Kim Dong Hwa: The Color of Earth

[hdc]

Pitää hieman vaahdota kun löytyi tämän puolen sarjakuva jota oli ilo lukea ja josta ei ollut vielä mitään kirjoitettu

Where would a woman hide a persimmon seed?

Käydessäni paikallisessa sarjakuvaliikkeessä silmään osui Kim Dong Hwan manhwa The Color of Earth. Kooltaan vähän suurempi kuin ne tavalliset pokkarit, ja sivujen reunat ovat hassun röpelöiset ja epätasaiset, vähän kuin vanhoissa kirjoissa joiden sivut piti leikata auki. Silmäilin hieman liepeen kuvausta sisällöstä, ja ensimmäisiä sivuja. Kirja alkaa kuvasarjalla parittelevista hyönteisistä, joka onkin aina ollut hyvä merkki korkeakirjallisista ambitioista ja piirrosjälki on vakuuttavaa, tyyliteltyjä ja karrikoituja ihmisiä fotorealistisissa taustoissa joissa on kuitenkin mukava ilmavuuden tuntu. Ostin ja menin kotiin lukemaan. Tänäään sitten kävin ostamassa trilogian kaksi seuraavaa osaa joita en ole vielä ehtinyt lukea...

A woman can be a hundred different kinds of flower in a lifetime.

Kirja kertoo epämääräisessä muutaman vuosikymmenen takaisessa korealaisessa maalaiskylässä kasvavasta Ehwa-tytöstä ja tämän nuorena leskeksi jääneestä äidistä, näiden elämästä ja rakkauksista ja Ehwan kasvusta (tässä kirjassa edetään noin kuusivuotiaasta noin viisitoistavuotiaaksi, ja ilmeisesti seuraavissa osissa edetään sitten myöhempiin vuosiin.
Heräävä seksuaalisuus on sinänsä ollut aina suosittu teema kirjallisuudessa, mutta eipä se toisaalta ole aiheena kai koskaan käymässä epäajankohtaiseksi. Kim Dong Hwa on kuulemma monivuotinen veteraani tyttöjen sunjung manhwan teossa, ja tyyli on käytössä täälläkin, toisaalta varmaankin huomattavasti realistisempana mutta toisaalta häpeilemättömän lyyrisena ja symbolien täyttämänä. Tässä sarjassa sataa usein, kukkia on paljon ja niistä puhumalla ja käsittelemällä sanotaan kaiken aikaa kaikkea muutakin.
Tyylirikkoja valitettavasti löytyy, joitain kohtia selitellään vähän liikaakin ainakin tässä englanninkielisessä käännöksessä, alkuperäisesti en tiedä. Toisaalta jos muu sarja on sen tasoista että ne pari turhan laajaa puhekuplaa tuntuvat häiritseviltä tyylirikkeiltä...
Netissä on myös huomautettu että kaikessa lyyrisyydessään ja symbolismissaan Kim käsittelee naisiaan kuitenkin ulkopuolisena. No, en voi mieslukijana kommentoida...

No matter how thirsty a sparrow is, it can never drink out of a gourd bottle.

Jotain tällaista minä olenkin ehtinyt kaivata. Mangassa on ihan kiinnostava muotokieli ja kerrontatapa, mutta kaikenmaailman mechabotit ja psi-voimat eivät niin innosta. Toisaalta pidän japanilaisesta proosasta (ja runoudesta myös jonkin verran), sen estetisoidusta epämääräisyydestä ja monitasoisesta kirkkaudesta ja olen harmitellut että ei ole tullut vastaan mangaa joka on kuin Tanizakin, Mishiman tai Kawabatan kirja (tai edes Zeami tai Genji). Mutta nyt tuli manhwa jonka uskaltaa jopa mainita samassa kappaleessa kuin nuo...
Netissä ainakin Amazonilla tämä näkyi olevan luokiteltu "young adult"-kirjaksi, liekö sitten päähenkilön nuoren iän vaikutusta...koska kyllä tämä minusta on sitä peräänkuulutettua aikuisten mangaa (tai manhwaa).

