Kässärin teon jälkeen pitää varmaankin tehdä hahmosuunnittelu, josta piirtäjät saavat mallata hahmot omaan tyyliinsä sopiviksi, kuitenkin niin että tunnistettavuus säilyy vaikka piirtäjä vaihtuu. Syndikaattityyliin.
Yksi vaihtoehto on myös, että yhdet piirtää hahmoja, toiset taustoja, kolmannet ajoneuvoja ym... mutta tämä jako saattaa vain vaikeuttaa asiaa??
Tarinasta olisi hyvä suunnitella, voisiko sanoa, episodimainen, jolloin tyylimuutokset tulisivat järkeviin kohtiin, "näytösten" väliin...
Osien kirjoittaminen olisi helpompaa. Vaikkapa siis esimerkkinä: esinäytös, hahmoesittely, tilanne kehittyy, käännekohta, lisää kehitystä, käännekohta, loppuratkaisu.
Sekalaisia ideoita:
- tarina voisi sijoittua Suomen maisemiin, mielellään luontoon, esim talvisiin metsiin. Miten käy kun neutronipulssi lävähtää mäntyyn...
- puita, lunta, nelivetoajoneuvoja, helvetillistä kylmyyttä, ristiriitoja, petturuutta, pikku romanssi ja joku mitä jahdataan.
- Pääosassa voisi olla pieni joukko ihmisiä. Retkikunta tms. josta löytyy erilaisia persoonia. Ne perinteiset naistutkija ja juro militantti pitää tietenkin olla mukana

- Peruskeikka voisi tietysti olla jonkin ufon metsästys. Joku tuntematon ölliäinen sieltä jostain... Ensin tullaan tutkimaan harmitonta meteorihavaintoa, armeija astuu mukaan kuvaan jne. tms. jännää ja persoonallista...