Kapu 3 oli nyt todella ensimmäinen crossover-elokuva, sen oivalsin tätä katsoessa. Samalla minulle tuli jo yliannostus supersankarielokuvia.
Tämä kärsi merkittävästi siitä, että edellinen katsomani superpätkä oli BvS. Kuinka on mahdollista, että elokuvilla oli sama käsikirjoitus.
Onneksi sentään lopputaistelu oli sankarien välinen, muutoin tässä(kin) oli säälittävän vähän katetta alaotsikolle.
Supersankarielokuvia katsotaan siksi, että ne tarjoavat kohtauksia, kuten Muurahaismies kasvaa jättikokoon repiäkseen matkustajakoneen siiven irti. Kilpajuoksu autojen seassa ja muu tavanomaisempi toiminta oli pelkkää pakkopullaa.
Sen sijaan alkupuolen sisältöä oli pääosin turruttava lässytys ja loppupuolen sisältö lapsille kirjoitettu draama.
Elokuvan parasta oli Hämis, joka varasti shown. Ei muuta hyvää sitten juuri ollutkaan, Kapu 2 oli neljä kertaa parempi.
Huonoa ei jaksa jauhaa, mutta pääosin:
- Sotakone: kaksi Rautamiestä samassa elokuvassa on liikaa
- Purppuranoita: Käsienheilutus on nolo supervoima
- Musta pantteri: Oman elokuvansa mainos
- Vision: Koko ajan odotin, että milloin se alkaa tiristämään kyyneltä. Yhyy. Ehkä sitten seuraavassa lasten draamassa.
Toivon, että X-Men: Apocalypse räjäyttää tajunnan mutta Tohtori Outo ja kumppanit kiinnostavat tämän jälkeen yhtä paljon kuin varpaankynsien leikkaaminen.
Seuraavaksi siitä sadan miljoonan markkinointibudjetista voisi irrottaa vaikka kymppitonnin käsikirjoitukseen.
