Yhdyn näkemykseesi. Mutta minusta Deadpool ja Harley ovat hyviä hahmoja siksi että ne ovat psykoloogisesti mielenkiintoisia, mutta myös siksi että niiden tarinat ovat viihdyttäviä ja hauskoja. Anteeksi, mutta en näe mitään syytä, miksi meidän pitäisi tallentaa fiktioon maailmankaikkeuden julmuus. Meuhkaat toisaalla taiteen monipuolisuuden katoamisesta, mutta sitten itse pidät sarjakuvahahmoista, joista on karsittu kaikki haju, maku, monipuolisuus ja viehätys.
Voin samaistua helposti Deadpooliin, ja voin pitää Harleytä surullisena ja kompleksiivisena tapauksena, mutta se ei minusta tarkoita, että koko hommasta pitäisi karsia se hauskuus.
Nähdään molemmat asia monipuolisuuden karsintana mikä ei tarkoita 1:1 samaa aaltopituutta.
Fiktioon pitää tallentaa molemmat, maailman kauneus ja maailman kamaluus. Muuten kummankin arvo on nolla ja kumpaakaan ei osaa arvostaa tai pelätä.
Fiktion arvo on kertoa se mikä on faktaa mutta saarnaamatta ja osoittaa miten ainutkertaisuudestamme huolimatta olemme kaikii yhtä ja samaa ,nissä filosofissa abstraktioissa= hyvässä ja pahassa.
Hauskuutta ei ole nytkään karsittu Harleystakaan pois eikä Jokeristakaan.
Paras huumori saa nauramaan itselle ja sille kaikelle mitä pidämme "totena" huumori ja kauhu ovat niitä joiden koko idea on riipiä pois päällerakennetut valheet joita ylläpidetään ettei loukkaisi toisten tunteita.
näyttää se ristiriitaisuus mikä ympäröivässä todellisuudessa ja itsessä on.
Batmanin Jokeri ja Harley Quinn ovat Lepakkoimehen tavoin fiktionaalisia mutta niin ovat monet yhteiskunnallisetkin "vakavat" asiat "arjessa".
Narrin tehtävä on näyttää turhuus ja julmuus, saada nauramaan ja siten käsitellä asioita mutta ei lopettamaan ajattelua.
Se on fiktion tarkoitus, ei sementoida yksi malli jota ajaa eteenpäin.
Se on karkeasti yleistettynä uskontojen ja politiikan tehtävä.
Fiktion luokitteleminen yksinomaan viihteeksi ja viihteen lokerointi vain eskapismiksi jolla ei ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen on älyllistä köyhyyttä.
Se että Pingviinillä on rakettipingviinejä ja smokki ei estä häntä olemasta korruptoitunut perverssi. Se ei myöskään estä Pingviiniä toimimasta tilanteen niin sattuessa siten että auttaa Gothamia tai Batmania tai ventovierasta.
Kaksinaamaa vapaasti lainaten:asioilla on (vähintään) kaksi puolta.
"Sankari" voi tehdä täysin "väärin", "roisto" voi tehdä "oikein".
lapsilta pitää voida ottaa tikkari pois ja antaa kuokka tilalle siinä missä ottaa lapselta kuokka pois ja tikkari tilalle ja tulee olla mahdollista antaa ventovieraalle lapselle leikkikentällä tikkari omaamatta pedofiilisia taka-ajatuksia siinä missä sanoa kaupassa tikkaria kinuavalle jalkaa polkevalle lapselle että vanhempansa on oikeassa, se välittää sinusta ja se tikkari ei aina ole se paras ja tärkein asia mitä on.
Sekä sen lapsen että sinun on elettävä toiminnan tai sen puutteen mukaan otit sitten lapselta pois tikkarin tai tikarin.
Itselle lepakkomiehen sarjakuvien moraalimaisemaan on mahtunut asioita jotka sopivat omaan käsitykseen maailmasta kuin niitä jotka eivät. Osa on ollut palana sitä yhtälöä että on käsittänyt ympäröivän maailman olevan paljon laajempi ja oudompi kuin uskookaan.
päämäärä on ajatella itse, ei etsiä pelkkää tukea sille mitä on jo.
Hauska on silloin minusta hauskempaa vaikka joskus pelottaisikin se mille itse nauraa.