Oikeistolainen sarjakuva

[Sanjo]

En miellä sarjakuvaa oikeistolaiseksi ainakaan puoluesidonnaisesti. Suomen oikeistopuoluetta, Kokoomusta, on arvosteltu turvapaikkabisneksestä, valehtelusta, peittelystä, rahojen löyhästä jakamisesta ja halpatyöläisideologiasta.

Keskustaa on arvosteltu vielä selvästi enemmän ja vasemmisto on jätetty aika lailla rauhaan.

Hä, ei se kokoomuksen ja keskustan ruimiminen mitenkään siirrä pykäliä vasemmalle jos arvomaailma on kyseisistä puolueista oikealla.  Ei edesmennyttä mm. SMPn miestä Pekka Siitointa kukaan ole pitänyt mitenkään maltillisena tai oikeisto/vasemmisto jaon ulkopuolisena  vaikka mies tykkäsikin perinteisiä porvarispuolueta kritisoida.

Kyse on arvoista ja arvomaailmasta jota edustaa, esimerkiksi  perinteisesti oikeistolaisiksi miellyttyjä arvoja ovat muutoksien vastustaminen, perinteisten arvojen kannattaminen ja voimakas kansallismielisyys, tai ainakin niiden kannattajaksi ilmoittautuminen.

Esität sarjakuvissasi mm. kuinka asiat olivat paremmin "ennen vanhaan", teet sarjakuvaa foorumin aihepiireistä jonka suurena huolenaiheena on jonkinlainen kaiken kattava muutos joka kirjoittajien käsityksen mukaan uhkaa nimenomaan kansalliseksi koettua kulttuuria ja arvomaailmaa.

[Sanjo]

Yksi esimerkki tulee oikeistolaisesta sarjakuvasta mieleen vielä Yhdysvalloista, nimittäin ACC Studiosin Liberality For All, sarjakuva jossa Yhdysvaltain oikeiston puhuvat päät ovat 90-luvun rankisteluhenkisten trikoosarjisten tyylisiä toiminnan miehiä.

What if today's anti-war Liberals were in charge of the American government and had been since 9/11? What would that society look like in the year 2021? What would be the results of fighting “a more sensitive war on terror” and looking to the corrupt United Nations to solve all of America's problems? In Liberality For All , you will sees a vision of that future... a Leftist dominated nightmare where there is only one justified type of war…the war against Conservatives and their ideals.

http://accstudios.com/

Pistää miettimään millainen olisi kotimainen vastine.

Supersankaritarina jossa muinaiskirkkoslaavia tutkiva kynäniska löytää Yliopiston varastoista Rasputinin etikkapurkkiin säilötyn peniksen, tuntien selittämätöntä vetoa tuohon esineeseen hän kalastaa sen liemestä ja sulloo sen taskuunsa. Myöhemmin matkallaan kotiin halki post-apokalyptisen Helsingin hän joutuu puistikossa hieman Frank Millerin hengessä kuvatun homojengin ahdistamaksi ja alkaa hiplata taskussaan pullottavaa taikakalua joka vastaa kutsuun ja muuttaa hänet energian purkauksella supersankariksi, Mestariksi. Mestarin kykyihin kuuluu monia mystisiä taitoja kuten zombien manaaminen paikalle ja uskollisten seuraajien kiihottaminen.

Muita supersankareita voisivat olla Punisher tyylinen "Majuri", julkisen pilkan kohteeksi joutunut toimittaja ja renessanssimiehen kaltainen moniosaaja joka katkeroituneena vaeltaa öisillä kujilla univormussa siellä missä perinteisiä arvoja uhataan. Sukupuoliroolien puolustaja Audimies taas hurauttaa paikalle Batmobiilin tyylisellä menopelillään aina siellä missä feminismi nostaa päätään.

[Sanjo]

Kaivelemalla verkkoa löysin pari linkkiä Saksalaisesta Ankat vastaan Kanat sarjakuvasta, maahanmuuttokriittinen faabeli on kyseessä, joka on niin selvästi äärioikealta kuin voi olla. Ihan Natseista on kyse.

Uutisointia:
http://www.dw-world.de/dw/article/0,,4600418,00.html

Bleeding Coolin blogausta, kuvilla sarjakuvasta:
http://www.bleedingcool.com/2009/08/27/ducks-versus-chickens-a-racist-fable-for-our-time/

[Jarmo]

Mutta pertti jarlaa mukaillen, supersankarit eivät riskeeraa tässä touhussa oikeasti mitään. Loppujen lopuksi tämä "maailman pelastaminen" käy heiltä aivan liian helposti, eikä mistään saa sellaista vaikutelmaa, että he oikeasti uhraisivat siinä jotain. Pikemminkin he tuntuvat nauttivan siitä, eivätkä haluaisi muuta tehdäkään.