Kommentoin jatko-osia jahka olen ne lukenut. Mutta onko ketään jolle tämä on tuttu sarja?

[Reima Mäkinen]

Eipä ole sarja tuttu (vielä), mutta tekijä on.  Kim on Korean sarjakuvantekijöiden järjestön pj. Fiksu ja mukava heppuli. Yksi paikallisista grand old miehistä.

Kim tosiaan aloitti tytöille suunnatuilla sarjoilla, mutta päätti sitten -90 luvulla siirtyä hieman vakavampaan aikuisille suunnattuun meininkiin. Hienoa että tätä on käännetty englanniksi. Koreasta löytyisi paljonkin fiksua aikuisille sopivaa manhwaa, eli skene on siellä tässä mielessä vähän eri kuin Jaappanissa. 

[hdc]

Liepeessä mainitaan herralta ilmestyneen myös "popular work My Sky and the literary piece The Red Bicycle". Tiedä miten nuo määreet olisi käsitettävissä...sarjan kakkososan lopussa löytyy The Color Trilogy Reading Group Guide jossa esitellään hieman sarjakuvan käsitteistöä tyyliin "ruutu" ja "puhekupla" ja perässä sitten mahdollisia keskusteluaiheita lukupiiriläisille...eli tätä sarjaa tarjotaan selvästi myös niiden sarjakuvaharrastajien ulkopuolelle, tavallisille kirjallisuudesta kiinnostuneille ihmisille.

Niin, kakkososa The Color of Water on luettu. Kerrontatapa muuttuu jonkin verran, tapahtumat sijoittuvat lyhyemmälle aikavälille kun Ehwa on noin 16-vuotias ja tässä on ihan yhtenäinen juonikin: Ehwa ja naapurikylän maatyöläinen Duksam rakastuvat toisiinsa, mutta Duksamin isäntä kiinnostuu myös Ehwasta...sinänsä yksinkertainen kuvio mutta taas kerran, monimutkaista juonta ei tarvita kun kerrontataitoa löytyy.

Puheen määrä kasvaa tuntuvasti. Ehwa osaa itse artikuloida tuntemuksiaan paremmin, ja keskustelee äitinsä kanssa entistä tasavertaisemmin, ja se mitä äiti ei kerro tai äidille ei kerrota käydään läpi naapurin samanikäisen "kokeneemman" tytön kanssa. Ja myös ne rakkauden ja avioelämän huonot puolet alkavat tulla selvemmin esiin, kaikki ei olekaan onnea ja auvoa...
Mutta kyllä sitä sanatonta kerrontaa, lyriikkaa ja symboleita käytetään yhä paljon hyväksi, kukilla, hyönteisillä ja kengillä on yhä tärkeä rooli. "Perhaps Duksam is a bit better looking than the picture man, but I wonder if Duksam will look as good as the picture man when he's carrying flowers?"

[haplo]

Enpä olisi uskonut tätäkään tapahtuvaksi, mutta The Color of Earth on saanut kyseenalaisen kunnian olla sijalla kaksi listalla, jonka teoksiin on kohdistunut Yhdysvalloissa eniten kielto- ja poistopyyntöjä. Päihitti esimerkiksi Nälkäpeli-trilogian, joka on kolmantena.

http://www.animenewsnetwork.com/interest/2012-04-17/color-of-earth-manhwa-was-no.2-in-most-censoring-attempts-in-u.s

Ei kyllä tulisi tällainen ensimmäisenä mieleen, ennemmin minä suosittelisin lukemaan tämän. On hyvin lämminhenkinen ja kaunis tarina, muistaakseni mieleen tuli myös tietty hauraus vaikka lukemisesta on jo aikaa. Color of Heaven on vielä lukematta, voisi piakkoin ehkä sen avulla verestää muistikuvia.