Edit: Kun nyt kuitenkin sarjakuvafoorumilla ollaan, olisi ihan mielenkiintoista tietää millaista sarjakuvan tulkinta on.
Uskoisin että tulkinta on edelleen lähinnä tulkitsijasta riippuvaista.
Onko sitä viety käsitteellisesti kuinka pitkälle?
Ei.
Ainakin muutama vuosi sitten kun tein lopputyötäni, minulle jäi se kuva että edes kaikista nimenomaan sarjakuvakerrontaan liittyvistä peruskäsitteistä ei ole selvyttä.
Yhdistelläänkö siellä juurikin näitä kirjallisuuden biografismia sekä maalaustaiteen puolelta ikonografiaa ja ikonologiaa?
Apua ja osviittaa on tuonut lähinnä semiotiikka. Kirjallisuuden- ja elokuvantutkimuksen välineet toimivat paremmin kuin kuvataiteen. Sarjakuva on kuitenkin edellä mainittuja (kerrontatapoja) konstikkaampi siinä miten se käsittelee aikaa tai rytmittyy tilaan.
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen naivismihan on lähinnä kuvataiteen termi ja siellä siis tyylisuunta. Naivistiset maalarit ja galleristit tekevät silllä rahaa siinä missä muutkin muilla tyyleillä. Toki naivismin voi sarjakuvassakin määritellä samoin. Hyväksyä tyyliksi ja puhua naivistisista sarjakuvista. En kyllä tiedä kenelle muulle kuin kriitikolle tästä (kuvan kuvailemisesta tekstillä) olisi mitään iloa? Suurin mutta on kuitenkin ehkä siinä että, läpi sarjakuvan historian on jo tehty sarjiksia naivistisella tyylillä ilman että töitä on kutsuttu naivistisiksi. Ei se sarjakuva muutu yhtään sen paremmaksi tai huonommaksi kutsutaanpa sitä sitten ekspressiviseksi, naivistiseksi tai pottunokkatyyliseksi.
Sampsa Kuukasjärvi - 03.07.2011, klo 23:11:13Olisiko Scott McCloudin kirjassa Sarjakuva – näkymätön taide ollut näistä tutkimustavoistakin?
Olen jo aiemmin toisaalla valittanut siitä että McCloud on sarjakuvantutkijana "naivisti", eli hän ei juurikaan perusta (tiedä?!) muiden tutkimuksista vaan luo osittain omat käsitteet ja rakentelee kokonaan omat teoriat, niin että hänen tekstinsä (sarjakuvansa) eivät mitenkään asetu linjaan ns. vakiintuneiden kuvan tai kertomusten tulkintametodien kanssa. En sano että välttämättä pitäisikään, mutta sanon että pidemmälle hän olisi päässyt ja henkilökohtaisesti arvostaisin häntä vielä enemmän jos näin olisi tapahtunut.
Aiheeseen liittyen yksi
McCloudin fiksuimmista keksinnöistä oli piirrostyyllien analysointiin tai luokitteluun tarkoitettu pyramidi, jossa siis tyyliin liitettiin kolme faktoria realismi (valokuvanomaisuus), abstraktisuus (ei esittävyys) ja merkkimäisyys(josta ääriesimerkki on teksti).
Vaikka ei kyllä se pyramidikään ole mikään täysin yleispätevä tapa luokitella sarjakuvien piirustustyylejä, eikä myöskään suoraan anna vastausta siihen kysymykseen mikä on naivistista sarjakuvaa ja mikä ei.
...Nimittäin voisihan ihan perustellusti väittää että sarjakuva jo välineenä on hyvin naivi. Yritys kuvata tosimaailman tapahtumia piirroksin ja tekstein on aina, parhaimmillaankin vain tekijän lapsellinen tulkinta asiasta. Sarjakuvaa on pidetty useimmissa kulttuuureissa aina viime vuosituhannen lopulle asti
lapsellisena ilmaisumuotona, ja monessa paikassa maailmassa ajatellaan edelleenkin näin.
Edit:korjauksia muotoon...