Eipäs yleistetä. 
Luin alkuperäisen kauan ennen jatko-osaa, joka mulle maittoi kovasti. Se on ihan omanlaisensa häröily ja sellaisena siitä pidän - en ole ehdottamassa, että Batmanin pitäisi muuten olla samankaltainen.
Sen ongelma onkin se, että tarinana sillä ei ole minkäänlaista merkitystä ilman ensimmäistä. Siinä ei ole edes mitään punaista lankaa, ja Batmanin rooli on pelkkä kehys ja siinä oletetaan, että tuntemattomilla hahmoilla pitäisi olla lukijalle jokin merkitys, vaikka niillä ei ole oikeastaan merkitystä edes Batmanin kannalta. Jos tarinan lukee ennen Yön Ritaria, se kehyskin katoaa.
Millerin Batman on huomattavasti monisyisempi, ja synkempi, ja lukijaa se hämmentää ilman Yön Ritaria. Vaikka tarinan ottaisikin pelkkänä häröilynä, se ei silti ole hyvä Batman tarina tai edes hyvä häröily Batman tarina, vaan jotain aivan kummallista tahattoman psykedeelistä sekameteli soppaa.
Toisaalta, vaikka sen liittääkin Yön Ritariin, se ei tuo siihenkään uutta syvyyttä, ja yrittäessäänkin tuoda sitä, se kompastuu juurikin piirrokselliseen puoleen ja ja vähintään yhtä suttuiseen kerrontaan.
Lisäksi useammat populaarikulttuuri viittaukset eivät aukea lukijalle, ja niiden merkitystä ei osaa yhdistää Batmaniin, eikä periaatteessa tarvitsekaan. Tosin ne ovatkin useimmiten melko vaivaannuttavia.
