Minun Kiinani : Li Kunwu - P.Otie

[Janne Kuusinen]

Tärkeän trilogian päätös on huima. "Rahan aika" on korutonta kulutushysteriaan heräämistä. Kuin extra-piriannoksella ryyditetty 50-luvun USA. Tekijä kuitenkin onneksi osaa selittää sympaattisella maltilla, mistä tuossa hullunmyllyssä on kyse. Ja tietty peiliinkin on meillä lupa katsoa: jos kaikki länsikrääsä ja "hyvinvointi" olisi meillekin aikoinaan räväytetty tarjolle yhtä yhtäkkiä, käyttäytyisimme tasan noin, kyynärpäitä surutta käyttäen, vailla huolta huomisesta. Ja vastaavasti hylkäisimme kurjan menneisyyden symboleineen niin, että ulkopuolinen järkyttyy.

Haluaisin uskoa, että yli miljardin ihmisen seasta löytyisi ajoissa toinen, vihreämpi, toppuutteleva Kiina. Semmoinen, jossa tiedostettaisiin, että eivätköhän ne ihmisoikeudetkin ole ihan ok ja jossa ihan kaikki eivät välttämättä haluaisikaan pörssimeklariksi. Kun ei tämä perseily nyt vain voi jatkua näin. Ei Kiinassa, eikä missään muuallakaan.

"Rahan aika" auttoi ymmärtämään, mutta vaadin saada pysyä edelleen yhtä huolissani kuin tähänkin saakka. Valtio, jonka kansalaisten elämän tarkoitus on raha, ja jonka kielessä on oma sana hyödylliselle ystävälle, tulee kyseenalaistaa siinä missä esim. valtio, jonka kansalaisten elämän tarkoitus on Kim-Jotain. Ecce homo, anywhere.

[Timo Ronkainen]

Kyllähän Kiinassa on aikamoisia ympäristökatastrofeja. Liekö kaikkia edes julkistettu? Isoon maahan mahtuu, ja jos muutama kymmenen tuhatta kuolee, niin se on reilussa miljardin väestössä pikku juttu [sarkasmia].

Timo

[tertsi]

Onko jotain tapahtunut? Talouden vetureitahan niistä on tullut jo.

Pohjoisnapa on alkanut sulaa.

[tmielone]

Ei Pohjoisnapa sula mihinkään, jäät Pohjoisella jäämerellä sulavat enemmän kesällä ja sillä on tosiaan ympäristövaikutuksia.

Toisaalta, ei ole mitään varmuutta johtuuko se kiinalaisten tai edes ihmisten toimista. Maapallon lämpötila on muuttunut ennenkin sykleittäin ennen teollistumista. Käsittääkseni lämpeneminen jatkuu vielä noin sata vuotta ja sitten alkaa taas kylmetä.

Shakespearen aikaan Lontoossa Thames jäätyi talvella ja ihmiset luistelivat sen jäällä. Ei enää 1700-luvulla jolloin teollistuminen ei ollut vielä alkanut. 2300-luvulla lienee taas Euroopan kylmyyshuippu.

Jukalla menee nyt sää ja ilmasto sekaisin. Kyllä sitä voi olla kylmiä jaksoja vaikka ilmasto keskimäärin lämpeneekin. Eikä ilmaston lämpeneminen tarkoita, että se lämpenee joka paikassa yhtä paljon vaan muutokset vaihtelevat alueittain. Suurinta lämpenemistä odotetaan juurikin napa-alueille. Tutkijoiden piirissä ei ole epäilystäkään siitä etteikö ihmisten toimilla olisi vaikutusta keskilämpötilaan. Olemmehan jo onnistuneet aiheuttamaan otsonikadon ja happosateet sekä onneksi myös korjaamaan aiheuttamiamme vahinkoja, joten ilmaston lämmittäminen ei kuulosta yhtään uskomattomalta.

Kiinassa käytetään paljon fossiilisia polttoaineita, joten heidän toimilla on suuri vaikutus ilmanlaatuun (paikallisesti) ja ilmastoon (globaalisti).

[CryingBlueRain]

Ilmasto tosiaan on muuttunut ja muuttuu ilman ihmisten vaikutustakin. On Suomessa ennenkin ollut lumettomien talvien ja jäättömien järvien jaksoja. Mutta en minäkään tiedä yhtään vakavasti otettavaa tieteentekijää, joka kiistäisi ihmisen aiheuttamien ilmansaasteiden osuuden tällä hetkellä tapahtuvassa ilmaston lämpenemisessä.

