Myydyimmät kotimaiset sarjakuvakirjat

[Curtvile]

Vain ilmainen tai lähes ilmainen markkinointi on mahdollista, jos painos on pieni. Viisi teosta on jo kova saavutus.

Toki, mutta nykyisessä niin sanotussa informaatioyhteiskunnassa ilmainen markkinointi ei ole ilmaista. Juttelin aiheesta hiljan tutun kustantajan kanssa ja luvut instagramissa, metassa muuten ja sosiaalisen median kautta mainostamisesta ja lopputulos oli minusta anorektisen laiha.
Toki se että 500 näyttökertaa kohden sai myyntiä on enemmän kuin ei mitään.

Ja kun painokset pienenevät. Itsestä tilanne on se että todisteiden valossa tämä on todennäköisintä, eikä vain pienillä toimijoilla.

Ei, en usko että massiivinen mainostus pelastaa tilanteen. Maksettu mainostaminen kun ei takaa sitä että tuottaa sen mitä siihen panostaa.
Yleisesti, ei vain sarjakuvan osalta, kulttuuri tulisi saada rakenteellisesti näkevämmäksi. Toki YLEllä on Kulttuuricocktail ja Kulttuuriykkönen. Ja paljonko urheilua tulee? Nämä ovat valintoja kaikki.
Ei urheilua tarvitse leikata tai poistaa mutta oikeasti ottaisin vaikka vuoropäivin: ensin urheilijan kertomassa miten meni, lähes koherentisti ja seuraavana päivänä kirjailijan tai sarjakuvantekijän koettaessa rakentaa vastausta kysymykseen.

Helsingin Sanomat poisti sarjakuvien määrää vedoten koronan jälkeiseen paperipulaan. Se loppui sarjakuvat eivät palanneet. Ne ovat ratkaisuja, valintoja.
Joku hyötyy siitä aina, kustakin valinnasta.
Kulttuurialalla ajetaan muutosta äänikirjoihin, digitaaliseen ja tekoälyyn. Näennäisesti myös kestävin perustein, " säästä puita ja luontoa", kertomatta mikä on digitaalisuuden hiilijalanjälki laitteineen ja sähköntuotantoineen.
Paitsi että eivät ole tasa-arvoisia tai ekologisia ja tekijöille jopa haitallisia niin miten sarjakuva soveltuu niihin?
Itse olen jo kolmisenkymmentä vuotta sitten kuullut" äänikirja " Mustanaamiota, mutta se ei oikein toimi.

Tuulimyllyjä vastaan ei ole tarkoituksenmukaista taistella kun ei ole espanjalainen aateliston edustaja. Ilahduttavaa on että vaikka en vieläkään osta ajatusta että sarjakuvapiirit ovat keskenään viime kädessä harmonisia ja ystäviä keskenään, on niiden välillä yhteistyötä.
Tämä ei mitenkään sanottua ole.

Sillä ja laajentamalla harrastajapohjaa on mahdollisuus. Eikä yksinomaan meistä keski-iän ylittäneistä.
Laskelmoitua hitti tuotetta ei voi luoda ( okei, voi mutta ainakaan minä en kaipaa toista Karvista) joten soveltaen voisi ajaa muualta kopioitua.
Ranskan Mangapassi nostaa sikäläisten sarjakuvamyyntiä. Ei toimisi Suomen katkerassa ympäristössä. Nuorille suunnattu kirja-ja sarjakuvapassi olisi mitä sekä kirjailijat, kustantajat että kirjakauppaketjut tukisivat. Luontoa tuhoavan, tai uudelleen ladattavan kortin saisi tukemaan lukemista ( tiedän, kirjastolaitos vastustaa vaikka kasvattaisi heidänkin tilastojaan viiveellä) ja totta kai nurkkapatriotismia tukien kortin summa kuittaa kotimaisesta enemmän kuin käännetyistä ja alkukielellä olevista.
Silloin olisi lobbausvoimaae.

