Kirpputorit osaratkaisuna pienkustantajien ongelmiin

[JJalonen]

Kirpputorien hintalappuihin ratkaisu on apteekeista löytyvä puhdistettu bensiini. Pikkupensselillä sivellään tarran pinta pariin kertaan ja irrotetaan; oikein sitkeissä tapauksissa tökitään tarraa reunasta pensselillä (tähän soveltuu parhaiten karkea lyhytkarvainen jäykkä sivellin).

[Timo Ronkainen]

Kirpputorien hintalappuihin ratkaisu on apteekeista löytyvä puhdistettu bensiini.

Haiseeko se yhtä pahalle kuin autobensa? Tai jättääkö jälkiä lehtiin, albumeihin, kirjoihin?

Timo

[JJalonen]

Kirkasta ja aika hajutonta. Haihtuu nopeasti, joten ei jätä jälkiä. Joitakin muovipintoja saattaa kuulemma harmaannuttaa (itse en ole havainnut), mutta ei tärpätin lailla (tämä havaittu).   

[Jena Baran]

Kirpputorien hintalappuihin ratkaisu on apteekeista löytyvä puhdistettu bensiini.

Itse olen käyttänyt tähän isopropanolia eli isopropyylialkoholia. Haihtuu nopeasti, haisee viinalta. Liuottaa liimajäljet hyvin, ei turmele kansia.

[Mikael Mäkinen]

Meillä tuli pöytään kahdenlaisia lehtiä, noin niinkuin kansimateriaalin puolesta. Vaihtoehtoja oli kaksi, lappu kiinni palasella teippiä, joka toimi hienosti kiiltävämpi-kantisiin. Lähti helposti, ei mitään ongelmia.

Mattapintaisiin laitoin laput yksinkertaisesti paperiliittimellä.

[Mikael Mäkinen]

Kuten todettua, ilmoitan miten meni.

Ei mennyt hyvin. Juuri ja juuri pääsin voitolle, mutta yksikään omakustanne-lehti tai -albumi ei mennyt kaupaksi. Mutta, koska pääsin voitolle myymällä krääsää, jota edelleen on nurkat täynnä, kokeilen vielä toisen viikon.

[Kreegah Bundolo]

Nyt testaan Lahden tilanteen. Ainoa potentiaalinen kirpputori keskustassa on Femmatori (Rautatienkatu 13). Siellä pöytä 46 (jos jotakuta kiinnostaa tsekata).

[Jukka Koivusaari]

Täytyy munkin tämä viikko kokeilla.

Hauhon kirkonkylän kirpputori Lahti-Tampere-tien puolessa välissä. 400m SEOn liittymästä suoraan eteenpäin. Pöytä 9.

 Tukkuhinnat. Myös jälleenmyyjille.

[Kreegah Bundolo]

Hauhon kirppis! Mahtava kirppis, monta hyvää löytöä. Myyntipotentiaalia jaksan epäillä kuitenkin. Viimeksi kun seisoskeltiin siinä parkkipaikalla Marko Turusen kanssa, joku ukko tuli myymään meille taulutelevisioita auton takakontista. Jäi harmikseni telsu ostamatta.

Lahden tilanteesta sellainen väliaikatieto että otin pöydät sekä Lanttilasta että keskustan Femmatorilta. Viime viikko oli todella huono johtuen siitä että Juhannus vei parhaat myyntipäivät eli viikonlopun olivat ovet kiinni. Sitä edeltävät viikot etenkin Femmatorilla olleet tuottoisat. Mennyt mm. koko Daadan tuotanto ainakin kahteen kertaan muutaman viikon sisällä. Tämä sikäli merkityksellistä että Daadan kirjoja on aiemmin ollut Lahdessa myynnissä vain muutamassa paikassa ja niissä myynti vuosien aikana vähemmän kuin kirppiksellä yhdessä viikossa.

Oma huomioni on että kesällä on kirjamyynti kirppiksillä melko hiljaista, kesä-heinäkuulle osuu useita tilityksiä joiden jälkeen miettii koko touhun mielekkyyttä. Sitten taas lähtee nousuun. Edullisen lomalukemisen osalta kesäisin havaittavissa piikki mutta lomalukeminen = roskakirjallisuutta, jota en omissa myyntipöydissäni pahemmin harrasta. Ehkä pitäisi, voisi tienata jonkun roposen myymällä lomalaisille viihdekirjoja.

[Kreegah Bundolo]

Eräs asia josta haluan edelleen muistuttaa on että keskeinen pointti tekstissäni on:

Kirpputorit ovat oiva keino myydä pienkustantajien heikosti saatavia mutta myynnillisesti potentiaalisia kirjoja keskisuurissa kaupungeissa.

Ja olennaista on että on useiden kustantamojen kirjoja, iso valikoima. Tässä keskustelussa minua nimittäin surettaa se että myydään pikkukaupungeissa (vähäinen ostovoima oudommille jutuille) vain omaa varsin rajallista valikoimaa (ei ehkä kiinnosta ketään) ja vedetään siitä sitten sellainen johtopäätös että esittämäni toimintamalli ei toimi.

[hdc]

Pohdintana myös että miten noissa pöydissä kulkee myyntikehitys ajan kanssa, onko tasaista vai alussa myyntipiikkejä jota seuraa hiljaisempi kausi vai alussa hiljaisempaa kunnes sana kulkee että kirpparilta saa hyviä sarjiksia ja pöydälle mahdollisesti vakituisia seuraajia.
Hans taisi mainostaa pöytiään facebookissa yms. jos en väärin muista?

