Suomalainen media ei osaa kirjoittaa sarjakuvista?

[Jukka]

Määkin kirjotan sarjakuvista.

http://www.epuuk.com/epuuk?reporter=72

[Jari Lehtinen]

Onhan se helppoa: "selitä Citizen Kane kuudella sanalla"

Vanha rikas paskiainen kaipaa takaisin lapsuuteen.

1500 merkkiä ei ole tosiaan paljon. Silti se on puolikas aikakauslehden sivu. Suomen Kuivalehden kirjallisuusarviot, joissa hoidellaan romaani pois alta sivun neljännespalstalla, ovat hämmästyttäneet silmiäni ja tajuntaani.

[Irene]

Mä kans muistuttaisin Kritiikkiportin merkityksestä. Loistopalvelu, vaikka ei sekään ole kattava - ne arviot, joita lehdet julkaisevat vain paperilehdessä, eivät päädy Kritiikkiporttiin.

Mun mielestä ongelma ei niinkään ole siinä, että maakuntalehdissä ei kirjoitettaisi sarjakuvista, vaan se, että sarjakuvien ystävät eivät ehkä lue maakuntalehtiä kovin paljon, jolloin tavoitettavuus on huono. Mistäs minä tiedän, jos vaikkapa Lapin Kansa julkaisee jatkuvasti laajoja ja tasokkaita sarjakuvajuttuja, koska en lue Lapin Kansaa, en paperilla enkä verkossa.

Mutta juuri siksi tuo Kritiikkiportti onkin mainio - helppo selata luokittain tai hakusanoilla sisältöä.

[VesaK]

Mediatalojen ketjuuntumisen ansiosta esim. Lapin kansassa julkaistaan samat kritiikit ja jutut kuin Aamulehdessäkin. Samoin ketjuun menevät Savon sanomat ja Karjalainen. Kulttuurin avustajien määrää on vähennetty kaikkialla.

[tolppis]

Mitenkäs Uutislehti Demari jonka jutut tuntuvat aika hyviltä (ainakin elokuva-arvostelut)? Kyllä, Kritiikkiportin kautta tullut tuohonkin tutustuttua...

[Timo Ronkainen]

Hesarissa ei osata kirjoittaa sarjakuvista. Monta virhettä bongaat?
Kopsaan uutisen tänne, jotta se säilyy täällä korjaamattomana, voihan olla että hesarissa hoksaavat hälmöytensä:

Ressu on jo 60-vuotias.

Tänään on kulunut 60 vuotta siitä, kun Ressu-koira seikkaili ensimmäistä kertaa Tenavat-sarjakuvassa.

Amerikkalaisen Charles M. Schulzin sarjakuva täytti jo viikonloppuna 60 vuotta, mutta Ressu ilmestyi sarjan päähenkilön Jaska Jokusen rinnalle vasta kaksi päivää myöhemmin 4. lokakuuta 1947.


Los Angeles Times -lehti on laskenut, että ihmisen iäksi muutettuna Ressu täyttäisi tänään 253 vuotta.

Sarjakuvasta tuli pian erittäin suosittu Yhdysvalloissa ja myöhemmin myös Suomessa. Tenavia julkaistiin parhaimmillaan 2 600 lehdessä, lukijoita sillä oli yli 350 miljoonaa 75 maassa. Sarjasta on tehty 30 televisiosarjaa. Suosituimmillaan se oli 1960-luvulta vuoteen 1980, jolloin julkaistiin viimeinen Schulzin piirtämä Tenava.

Schulz piirsi, tekstasi ja väritti 17 897 Tenavaa itse ilman apuvoimia. Schulz kuoli kymmenen vuotta sitten, mutta sarjakuvan vanhoja versioita julkaistaan edelleen ympäri maailmaa. Yhdysvalloissa on juuri julkaistu näyttävä teos The Peanuts Collection ja Smithsonian-instituutin National Galleryssä Washingtonissa esitellään parhaillaan Schulzin taidetta.


Englanninkieliseltä nimeltään Tenavat on Peanuts. "Hyvä tavaton" -lauseesta pitävä, epäonninen antisankari Jaska Jokunen on Charlie Brown ja hänen koiransa Ressu Snoopy. Suomeen Ressun toi ministeri Aatos Erkko 50-luvun lopulla, aluksi se ilmestyi Ilta-Sanomissa. Erkko myös keksi Jaska Jokusen nimen.

voi hyvä tavaton.

Timo

EDIT: korjasivat jo yhden virheen, ennen kuin oma kommenttini ehti tuonne. (1947. )

Timo

[VesaK]

Jaaha. Akateemisesta lähti mukaan The Aikakauslehti -niminen julkaisu. Sivuilla 28 - 30 joku Ensio Oksanen (ikinä kuullukkaan) kirjoittaa otsikolla "Suomalaisella sarjakuvalla menee saatanan lujaa - Sarjakuva ei ole koskaan ollut Suomessa yhtä suosittua kuin nyt." Joku taidekoulun tulos M.A. on laatinut kuvatuksen ...siis kuvituksen.