Muuten ainoa ehdotus olisi alentaa sarjakuvien hintaa mutta se on nytkin enemmän kulttuuriteko kuin millään mittarilla kannattavaa yleisesti ottaen.

Tekijöiden taitoon ja moninaisuuteen ei kaaduta nytkään. Minusta ongelmat ovat paitsi rakenteelliset= kulttuurivihamielisyys+ rakennettu jakeluinfra ja sen puute ja tietenkin se mitä aina luvataan: näkyvyys.

[Timo Ronkainen]

Kulttuurialalla ajetaan muutosta äänikirjoihin, digitaaliseen ja tekoälyyn. Näennäisesti myös kestävin perustein, " säästä puita ja luontoa", kertomatta mikä on digitaalisuuden hiilijalanjälki laitteineen ja sähköntuotantoineen.

Varsinkin kun laitteita ja ohjelmistoja "pakotetaan" uusimaan tuon tuostakin "vanhentuneina". Vain viisi vuotta vanha älykännykkäni oli lopulta pakko vaihtaa uuteen, kun alkoi kaikki olla ei-toimivaa. Se oli tahallista, ohjelmistolla ja käyttöjärjestelmillä tehtyä "vanhentamista". Laitteessa ei ollut mitään vikaa.

Timo

[Veli Loponen]

Vain viisi vuotta vanha älykännykkäni oli lopulta pakko vaihtaa uuteen, kun alkoi kaikki olla ei-toimivaa. Se oli tahallista, ohjelmistolla ja käyttöjärjestelmillä tehtyä "vanhentamista". Laitteessa ei ollut mitään vikaa.

Tässä oma kokemukseni Apple-uskovaisena on ollut positiivinen. Tähän mennessä laitteet ovat kestäneet hyvin käyttöä ja aikaa. Nykyisin mulla on käytössä kolmas iPhone, jonka ostin kaverilta käytettynä (myös edellisen ostin käytettynä). Alun perin ekasta iPhonesta jouduin luopumaan, kun se tippui kädestä ja hajosi. Siinä vaiheessa se oli jo ollut käytössä useamman vuoden, eikä osoittanut merkkejä, että pitäisi uusia. Tämän nykyisen ostin siksi, että se toisena ostettu puhelin alkoi jo hiukan väsyä käytössä. Olisi tosin varmaan toiminut vielä vuoden tai pari tai ehkä pidempäänkin, mutta sopivasti kaveri oli omasta uudemmasta iPhonesta luopumassa, joten tartuin tilaisuuteen.

Tabletti- ja tietokonepuolella pääasiallinen syy laitteiston vaihtoon on ollut tallennustilan rajallisuus. Eli uudemmat apit vievät yhä enemmän tilaa ja on vaikeampi niitä päivittääkään, jos ei ole sitä tilaa. Tästä oppineena olenkin uudemmissa ostoksissa suosinut isompaa levytilaa, vaikka se on toki samalla tarkoittanut hieman isompaa hintaakin. iMac-pöytäkoneen vaihtoon tosin vaikutti myös se, että Adoben ohjelmisto rupesi olemaan sille niin raskasta, että työskentely oli aika tahmaista. Mutta vaikka uuden iMacin olen ostanut, niin vanha on edelleen tuossa hollilla käyttövalmiina ja välillä olen sitä käytellytkin. Eli sekään ei hyödytön ole, vaikka on jo yli kymmenen vuotta vanha.

Mutta samaan aikaan tunnistan kyllä tuon, että laitteesta tulee käyttökelvoton, kun ei muka enää voi sen ikään vedoten sallia siihen päivityksiä. Tää toiminta on väärin ja pitäisi kieltää lailla. Ymmärrän sen, että uudet ohjelmat vaativat laitteilta enemmän suoritustehoa ja tallennustilaakin, mutta jos on vanha laite, jossa näitä riittää ohjelman pyörittämiseen, niin sen pitäisi olla mahdollista.