[haplo]

Rahan aika viimein luettu ja jouduin pettymään. Kiinalaisen elämänmenon muutoksen kuvausta oli mukavaa seurata, samoin raha oli hyvä ja tietysti odotettu näkökulma aiheeseen, mutta luettavuudeltaan tämä viimeinen osa kärsi. Sarjassa on aiemminkin ollut hyppivyyttä ajassa, mutta siinä missä se aiemmin rakentui luonnollisesti erinäisten Kiinan johtajiston päähänpistosten mukaan niin nyt kun selkeät suuret tapahtumat puuttuivat, ei rakenne enää oikein toiminut. Ajan kulumista koitettiin kuvata erinäisten sivuhahmojen kautta, mutta kun en koskaan muistanut kuka oli kuka niin ei siinä oikein mieltä ollut. Joku rikastui joku ei, mutta koita siinä muistaa kuka teki mitä. Kiinalaisia on paljon.

Jotenkin tästä jäi maku ettei Li Kunwu itsekään tiennyt minne ajatuksiaan suunnata nyt kun suurten vuosien mittaisten kokeilujen aika oli ohi. Tässä mielessä homma toimi, eli tekijä näyttäytyi eri aikaan kuuluvalta kuin uusi Kiina. Ja huomauttihan Kunwu tästä itsekin, vaikka ei maansa kehitystä pahana pitänytkään.

Tiananmen olisi tietysti ollut yksi suuri tapaus jonka varaan rakentaa albumia, mutta tapauksen esittely valitulla tavalla oli harvoja toimivia asioita tässä albumissa. Opiskelijoiden mielenilmaukset 1989 rinnastettiin myös lyhyesti ja kiinnostavasti punakaartilaisiin 1960-luvulla.

Teemana mielenkiintoinen mutta kerronnallisesti hajanainen. Ei siis missään nimessä sujuva lukukokemus mutta aiheensa puolesta suosittelen trilogiaa kyllä edelleen.

[Shimo]

Haplo summeerasi kolmannen osan paremmin kuin minä. Juuri noin.

Heitän kuitenkin tänne linkin omaan arvosteluuni.

http://routakoto.com/2013/08/12/minun-kiinani-3-rahan-aika/

[haplo]

Kronologian särkyminen suretti enemmän. Pidin siitä, etenkin ensimmäisessä osassa vallinneesta, tunnelmasta, jota vanhemmaksi kasvavan lapsen alati laajeneva näkökulma toi mukanaan. Asiat tapahtuivat järjestyksessä ja maailma sai koko ajan enemmän muotoa. Aikuisella ei näkökulma tietenkään enää kasva samalla tavalla, mutta kerronnan poikkoilun takia oli hankala enää mieltää, mihin vuosikymmeneen jokin tapahtuma sijoittui.

Kyllä sinäkin Shimo hyvin summasit. Etenkin lainaukseen ottamani pätkän alleviivan pariin otteeseen.

Viimeisen osan mukaan Minun Kiinani pyrki objektiivisuuteen, mutta kun miettii syitä Rahan ajan takkuiluun, tulee mieleen ajatus että tässä mennään juuri hukkaan. Siinä missä aiemmin Li Kunwu on kertonut omakohtaisten kokemustensa kautta Kiinan kansan suurta tarinaa johon tietyt vaikeudet ja menetykset kuuluvat elimellisesti ja ainakin osin ulkoapäin iskostetusti, katoaa Kunwulta ote kun ainoa kansaa ohjaava tekijä näyttäisi sarjakuvan perusteella olevan vaurastuminen.

Ja onhan tämä objektiivisuudesta muutenkin kaukana, mutta saahan siihen toki pyrkiä. Tosin en edes kaivannut tähän toisinajattelijakiinalaista näkökulmaa, sillä juuri se tavallinen (eli "oikea") näkökulma tässä trilogiassa viehättää.

[tertsi]

Haplo summeerasi kolmannen osan paremmin kuin minä. Juuri noin.

