Hubbardin tyyli oli tosiaan melkein "undergroundia", ja Touho taisi olla hänen ikioma luomuksensa! Kunnia sille, kelle se kuuluu. Omaperäisyys artistilla on positiivinen piirre. Pepiä hän piirsi perinteisemmin ja konventinaalisemmin, upeasti sitäkin.
Kyllä, Touhon luomisesta iso kiitos Kinneylle ja Hubbardille, tämä on aivan selvä asia. Pidän myös monesta miesten Touho-tarinasta, vaikka lukuisat italialaiset kirjoittajat ja piirtäjät (eivät suinkaan kaikki) ovatkin mielestäni hahmoa vielä paremmin hyödyntäneet. Tai sanotaan näin, että italialainen versio Touhosta on lähempänä sydäntä, mutta alkuperäiselle löytyy runsaasti arvostusta myös.
Omaperäisyys on aina periaatteessa positiivista, mutta se ei ole riittävä syy pitää jostakin. Äärimmäinen omaperäisyyshän juuri mielipiteitä jakaa, tylsät ja mitäänsanomattomat piirtäjät saattavat olla monesti teknisesti huonompia, mutta eivät herätä yhtä voimakkaita tunteita suuntaan tai toiseen. Kaikkein vahvimmin mielipiteet jakavia piirtäjiä yhdistää usein juuri se, että tyyli on jotain erilaista, hyvin omaperäistä, jotain, mihin ei ehkä olla totuttu. Hubbardhan on tietysti yksi klassinen esimerkki tällaisesta piirtäjästä, mutta onhan näitä. Uudemmista amerikkalaisista vaikkapa Don Rosa ja molemmat Van Hornit. Italiasta on tullut Pier Lorenzo De Vitasta ja ihan Luciano Bottarostakin lähtien monenmoista omalaatuista piirtäjää, joita yleensä joko rakastetaan tai vihataan. Viime aikoina on ollut Alberto Lavoradoria, Fabio Celonia, Francesco Guerrinia ja monia muita. Harvemmin tällaisista piirtäjistä näkee mitään täysin välinpitämättömiä kommentteja. Jokainen selvittelee sitten itse, millainen omaperäisyys puree ja millainen ei, missä kenelläkin menee raja vai meneekö missään. Minun kohdallani Hubbard jää siihen ohuelle köydelle tasapainoilemaan, ja horjahtaessaan kaatuu yleensä sinne juoksuhiekan puolelle kuivan maan sijaan.
(Ja tämähän ei toki ole mitenkään Lurkerille suunnattua, kyllä hän nämä asiat tietää. Sorruinpa taas vain tarinoimaan.)
Tarkoituksenani oli siis kommentoida Hubbardin tyyliä ja sitä, miten se omaa silmääni miellyttää. Minun mielestäni hän ei ollut missään tapauksessa erityisen huono piirtäjä, mutta hänen piirrostyylissään on vain jotain raivostuttavaa. Nimimerkki hdc ihmetteli, kuinka Hubbardia voi inhota. Kysymys saattoi olla enimmäkseen retorinen, mutta innostuin kuitenkin perustelemaan omaa kantaani. Kiistattoman omaperäinen piirtäjä, mutta jotenkin koko hommasta huokuu sellainen hipahtava, marinkatkuinen vetelä nihkeys, joka ei vain meikäläiselle useimmiten toimi. Ei siinä sen kummempaa.
Taas alkaa ehkä turhankin paljon keskustelu rönsyilemään sivupoluille, joten palataanpa myös varsinaiseen aiheeseen. Kun näistä juhlakirjoista on nyt kerran tehty uusi vakiojulkaisumuoto, niin vieläköhän sarjaa jatketaan ensi vuonna? Jostain ketjusta olin lukevinani, että Barksille olisi juhlakirja tulossa...ettei vain olisi tämä formaatti kyseessä? Jos näin pääsee käymään, niin sinänsä sääli, että ihan hieno rivi juhlakirjoja hyllyssä ei tule täydentymään.
P.S. Ei kannata muuten kovin kauan miettiä, että mitä se hipahtava, marinkatkuinen vetelä nihkeys oikein tarkalleen ottaen tarkoittaa. En minä itsekään tiedä.