Tosi mielenkiintoista keskustelua tosiaan.
Ainakin itselläni Traaginen risti muistuu aina mieleen lapsuudesta/nuoruudesta sellaisena tarinana, jossa kuvitus oli ihan hulppean ylivoimaista!
Tässä vaiheessa tuo kovakantinen on vielä lukematta (tilauksessa tosin), mutta tämän tarinan julkaisu kokonaisena ja kovissa kansissa on eittämättä kulttuuriteko.
Kvaak:in arvostelussa moitittiin intiaanien poppamiehen hahmon käyttöä. Että kaveri oli vain kiero, ei ollenkaan pelottava. Sehän tässä korppi olkapäällä heiluneessa hepussa aikoinaan viehättikin - nimenomaan se, että kaveri oli kieron oloinen kuin A-luokan markkinakoijari ja jos joku niin juuri tämä venkula olisi valmis vaikka "myymään äitinsä".
En ymmärrä ollenkaan, miksi poppamiehen olisi pitänyt ollakaan pelottava ?
Ihmettelen myös tätä kritiikkiä siitä, että Tex tovereineen ampuu vastustajiaan aika kovalla prosentilla - samalla kun heihin itseensä ei osumia saada tehtailtua.
Jos intiaaneille joku konnaporukka vasta äskettäin myynyt tulivettä ja laatikkokaupalla kiväärejä, niin miten kummassa ne intiaanit voisivatkaan osoittaa puun oksalla keikkuessaan mitään huikeaa viruositeettiä winchesterin käyttäjinä ? Todennäköisempää onkin, että hyvinkin nuoresta asti revolverinkäyttöä harjoitelleet Tex ja kumppanit osuvat joka laukauksella varmemmin kuin vasta jonkin aikaa tuliaseisiin totutelleet irokeesitukkaiset vastustajansa.
Jepulis. Seikkailusarjakuva on viimeisiä alueita, jossa pitää vielä piirtää hyvin, niin että hevonen näyttää hevoselta.
Tämä taiteen ja viihteen erottelu toisaalta rassaa, toisaalta se on ihan hyväksikin.
Jos oikein kärjistää, niin:
Viihdettä tehdessään (myydessään) pitää tekijän aika varmasti osata jotain, esim. piirtää se hevonen ihan oikeasti, muuten kukaan ei osta.
Taidetta tehdessä voi taas nostaa apurahaa ja tehdä jotain käsittämätöntä sontaa, josta kenenkään ei tarvitse pitää tai ymmärtää siitä mitään.
Ainakin jaottelu viihteeseen ja taiteeseen auttaa hahmottamaan, mitä on ostamassa. Itse en todennäköisesti kokisi vaikkapa Edvard Munchin tai Reidar Särestöniemen piirtämää Tex Willer-seikkailua kovinkaan viehättävänä, enkä varmaankaan lähtisi lumituiskussa moisen takia R-kioskille hankintoja tekemään.