Shugo Chara!

[Jarkko Sikiö]

Ihan totta

Höpön pöpön pöppö, pupun pöpön puppu.

Makusi periytyy Comics Code -järjestelmän vammauttaman jenkkisarjakuvan kapea-alaisesta tarjonnasta. Samainen itsesäätelyjärjestelmä tuhosi juuri sarjakuvia lukemaan oppineen kansakunnan kiinnostuksen ja teki sarjakuvista nörttipoikien harrastuksen.

Kun lukijakunta laajenee ja kasvaa, tämä väistämättä monipuolistaa ajan mittaan tarjontaa ja tervehdyttää koko valtavirtasarjakuvan kenttää. Käytännössä tytöt ja pojat lukevat aina hieman ristiin tarjolla olevia sarjoja ja erityisesti kauhu on nuorten tyttöjen suosikki, joten pitäisi sinuakin kiinnostaa. Niin, että plääh!

[hdc]

Tyttöinsarjakuvan puolelta en, kenties yllätyksettömästi, olekaan niitä hyviä sarjoja niinkään löytänyt. Fruits Basket tekee Nanan ohella suomennetuista poikkeukset. Tämän Shugo Charan kohdalla tuli jo esittelyn luettua sellainen olo kuin sarjan olisi jo lukenut muutamaan kertaan vaikken edes tunne taikatyttögenreä kuin pintapuolisesti. Antanen kuitenkin mahdollisuuden kirjaston kautta muuttaa käsityksiä.

Fruits Basketia ovat kehuneet muutamakin henkilö joiden makuun on kiinnittänyt positiivisesti huomiota, pitänee jossain vaiheessa kokeilla. Ja Nana on onnistunut koukuttamaan vahvasti, ennakkokäsitys oli aika heikko ja ensimmäinen osan jälkeen vielä arvelutti mutta todella kiinnostavasti on saippuaooppera pyörinyt.
Shugo Charaa saatan kokeilla kirjaston kautta miten käy, vaikka ennakko-odotuksia ei korkeita ole...

[Rami Rautkorpi]

Mitä iloa on sarjakuvia lukevista tytöistä, jos ne lukevat sarjakuvia jotka ei kiinnosta poikia? Mistä keskustella heidän kanssaan?

Onko ikinä käväissyt mielessä, että tytöt ja heidän lukemansa sarjakuvat ovat arvokkaita sinänsä, eivätkä vain sen kautta, mitä iloa niistä on pojille?

[Doctor Phantomizer]

Onko ikinä käväissyt mielessä, että tytöt ja heidän lukemansa sarjakuvat ovat arvokkaita sinänsä, eivätkä vain sen kautta, mitä iloa niistä on pojille?

Samalla logiikalla voi perustella sitä että miksi kala tarvitsee pyörää. En minä hyödy siitä yhtään mitään, että kaupan hyllyssä on huonoa sarjakuvaa jota lukee tytöt joita ei ymmärrä.

[Jarkko Sikiö]

Tartun verrattain harvoin selkeästi nuorille tytöille kohdistettuihin sarjoihin, mutta Shugo Charan! tapaiset sarjat, kuten myös Fruits Basket, ovat kiistatta hyvää ja myös hyvin tehtyä sarjakuvaa. Kohderyhmäajattelussa ei ole kyse laadullisesta määreestä, vaan tavanomaista markkinasegmenttien hyödyntämistä.

En tahdo asettaa yksittäisiä sarjoja vastakkain, mutta Arina Tanemuran sarjat ovat minulle liian vilkasta kohellusta. Shugo Sharaa! luin täysin sujuvasti kaksi pokkaria – käsi ylös ketkä ovat näin tehneet... no niin minä arvelinkin – ja lopussa minulle jäi päällimmäisenä tunteena vain harmistus siitä, ettei kolmatta pokkaria ollut käsillä, mutta eipä sitä vielä oltu tietysti julkaistukaan.

Lukukokemuksena tätä voi hyvin verrata Tex Willerin lukemiseen, mitä nyt Texiä eivät kissapojat pusuttele...

[Jonz8]

Minä pidän Shugo charasta!. Amu on lempi hahmoni on Amu ja Yaya. Minulla on pokkarit 1-12.