Heitän kuitenkin tänne linkin omaan arvosteluuni.

http://routakoto.com/2013/08/12/minun-kiinani-3-rahan-aika/

Oikein hyvä oli Shimonkin arvostelu, kuten myös Mimu ja Valtaostuinpelin kulisseissa. Routakodossa piipahtaa aina mielellään.

[tertsi]

Uutta albumia pukkaa ranskan kielellä. Miten on, saadaanko tää myös suomeksi?

http://www.amazon.fr/VOIE-FERREE-AU-DESSUS-DES-NUAGES/dp/2505019630/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1393061772&sr=8-1&keywords=li+kunwu+voie+ferree

Rautatie pilvien yläpuolella. Ranskalaiset insinöörit Kiinassa 1900-luvun alussa.

[haplo]

Mielenkiintoista! Kiitos Tertsille linkistä. Pidetään peukkuja suomennoksen puolesta.

Täytyy kyllä sanoa ettei aihe, länsi-insinöörit Kiinassa 1900-luvun alussa, sano etukäteen juuri mitään. Siinä missä Japani imi lännen tietoutta tietoisesti jo edellisellä vuosisadalla, taisi Kiina käsittääkseni olla paljon enemmän vastahankaan. Myös levottomuudet maassa lienevät vaikuttaneet asioihin hyvinkin.

[Reima Mäkinen]

Kuvia rautatiestä, karttoja ym löytyy ainakin kuuklaamalla "Railway Yunnan". Siitä opin että ranskalaiset kävivät bygaamassa tai ainakin mestaroimassa radan rakentamista Kiinan puolelta silloiseen Ranskan Indokiinaan, nykyiseen Vietnamiin. Tuo Etelä-Kiina oli muutenkin aika vahvasti siirtomaameiningeissä kun portugalilaisilla ja briteilläkin oli omat sillanpäänsä siellä. Yleisesti juuri 1800-1900 luvun vaihdehan oli suurten rautatiehankkeiden aikaa ympäri maailman. Tavara piti saada liikkumaan (satamiin) ja toisaalta osaaminen teräspalkkirakentamisessa oli sillä tasolla että päästiin ylittämään hankaliakin esteitä. Noin muuten myös länsimaisia lähetyssaarnaajia pyöri aika paljon ympäri Kiinaa.

Siinä missä Japani imi lännen tietoutta tietoisesti jo edellisellä vuosisadalla, taisi Kiina käsittääkseni olla paljon enemmän vastahankaan. Myös levottomuudet maassa lienevät vaikuttaneet asioihin hyvinkin.

Kiinahan oli tuohon aikaan poliittisesti sekaisin ja heikko vastustamaan muiden pyrkimyksiä, vaikka ehkä olisi halunnutkin olla rauhassa. Pohjois-Kiinassa venäläiset ja japanilaiset tekivät samaan aikaan mitä lystäsivät. 

[Reima Mäkinen]

Sain tuon trilogian tuossa keväällä luettua. Ei ole tullut tänne raportoitua, mutta aivan mainiotahan se oli. Haastava temppu koettaa kertoa koko kansakunnan asioista henkilöhistorian lomassa. Alussa tämä toimikin paremmin kuin lopussa, missä omakohtaisuus hiipui sen yleisnäkökulman taakse ja mukaan tuli kaiken maailman sivuhenkilöitä. Toki kolmannellaosallakin oli vielä hetkensä.
Vähän häiritsi maisemaruutujen kopiointi, kun haluttiin kuvata muutosta, oli vain osa ruudusta piirretty uudelleen. Kauneusvirhe, muuten viitseliäässä kokonaisuudessa.

Nyt Tian an menin verilöylyn vuosipäivän muistelun aikaan tuli taas mieleen tuo sarjiskin. Samoin tämä näkymä Haikousta vuodelta -94.

[Timo Ronkainen]

Minun Kiinani on saanut Japanin merkittävimmän sarjakuvapalkinnon Japan Media Arts Festivalilla. Palkinto jaettiin sen 18-vuotisen historian aikana vasta toista kertaa ulkomaalaiselle sarjakuvalle. 300 000 jenin (n. 2000 euroa) arvoisen palkinnon saajaksi oli ehdolla 763 teosta.

Timo

[Petteri Oja]

Japanin merkittävin sarjakuvapalkinto on 2000 euroa? Hoh. Sarjakuva-Finlandiakin on sentään 5000 euroa.