[Kreegah Bundolo]

Facebookissa on tosiaankin oma ryhmä pöydällä 54:
http://www.facebook.com/home.php?#!/group.php?gid=355229303606

Hupimielessä vaimoni perustamana tosin mutta yllättäen siihen on liittynyt ihmisiä joita en tunne.

Pöytä numero 54 on omasta mielestäni sikäli onnistunut että vaihtuvuus on hyvä että kyse ei ole ammattilaisen pöydästä jossa seisoo sama tavara vuodesta toiseen. Että sikäli on pöydässäni asioiville mielekästä tulla toistekin katsomaan mitä on myynnissä.

Samalla tavalla kun saisi opetettua lahtelaiset uusien pöytieni asiakkaiksi.

Pitkäaikainen kirppispöydän pitäminen tuo sekä etuja että haittoja. Uutuudenviehätyksellä saa tavaraa liikkumaan, sitten tasaantuu kun vakkarit ohittavat pöydän sitä tutkimatta. Pikku hiljaa sitten alkaa kasvaa se ryhmä ihmisiä jotka tietävät että siitä ja siitä pöydästä löytää hyviä juttuja.

Kirppisbisneksessä on vähän sama kuin ammattimaisessa totoamisessa että yhden viikon tuotoilla tai tappiolla ei sikäli ole merkitystä vaan sillä onko touhusta hyötyä pitkässä juoksussa.

[Jukka Koivusaari]

Täytyy munkin tämä viikko kokeilla.

 Tulipa tämäkin nähtyä.
Omiani ei mennyt yhtään.
Kuitenkin yksi täysihintainen Kompastuskivi yllättäen kelpasi.

Varsinainen artikkeli, eli muuttokuormani ylijäämäroina, kävi kuitenkin kaupaksi niin huonosti, etten toista viikkoa viitsi maksaa tästä harrastuksesta.

 

[Kreegah Bundolo]

Minä jaksan edelleen mainostaa ja markkinoida kirppispöytiä otsikon mukaisesti osaratkaisuksi pienkustantajien ongelmiin.

Juuri luin sittemmin Arktisen banaanin ykkösmiehenä tunnetun Harto Pasosen haastattelun kahdenkymmenen vuoden takaa. Siinä hän purnasi tasan samoista asioista (Alpha-lehden tiimoilta) joista valittavat kaikki pienkustantajat vuonna 2013. Hyvin harva asia on muuttunut etenkään kustanteiden jakelun osalta. Paitsi huonompaan. Jutussa mainittiin pienkustantajan ystävinä antikvariaatit. Muistan nuo vuodet jolloin Oskun divari vielä oli olemassa ja suurin osa antikvariaateista lyhyen kitinän jälkeen otti myyntiin melkein mitä tahansa. Kopiokoneella monistettua lehtistä oli suht vaivaton saada myyntiin divareihin ja niitä sieltä joskus jopa ostettiinkin. Yritäpä tarjota omakustannettasi divariin tänään. Pasonen kiersi Alpha-lehtineen kaikki Suomen divarit ja sai lehteään hirveät määrät kaikkiin kaupunkeihin. Monissa pienempien paikkakuntien divareissa on edelleen laatikollinen Alphaa jossain nurkassa. Eikä se edes ollut mikään huono, rahanhimoissaan tehty lehti. Nykystandardien mukaan korkeatasoista kamaa Klaus Haapaniemen viimeisistä sarjakuvista aina Hernandezin veljeksiin.

Tässä ketjussa ovat muutamat kokeilleet viedä kustanteitaan kirpputoripöytään ja pettyneet. Olennaista on monipuolisuus ja määrä. Omissa pöydissäni on omien kustanteideni ohella myös muiden pienkustantajien laatusarjakuvia sekä isojen kustantamojen tarjoustavaraa ja käytettyjä. Jokainen pöytä notkuu niin täynnä tavaraa kuin siihen mahtuu. Oman kustantamoni kirjoja menee vain muutamia viikossa. Pari oman kustantamon kirjaa viikossa kertaa 52 viikkoa vuodessa on yli sata kirjaa vuodessa. Harva kustantamoni harvoista jälleenmyyjistä pääsee samanlaisiin myyntilukuihin. Tämä siis muutamalla kirppispöydällä Tampereella. Muiden kustantajien kirjoja menee vastaavaa tahtia. Joitakin jopa paremmin.

Tällaisia monen sadan tuotteen pöytiä kun saisi muihinkin Suomen isoihin kaupunkeihin! Alkaisi tavara liikkumaan!

Tänään tuli juuri joulukuun myynneistä tilitykset parista eri pöydästä Tampereelta ja pelkästään postikortteja oli mennyt yli 400 kappaletta joulukuun aikana. Kortit olivat etupäässä Joonas Rinta-Kannon Fok_It-aiheisia kortteja. Niillä on useita jälleenmyyjiä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla mutta yksikään myyjä ei päässyt lähellekään tällaisia korttimyyntejä. Myös Fok_It-kirjoja meni joulukuussa parikymmentä kappaletta parin kirppispöydän kautta. Jälleen kerran: samaa luokkaa ellei jopa parempi myynti kuin aktiivisimman jälleenmyyjän kautta.

[VesaK]

Kyllä pienkustantajilla ongelmia riittää. Nisseenin Hansu esimerkiksi ei vieläkään osaa kirjoittaa 'Arktista Banaania' oikein, vaikka muinoin oli kyseisen firman osakas.