Jutussa on niin peevelisti asiallisia virheitä että niitä on turha lähteä tässä erikseen luettelemaan. Kirjoittajan tasosta kertoo jotain se että hän esim. tekee äärimmäisen debiaalin erheen puhuessaan "Helsingin sarjakuvaseurasta" vaikka tässä tietenkin tarkoitetaan Suomen sarjakuvaseuraa.
Perusasenne jutussa on kohdallaan, eritoten sitatoitujen haastateltujen kohdalla: "Meillä on kyllä maailmanluokan taiteilijoita, joita juhlitaan Ranskassa ja Yhdysvalloissa, mutta mitenpä se Suomessa näkyy? Saatana mitenkään näy se" (...) "Myymällä persettä Hakaniemen torilla voisi rahoittaa sarjakuvatyötä paremmin kuin avustuksia hakemalla. Kyllä jotkut oopperajuhlat saavat miljoonia partoihin ja peruukkeihin samalla kun vuosia omilla rahoillaan julkaistut ja ulkomailla palkitut sarjakuvantekijät syövät perunankuoria", laukoo joku Olli Punavuori.   

Mutta mutta, jutun kirjoittajan itsensä, tämän Oksasen, perustiedoissa ei ole juuri hurraamista. Olisi nyt luullut että kiiltävälle paperille painetulla lehdellä olisi ollut varaa lähettää asiallisempi senttari kirjoittamaan näinkin saatanan vakavasta asiasta! Hämmästelen! Jukolauta näillä lakeuksilla ja silleen.

The Aikakauslehteä saa kahdeksan euron hintaan sieltä missä sitä myydään. Sinähän olet jo hankkinut oman kappaleesi, etkö olekin? Tai olet juuri matkalla sitä ostamaan / tilaamassa netistä, eikö vaan? Miliisi tulee maanantaina tarkastamaan kodit jotka eivät ole tehneet ilmoitusta The Aikakauslehden hankkimisesta talouteen. Että sikäli.

[K.Huitula]

No olihan eilisen uutisissa pätkä aiheesta suomalainen sarjakuva täyttää 100 vuotta. Ensin kehutaan kuinka on arvostetumpaa kuin koskaan aiemmin, ja samaan hengenvetoon, ellen ihan väärin kuullut, mainitaan että sarjakuvan tekeminenhän kun on onneksi "halpaa ja nopeaa". Toivottavasti kuulin väärin. Nostaa verenpainetta. Se ei pätkääkään nosta sarjakuvan arvostusta jos aina ja jatkuvasti jaksetaan toitottaa kuinka sarjakuvan tekeminen on "halpaa ja nopeaa". Eihän siihen tarvita kuin kynä ja paperia jne...
Eihän se todellakaan ole halpaa ja nopeaa. Sarjakuva on kokonaisuutena vaativimpia taide/ilmaisumuotoja mitä on, ja usein tasan yksi henkilö vastaa kaikesta. Yhden sarjakuvastripin voi tietysti piirtää kuka tahansa alakoululainenkin vaikka 2 minuutissa, mutta sen perusteella ei vielä voida alkaa väittämään että "sarjakuvan tekeminen" on halpaa ja nopeaa. Kokonaisen sarjakuva-albumin tuotanto vie (käsikirjoitus+piirros) helpostikin vuoden, eikä tätä varmasti tarvitse edes ihan kaikille sarjakuva-alan ihmisille selittää. Pelkkä keskipalkka nykypäivänä on likimain 40.000€/ vuosi, että siltä pohjalta lähdetään. Jos joku tekijäraukka joutuu kokonaisen albumin vääntämään kustantamolle parilla tonnilla niin se ei tarkoita että asian pitäisi niin mennä. Elokuvantekokin on halpaa ja nopeaa. Voi ottaa videokameran käteen ja mennä kaupungille kuvaamaan se. Voisiko näissä asioissa joskus erottaa todellisen ammattimaisen tekemisen ja harrastelu-puuhastelun käsitteet toisistaan?
Sen vielä ymmärtää jos joku asiaa täysin tuntematon torvi kadunmies sanoo sarjakuvantekemisen olevan halpaa ja nopeaa, mutta kun nyt ainakaan kukaan itseään sarjakuvantekijäksi nimittävä ei viitsisi ruveta laukomaan vastaavan tyhjäpäisiä yleistyksiä tästä aiheesta jota me kaikki tällä foorumilla rakastamme yli kaiken.

[[kivi]]

ellen ihan väärin kuullut, mainitaan että sarjakuvan tekeminenhän kun on onneksi "halpaa ja nopeaa". Toivottavasti kuulin väärin.

No onhan se, sitä todistaa sekin että me köyhät voidaan tehdä sitä työksemme eikä silti keritä kuolla nälkään.
 