[Curtvile]

Mutta samaan aikaan tunnistan kyllä tuon, että laitteesta tulee käyttökelvoton, kun ei muka enää voi sen ikään vedoten sallia siihen päivityksiä. Tää toiminta on väärin ja pitäisi kieltää lailla. Ymmärrän sen, että uudet ohjelmat vaativat laitteilta enemmän suoritustehoa ja tallennustilaakin, mutta jos on vanha laite, jossa näitä riittää ohjelman pyörittämiseen, niin sen pitäisi olla mahdollista.

Eli tässä kohtaa on ok ottaa lainsäädäntö avuksi?
Itse asiassa olen samoilla linjoilla mutta tämä on mitä ajan takaa.

Kun on elänyt läpi teknologisen ja kulttuurisen muutoksen niin tämä ei ole mikään " kun minä olin nuori hiihdettiin kouluun ja töihin, kesät talvet, 35 kilometriä suuntaansa " jossa aika olisi kullannut muistoja koska oli vähemmän vastuussa tekemisistään ja kuluistaan ja Kekkonen oli vallassa ja ja ja.
Ei, tämä on siitä miten painosmäärä on systemaattisesti laskenut, nimikkeitä on laajassa maankattavassa jakelussa vähemmän ( kyllä, ymmärrän on verkkokauppa olemassa joka teoriassa on mahdollistanut sen että voidaan myydä vaikka ulkomaille tai jonnekin Pohjanmaan perukoille josta on lähimpään kauppaan 30km mutta se on teoria joka ei ota Internetin kokoa huomioon. Ennen sarjakuvasi myyntisivua on tiktok tyttösiä, YouTube kontenttia, 5 äänikirja sivustoa , muutamia huijareita ja rutkasti koko ihmisyyden seksuaalisuuden koko kirjon kattavaa pornografiaa. Todennäköisyys ei ole puolellasi)

Hiljattain puhuttiin sarjakuvaa myyvien ihmisten kanssa mikä on tullut ketäilyharvinaisuudeksi mikä ei. Sillage alkaa tulla arvoonsa, mutta heidän arvionsa oli että Egmontin BD sarja ei. Syy oli looginen: ovat digipainettuja ja kun myydään niitä painetaan sitä mukaa lisää.
Minusta monia sarjoja pitäisi olla pysyvästi saatavilla. Nyt puhutaan sarjakuvista, mutta sama pätee kirjoihin ja elokuviin. Tässä on toki se liiallisen kuratoinnin ja portinvartija mentaliteetin vaara " nämä ovat säilyttämisen arvoisia, nuo eie" mutta tällä hetkellä tätä ei juurikaan ole.

Hyväksymme sen että teknologiafirmat voivat sanella kuten pankit ja viranomaiset että laite on " liian vanha" tätä peruspalvelua ei voida tarjota kun pitää olla älylaite, uusi sellainen. On normaalia että 12-16 vuotiaalla on iPhone, Android. Tai eläkeläisellä. Akateemikolla ja raksaduunarilla on yhtä lailla jonkun sortin laite.
Mutta sarjakuvat ja kirjat eivät ole sama normi.

Mennessä kaupan kassalle ( jos olet niitä joita kassahenkilö ei ahdista tiedät, muille ne tyypit selin lähellä pikakassoja joille on puhuttava jos laite ei toimi) siihen on nostettu usein purukumin ja karkkien lisäksi viiden eri tyyppisiä lataus piuhoja. Ainoa luettavaan päin oleva on iltapäivälehdet.

Rakenteellinen valinta.

Muutos ei ole edes vanha. Sinne sarjakuvaliikkeeseen oli tullut uutta= 1992 Dreddiä, XIIItä ja muuta josta on vielä " jäännöseriä" oli joukossa kotimaisia albumeita ajalta jolloin niillä oli painoksia tuhansissa, ei matalissa sadoissa.

Laadulla on hyvä kilpailla ja sen pitäisi olla lähtökohtana: tehdään niin hyvä kun voi. Mutta näytön perusteella sillä laadulla ei ainakaan ylläpidetä kulttuuria.