Kaksi kolmesta itsellä vakkarilukemisessa olleesta lehdestä loppuu, joten leikkaukset tuntuvat aika dramaattisilta. Etenkin Mustanaamion kohtaloa on yhä vaikea käsittää, vaikka se onkin ollut tiedossa jo pitkään. Lehden kuvitteli olevan miltei itsestään selvä elämän pieni laatutekijä, onhan se ollut olemassakin jo 44 vuotta, paljon pidempään kuin meikäläinen itse. Enkä edes kuulu siihen "ei se itse Mustis, vaan ne kakkossarjat"-kerhoon, vaan luin kaiken sisällön aina samalla innolla. Lukuisat kakkossarjat sisälsivät toki pirun hyvää sarjakuvaa, mutta Mustanaamion kaltaisille "vanhanajan" seikkailusarjakuville löytyi paikka sydämessä jo ennen kouluikää, enkä kaipaa mitään nostalgiafiltteriä pystyäkseni nauttimaan niistä edelleen. Mutta eipä voi mitään, tappioita ei jäädä itkemään vaan katsotaan eteenpäin, kuten Mustis itse tekisi. Joten nähdään taas, Mustanaamio!