Mainitsen nyt sitten täällä jotta totuus ei hälvenisi.
Se missä yhteydessä mainitsin Riina Tanskasen Tympeät tytöt oli kun kysyin suoraan kustantajan osastolla miksi " kaikki kirjat -50%. Paitsi Riina Tanskasen Tympeät tytöt" ja vastaus oli se " se myy kuitenkin"
En osaa ottaa tuota silti voittona sarjakuvalle.
Ja ei, se muutu myynniksi muille sarjakuville.
Siinä alkuperäisessä vastauksessa mainitsin että Jari Tervon ja Tuomas Kyrön kirjojen myynti sen enempää kuin vaikka Anja Snellmanin (Kauranen) tai Sofi Oksasen kirjojen myynti muutu muiden kirjailijoiden myynniksi. Kyllä, suuri yleisö yhä ajattelee arvostuskeskeisesti " ai se sai Finlandia palkinnon, se on varmaan hyvä. Se voidaan hankkia jollekin lahjaksi tai pitää lukemattomana hyllyssä" ja näille ihmisille sarjakuva on " vain lapsille tai huumoria" . Joo, aina löytyy se yksi joka lukee vain "intellektuelli sarjakuvaromaaneja" koska " niillä on tasoja ja syvempää asiaa maailmasta"
Niin varmasti.
Nyt on kuitenkin kirjojen ja sarjakuvien myyntisesonki. Ja sillä ei ole******kaan tekoa lajityypin tai laadun kanssa. Isänpäivä on Joulun ohella kirjamyynnin kulta-aikaa.
Vaikka Suomi lukemisella röyhisteleekin emme ole Islanti jossa joulu ilman kirjalahjaa on joko mahdottomuus tai olet kaikkien syystä vihaama jollet olet maksimaalisen yksinäinen orpo.
" Mutta ei noin voi yksinkertaistaa, isänpäivän Remeksen ja Lehväslaihon tai randomien historiaa käsittelevän tietokirjojen seksistinen profiili ei kerro mitään oikeasta kirjamyynnistä." Kyllä sieltä pari vuoden Finlandia palkinnon saajaa löytyy, kun muista ei tiedetä.
Toki joukossa on kaltaisiani joille lähipiirin tuskainen kommentti on " meinasin ostaa kirjan tai sarjakuvan mutta sinulla taitaa olla se jo?"
Maailma on vino ja se ei korjaannu sillä että väittää että " vesivaakaa luetaan niin ettei kupla jää keskiviivojen väliin"
Kirjamyynnistä huiput ovat: Joulu, Isänpäivä ja Äitienpäivä. Sillä ja isoilla nimillä pidetään koko ala elossa. Ja oppikirjamyynnillä kurssin vaihtuessa.
Meille yritettiin/osin yhä yritetään lanseerata Kirjan ja Ruusun päivää mutta se ei ole ottanut tuulta alleen vielä. Enkä sekuntin murto-osaa usko että johtuu seksitisen ajatusmallin, miehelle kirja naiselle ruusu, torjumisesta vaan siitä ettei ole " perinne" ja muiden legitimoima käytäntö, näinä kuuluu tehdä.
Sarjakuvalla on omat askelkuviot: helsingin Sarjakuvafestivaalit ja kakkosena Tampere Kuplii. Muille alueellisille tapahtumille voi suunnata teoksen jos haluaa myyntiä mutta ne on nuo kaksi.
Kirjamessuilla ei kauheasti sarjakuvaa myydä, brändiä tai koko Suomelle tuttua mutta ei sarjakuvaa.
Ja kun kerran siinä mysogyynisessä tarinassa ( ei raamattu vaikka sekin sitä on) on uppiniskainen huikentelevainen nainen, jota syyttää kaikesta pahasta maailmassa niin jopa Pandoralta pääsi viimeisenä ruttojen, nälänhädän, murhanhimon ja sotien jälkeen se toivo.
Mutta minä en ole mikään Neil Gaimanista ammentava runkvisti.
Edes laadun tekeminen ei takaa suosiota, valtaosa saa arvotuksensa vasta postuumisti. Tekemällä sellaista sarjakuvaa jota itse haluaisi lukea, ihan sama mitä muut ajattelevat, niin hyvin kuin osaa on ainoa reitti.
Joillekin vaatii menoa muille kuin Suomen markkinoille koska täällä ei ole elinedellytyksiä ja useimmille tottumusta muuhun kuin keskiluokkaiseen unelmaan. Siihen ei ole rahkeita. Vain muutama pärjää.
Mutta tämä ei ole nepotismin ala kuten monessa muussa taidemuodossa. Tämä on se raadollisempi reitti, hakeudu koko kansan TV kokki, tosi-tv tai salarakkaaksi jollekin julkimolle ja kun nimesi on tuttu joku julkaisee kirjasi tai sarjakuvasi vaikka piirosjälki on kömpelömpää kuin Hugleikur Dagssonilla.
Mutta mieluummin se että teet mistä pidät ja vain luotat tuuriisi.
Ja jos/kun menestyt muista että sitten olet menestynyt väärin ja teet kaupallista roskaa joka imee ilman niiltä ansiokkaammilta tekijöiltä ja teoksilta. Siksi tee mitä itse rakastat.