[Aura]

Toivottavasti kuulin väärin. Nostaa verenpainetta. Se ei pätkääkään nosta sarjakuvan arvostusta jos aina ja jatkuvasti jaksetaan toitottaa kuinka sarjakuvan tekeminen on "halpaa ja nopeaa". Eihän siihen tarvita kuin kynä ja paperia jne...

Halvalla voisi vielä päästä välinevalinnoissa mutta nopeasti ei koskaan. Ainoa, missä osaisin käyttää sarjakuvan yhteydessä ilmaisua "halpaa ja nopeaa" olisi "sarjakuvan tekeminen on halvempaa ja nopeampaa kuin elokuvan". Siinähän se pitäisi paikkansa, sarjakuvalla voi tehdä samat asiat paljon nopeammin ja halvemmalla.

Kun pitäisi taistella kohtuuttomia työehtoja ja liian alhaisia palkkioita vastaan, siinä ei paljoa auta sarjakuvan perinteinen leima ja vähättely että sähän teet sen tosta vaan huvikses tunnissa. Muistan edelleen yhden kukkasen jonka kuulin kökön urani alkuvaiheessa: saan rahaa siitä etten tee mitään. Ei ole reilua, ei.

[Kati K.]

  Hah, niinpa niin. Halpaa ja nopeeta. Ei tarvita kaikenlaisia kalliita masiinoita ja virityksia, mutta mita se sitten tarkoittaa?
 Paan sisalla se on kallista ja hidasta ja monimutkaista kuin pirun perkele, mutta siina sen loputon viehatys juuri on. Sitahan ei muut nae, ei ulkopuoliset tieda. Mita enemman tekee sarjakuvia, mita enemman niiden sisalle paasee, sita massiivisemmin tietoisuus niiden rajattomasta kompleksisuudesta vaan kasvaa. Se on halvattu tila joka stimuloi aina vaan tekemaan lisaa, paremmin ja katsomaan uusien kulmien taakse.
 Halvaksi se tulee toki tyon ostajalle...
  Eli voidaanko aina vaan puhua, etta sarjakuva on sita ja tata?
Sarjakuva  -kuin se olisi joku yksi yhtenainen moykky?
Nakojaan viela voidaan: satavuotias on liian nuori pomppiakseen muulla tavoin kuin tasajalkaa, kaikki yhdessa ja kadesta kiinni pitaen.

 Eheii...kyllahan me tiedetaan ettei niin ole,
 mutta antakaamme anteeksi ja olkaamme karsivallisia, jonain paivana tulevaisuudessa muutkin huomaavat kuinka se vanhus osasi konttaamisen lisaksi myos kuvioluistelun salat ja veti jaahan upeita sgraaduja...

[Timo Ronkainen]

Heh, joo. Sarjakuvan tekeminen on ihan yhtä halpaa ja nopeaa kuin elokuvan teko. Kännykameran videolla kuvataan ja olohuoneen pc:llä editoidaan. jo avot tulee hienoa.

Timo

[pertti jarla]

Itse olen viimeksi eilen puhunut siitä, kuinka aloin joskus piirtämään sarjakuvia koska se oli halpa ja nopea tapa tehdä samanlaisia stooreja joita näki televisiossa. Siis viisivuotiaalle.
Mutta kyllä se vieläkin on verrattain halpa ja nopea tarinankerronnan muoto. Sopii kokeilla esim. sotajuttujen tekemistä omakustanteena filmille.

[Kati K.]

  Ja sarjakuvalla voi tehda nakyvaksi sellaista mika elokuvalle on vaikeeta ellei melkein mahdotonta. Tai veisi ihan sairaasti rahaa.

 Onneksi oli pikkutyttona kyna ja paperia aina saatavilla, kilokaupalla piirsin faijan kokouspoytakirjanippujen puhtaat puolet tayteen, ja kops, postiluukusta tuli joka viikko uusi paksu kuori...

"Taas tuli piirustuspaperia!", ma huusin innoissani 
 

[Emppu]

Itse olen viimeksi eilen puhunut siitä, kuinka aloin joskus piirtämään sarjakuvia koska se oli halpa ja nopea tapa tehdä samanlaisia stooreja joita näki televisiossa. Siis viisivuotiaalle.
Mutta kyllä se vieläkin on verrattain halpa ja nopea tarinankerronnan muoto. Sopii kokeilla esim. sotajuttujen tekemistä omakustanteena filmille.

Vastaavasti videoblogit vs. sarjakuvablogit, niin myös vähän vakavammalla miellä tehdyt fiktiiviset jutut, pitäisi nyt aika selkeästi kertoa, kumpi juttu nyt on oikeasti helpompi ja halvempi tuottaa.
Nimim. "Kyllä niitä sotaleffan alkujakin näkee ihan kiitettäviä määriä amatööripuolelta"