Tuota pointtia juuri ajattelin, sivun toisen puolen painojälki tulisi mahdollisesti läpi siinä määrin että kuvituksessa olisi selvästi huonon näköistä, teksteissä se vielä menettelee.
Paperin puolesta ne tietysti kestää hyvinkin ahkeraa selaamista, siihen ne on tehty (ja tietysti kunnollisella sidonnalla samasta syystä). (ja tietysti harvemmin perheen kuusivuotiaat niitä ahkerasti selailevat samalla hillovoileipiä mutustaen)
Kirjaston kirjoissa voi hyvinkin huomata, että vaikka jotain kirjaa luetaan tosi paljon, niin aika hyvin ne kestää. Sisäsivut ainakin. Ongelmana on kannet ja liima nidotuissa albumi-sarjakuvissa. Ne usein pettää ensiksi. Kirjastot on kyllä hyvin päällystänyt kirjat muovilla...se auttaa aika pitkään. Liimalle ei voi mitään, jos painossa käytetään paskaa liimaa.
Jos kaikki kirjat ja albumit voisi sitoa ja niiden kannet olisi tosi kestäviä, niin aika monta alppsria selviäisi tosi hyvin.
Kovakantiset sidotut kirjat taas kestää jopa satoja vuosia, mutta taitavat olla kalliita.
Liian iso ja paksu kirja on taas ongelmallinen lukea. Mulla raja menee tuossa Disneyn jättikirjoissa...ne vielä menettelee, mutta siitä ylöspäin alkaa jo olla pikkasen vaikeeta lukea esim sängyssä. Tommosta 7300 sivun kirjaa en edes halua...sehän vie jo melkein koko hyllyrivin.
Mikähän on painavin kirja. Keskiajalla kannet saattoi olla jotain metallia. Se Egyptin faaraoiden kuoleman kirja...olkohan se tehty metallilevyistä?
Sitten on myös juutalaisten toorat. En oikein ymmärrä miten sitä luetaan ja kuinka kaikki vanha testamentti mahtuu siihen. Tooramainen sarjakuva voisi olla muuten veikeä lukea.
