Pakkohan tämän hetken parhaalle Disney-käsikirjoittajalle on saada oma ketju. Tämä mies on yksinkertaisesti 1990- ja 2000-lukujen nerokkain tarinanikkari, jonka näkemykselle ja taidoille ei löydy vertaa.
Faraci osaa kirjoittaa kauniimpia tarinoita kuin muut (Lohikäärmeen varjo, Teemataskari 11; Lain eri puolilla, AATK 234), hauskempia tarinoita kuin muut (Komisario Kaasin pitkä yö, AATK 212; Hiuskarvan varassa, Ankantekijät 8) ja tarinoita, jotka ovat molempia (Paluu alkulähteille, AATK 238). Faraci osaa kirjoittaa rautaisia dekkareita, kuten Rikospaikalla (Teemataskari 14), joka on tietysti myös aivan hillittömän hauska. Tito on parhaimmillaan hiiriuniversumissa, mutta hän osaa tehdä myös hyviä ankkatarinoita. Häneltä on myös Suomessa julkaisematta todella paljon erittäin mielenkiintoisen näköisiä tarinoita.
Faracilla on kyky luoda tarinoihin poikkeuksellisen hyvä tunnelma monella tavalla. Huumori sopii aina tarinaan loistavasti: farssimaisissa sekoiluissa vedetään överiksi ja kunnolla, mutta tarinoissa, joissa on enemmän "sisältöä", vitsit ovat hienovaraisempia ja hillitympiä. Esimerkkeinä jälkimmäisistä vaikkapa juuri Lain eri puolilla ja Lohikäärmeen varjo, jotka ovat upeita yhteistöitä Paolo Motturan kanssa. Faraci saa aikaan upeaa fiilistä myös erilaisilla "kerrontakikoilla", hillityllä liikkeellä, hiljaisuudella, hienoilla repliikeillä, kertomattajättämisillä, mielenkiintoisilla miljöillä ja henkilöillä. Meno on vauhdikasta silloin, kun tarina sitä vaatii, mutta tarvittaessa rauhallista, tyyntä ja niin upean kiireetöntä.
Faraci on tullut tunnetuksi ansioistaan hahmojen välisten suhteiden tutkiskelijana. Näkyvimmin hän on käsitellyt Mikin ja Mustan Pekan välistä suhdetta, ainakin kolmessa jo tässäkin mainitsemassani tarinassa. On aivan huikeaa, miten joku voi saada etsivän ja rikollisen viha-ystävyyssuhteesta irti niin monta uskomattoman hienoa ja kaunista tarinaa. Tarinan Paluu alkulähteille loppu on ehkäpä Disney-sarjakuvan historian hienoin kohtaus. Jos ei ole, se on todennäköisesti joku muu Titon käsikirjoittama fiilistely.
Näihin kaikkiin ansioihin kun lisätään se fakta, että Faraci kirjoittaa juoneltaan loistavasti toimivia, äärimmäisen sujuvia ja mielenkiintoisia tarinoita, ei tarvitse arvuutella tämän hetken taitavinta käsikirjoittajaa. Okei, Casty on lähellä, mutta omissa papereissani Faraci on parhaimmillaan vielä nerokkaampi. Ilokseni huomasin, että molemmat ovat Suomessakin jo sen verran arvostettuja, että olivat saaneet nimensä "Taskarin juhlakirjan" takakanteen maestro-tittelillä varustettuna. Parasta on, että molemmat ovat sarjakuvantekijöiksi vielä nuoria, joten saamme toivon mukaan nauttia heidän neroutensa hedelmistä vielä pitkään.
Aihe: Tito Faraci (Luettu 2705 kertaa)