Lännensarjakuvat ja sotasarjakuvat ovat edelleen suosittuja genrejään. Sen sijaan viidakkoon sijoittuvat seikkailusarjat ovat vaipuneet lähes unohduksiin, huolimatta siitä että niitä on julkaistu melkoiset määrät vuosikymmenien mittaan myös Suomessa.
Vakavampihenkisille Afrikkaa käsitteleville, tai muutoin sitä kuvaaville, sarjakuville on Kvaakissa
oma ketjunsa, tämä säilytettäköön vanhoista viidakkoseikkailuista käytävään keskusteluun.
Jos sivuutetaan, että Mustanaamio sijoittuu viidakkoon, on tunnetuin ja pitkäikäisin viidakkosarjoista tietenkin Tarzan ja poikansa Korak, joilla on
oma ketjunsa Kvaakissa. Lisäksi Joe Kubertin Tarzan-sarjoista on erillinen
ketjunsa.
Alla mainittuihin sarjoihin on verrattain helppo tutustua, koska lehtiä löytyy yhä divareista, eikä niillä ole käytännön arvoa lainkaan, vasta 1970-lukua varhaisemmista lehdistä on varauduttava pulittamaan enemmän kuin euron kappaleelta.
Viidakko-nimistä sarjaa julkaistiin liuskamuotoisina lehtinä 1955–1965. Sen sivuilla seikkaili ainakin italialaissarja
Akim. Sarjasta on varsin, öh,
epäedullinen näyte PopuLAARI-blogissa, mutta kielitaitoiset saavat enemmän irti
tältä sivulta. Suomessa sarjaa julkaistiin sittemmin myös 1977–1978 pokkareina (Semic), jotka on listattu
täällä.
Hupsu kuriositeetti on
Nizar Tiikeripoika, Intian viidakkoon sijoittuva saksalaissarja 1960-luvun lopusta, josta tietää Timo Ronkainen kirjoittamassaan
Kvaak-kolumnisarjan aloitusosassa.
Viidakkopoika-sarjaa julkaistiin puolestaan 1974 kolme pahvikantista julkaisua (Williams).
Tumac-lehteä julkaistiin vuosina 1978–1980 kaksitoista numeroa vuosittain (Semic), mutta viimeinen vuosikerta käsitti vain 6 lehteä. Lisäksi Suomessa on julkaistu kaksi albumia. Ensimmäinen vuosikerroista oli mustavalkoinen, mutta vuoden 1979 ensimmäinen numero jo kannessakin iloitsi olevansa värillinen julkaisu. Sarjassa on Etelä-Amerikkaan sijoittuvan taustamaailman ansiosta oma, hieman poikkeava tunnelmansa. Sarjalla on myös Kvaakissa
oma ketjunsa.
Suomessa esitettiin vuonna 1973 televisiosarjaa nimeltä
Elefanttipoika, liekö sillä ollut yhteyttä samannimiseen
elokuvaan vuodelta 1937. Televisiosarjaan pohjautuva sarjakuva-albumi julkaistiin kuitenkin Suomessa 1973 (Semic).
Kaikki mainitut viidakkosarjat ovat pääosin samasta puusta veistettyjä, mutta maailmalla näitä saman hahmon variaatioita on vielä näidenkin päälle pilvin pimein, kopiohahmoista esimerkkeinä vaikkapa
Zembla ja
Tibor.
Lisäksi erikseen olivat valkoiset metsästäjät, jotka tutkailivat viidakkoa kiväärin piipunvartta pitkin. Tällainen on
Viidakko Jim/Viidakko Bill, jota
PopuLAARI tietää julkaistun Apu-lehdessä 1950-luvulla.