Ajatus että teos on itsensä selittävä kokonaisuus, ei ole varsinaisesti postmoderni, vaan moderni, Wellek-Warrenia Toisen maailmansodan jälkeisiltä vuosilta.
- Sarjakuvan semiotiikka ei ole muuttunut paljon kummemmaksi viimeisten 50 vuoden aikana. Olen katsellut, toisiko elektroninen julkaiseminen jotain uusia jippoja, mutta ei ole osunut vielä silmiin.
- McCloudin pyramiidi on jännittävä, mutta kuten Reima mietti: miten realistista on realismi? Kvaakin etusivulla oli viikkojen ajan Mustanaamio-kuva, jossa hepulla oli viidakon uhkeimmat ryntäät. Joillakin supersankareilla on lihaksia paikoissa, joissa muilla ei ole edes paikkoja. Onpas realistista. Saattaisi olla tarvetta laajentaa pyramiidia monitahokkaaksi, olettaen että piirrostyyli ei ole irrallinen suure, vaan sen takana on tietty käsitys siitä, millaista sarjakuvan tulisi olla.
”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 604
Vs: Naivismi
« Vastaus #25 : 07.07.2011 klo 14:14:23 »
McCloudin pyramidista, ne lihaksikkaat ja ryntäilevät supersankarit sijoittuvat sinne vasemmalle sivustalle pohjaviivan yläpuolelle, realismin ja abstraktiuden välimaastoon. Realismista poiketaan siihen suuntaan joka näyttää kaksiulotteisena kuvana hyvältä.

Naivisimilla on tosiaan kuvataiteessa määriteltyjä ominaisuuksia, ja se saattaa muihin taiteenlajeihin siirrettäessä saada tosiaan muita merkityksiä. Lapsenomainen ei kuvataiteissa ole sama kuin naivismi (esim. Miro ei ole naivisti) mutta sarjakuvien yhteydessä nuo termit joskus sekoitetaan (esim. onko Marjane Satrapi naivisti?)

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 954
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Vs: Naivismi
« Vastaus #26 : 07.07.2011 klo 14:28:40 »
Muskeliveikot ovat enemmän fantasiaolentoja. Sijoittaisin ne vasemman alakulman vasemmalle sivulle, suuntaan, jota McCloud ei määrittele. Puuttuu siitä muitakin suuntia.

Jokainen hahmo on kuitenkin karikatyyri. Kyky Ahonen on lähes ainoa tekijä, joka pääsisi naturalistisen keskipisteen likelle. Pelkistyksen ja liioittelun keskipakoisvoima pyöräyttää muut pois kiekolta vaihtelevien etäisyyksien päähän.
”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 860
Vs: Naivismi
« Vastaus #27 : 07.07.2011 klo 16:27:53 »
Naivisimilla on tosiaan kuvataiteessa määriteltyjä ominaisuuksia, ja se saattaa muihin taiteenlajeihin siirrettäessä saada tosiaan muita merkityksiä. Lapsenomainen ei kuvataiteissa ole sama kuin naivismi (esim. Miro ei ole naivisti) mutta sarjakuvien yhteydessä nuo termit joskus sekoitetaan (esim. onko Marjane Satrapi naivisti?)
Voidaan myös ajatella että kuvataiteessa oli tarve "keksiä" naivismi (termi) erottamaan tietyntyyppiset työt aiemmin tehdyistä. Muissa taiteissa (kuten sarjakuvassa) tämmöistä tarvetta ei välttämättä esiinny.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 828
Vs: Naivismi
« Vastaus #28 : 08.07.2011 klo 16:40:00 »
Nykyisessä postmodernissa ajattelussa on valtavirtana tulkintamalli, että teoksen arvioinnissa itse teksti riittää. Arvioijan antama merkitys on ainoa ”totuus”, tietysti aina subjektiivinen sellainen. Teksti-sanaa käytetään näissä teorioissa kattamaan kaikenlaiset tutkimuskohteet.

- Ajatus että teos on itsensä selittävä kokonaisuus, ei ole varsinaisesti postmoderni, vaan moderni, Wellek-Warrenia Toisen maailmansodan jälkeisiltä vuosilta.

Tämä on aivan totta: jo modernismi-tyylisuunta toi teoskeskeisen tulkinnan. Postmodernismi vie tätä tulkintaa vielä pidemmälle, kun se ei usko puhtaisiin aatteisiin. Modernismissa saatettiin vielä katsoa, että teos jotenkin kuvaa todellisuutta (vaikkei esittävästi; kuvataiteessa esittävyydestä luopuminen on eräs modernismin kriteeri) ja kenties edistää yhteiskuntaa. Postmodernismi parodioi tulkinnoissaan aatteita, koska pitää niitä aina rakennettuina valintoina todellisuuteen nähden – ja niinhän ne varmasti ovat.

- Sarjakuvan semiotiikka ei ole muuttunut paljon kummemmaksi viimeisten 50 vuoden aikana. Olen katsellut, toisiko elektroninen julkaiseminen jotain uusia jippoja, mutta ei ole osunut vielä silmiin.

On nettisarjakuvia, joissa ruutuun tulee lisää puhekuplia ja muita elementtejä, kun klikkaa hiirtä tai painaa välilyöntiä. Se tuo tietynlaista dramaattisuutta ja elävyyttä, joka lähestyy animaatiota. Jos joku haluaa esimerkin, voin kaivaa sellaisen.

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 954
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Vs: Naivismi
« Vastaus #29 : 08.07.2011 klo 16:59:48 »
Monikin elävöitetty nettisarjakuva lähestyy animaatiota, ja se on ehkä juuri se väärä tapa. Tietyn äänimerkin tai animoidun kuvion esittäminen jatkuvasti tietyssä tarkoituksessa olisi enemmän sarjakuvasemiotiikkaa. Miksei vaikka animoitu saha, joka viipaloi tukkia. Mutta sitten taas, jos käyttää animaatiotehosteita, miksei tee saman tien animaatiota?
Yritin hahmottaa tässä sellaista mitä ei ole vielä olemassa.
”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.