Täältäpäin löytynee syy hämähäkkimiehen suosioon ja parhaimmillaan erinomaisuuteen. Usein menee Peter Parkerilta treffit ohi ja jää tyttö saamatta kun sisäinen pakko ajaa rosvoja kurmottamaan. Siinä on uhrautuminen esitettynä niin kouriintuntuvasti kuin sen vaan voi teini-ikäiselle lukijapojalle esittää. Itse jos joutuisi valitsemaan Gwen Stacyn piipottamisen ja Tohtori Mustekalalta turpiin ottamisen väliltä, voisi jäädä altruismi kakkossijalle.

[Jukka Koivusaari]

Muoks: Messut meni - mainokset pois.  Ja asiaan:


 Don Rosan 10 Avataran aarre on aika ilmiselvää kehitysapukritiikkiä.
Leopardihattupresidentti pitää suunnitelmataloudella kansan köyhyydessä ja korruptoi kehitysyhteistyömäärärahat itselleen.
 Saapuu Roope-setä kuin markkinavoimien valkea joutsen , vapauttaa pääomavirrat  ja ihmiset saavat mahdollisuuden vaurastua omalla yrittäjyydellään.
Lopussa paha saa palkkansa: Öenntinen sosialistityranni joutuu ansaitsemaan toimeentulonsa vapailla työmarkkinoilla ja ulkomailla kepan toiminnanohjaajat jäävät virattomiksi.


  Rosahan  ei muutenkaan kyseenalaista Roope Ankkaa .  Barksin alkuperäinen Dickens-pastissi, kapitalistin irvikuva ja tarinan konna on  Rosalla  sankari ja yhteiskunnan tukipylväs.

[echramath]

Sillä välin web 2.0:ssa:

[Rami Rautkorpi]

Minua vähän vaivaa tuossa stripissä korostuvat valkoiset arvot.

[Jukka Koivusaari]

Tarkoittaako tuo viimeinen ruutu että Perussuomalaiset ovat tööt tööt?

 Hei unohda sun tööt tööt !
Jos joku ei hoksannut, on "Toisinajattelijat" näemmä jo niin suosittu että siitä joku on vaivautunut vääntämään parodiaa.
Alkuperäinen on siis tuossa:
 

Siinä on huomattavasti selkeämpi sanoma, kuten näkyy.

 Tästä aihepiiristä puheen ollen -
Muistaako kukan semmoista sarjakuvaa missä oli jotain perunanenäisiä  punaniskajuntteja jossain lähiössä? Kaikilla oli kirjavat salihousut, kalapuikkoviikset ja amistakatukka. Vähän Veltto Virtasen näköinen käppänä keitti niille jotain "taikajuomaa" ja siitä rohkaistuneena ne kävivät pieksämässä lähistölle leiriytyneitä romaanilaisia maahanmuuttajia. Se kaikki oli esitetty jotenkin hämmentävän  myönteisessä valossa.

[Jukka Koivusaari]

Mulle tuli yhtäkkiä semmoinen bon voyage-kokemus.
Tämä keskustelu on käyty joskus aikaisemminkin.
Julistuksellisesta liberaaliporvarisarjakuvasta löytyi ja löytyy siis edelleen esimerkkinä
  Valerian ja Laureline Päiväntasauksen sankarit.

"Tässä propagandatarinassa hippi-, fasisti- ja bolsevikkiolioiden kanssa kilpailee maltillisen porvariplaneetta Maan edustaja Valerian (sit. porv.).
Ja tietysti voittaa, sillä porvarillinen maltillismi on aatteista parhain.
"_{( 04.12.2003, klo 11:44:08  Jukka Koivusaari  )}

[Jukka Koivusaari]

Tuli tuosta mainitsemastasi Francon espanjasta mieleen Älli ja Tälli, siis käsittääkseni ihan oikeasti fasistisen autortäärisen hallinnon aikana julkaistu viihdesarjakuva

  Yleensähän totalitääristen maiden vapailla markkinoilla tuotettu viihde-viihde tuppaa olemaan joko slapstick-huumoria tai romanttista eskapismia. Koska se on yhteiskunnallisesti harmitonta ja se myy. "Münchausen" tulee kolmannen valtakunnan viihteestä ensiksi mieleen.

joka ei ole umpitylsä eikä keskity ihanteellisen perhe-elämän kuvaamiseen.

  Suomisen perhe, Katto-Kassinen, Pekka Töpöhäntä, Melukylän lapset , Vaahteramäen Eemeli.. ei tuota oikein autoritääriseen yhteiskuntaan osaa liittää.

[Sanjo]

  Yleensähän totalitääristen maiden vapailla markkinoilla tuotettu viihde-viihde tuppaa olemaan joko slapstick-huumoria tai romanttista eskapismia. Koska se on yhteiskunnallisesti harmitonta ja se myy. "Münchausen" tulee kolmannen valtakunnan viihteestä ensiksi mieleen.

  Suomisen perhe, Katto-Kassinen, Pekka Töpöhäntä, Melukylän lapset , Vaahteramäen Eemeli.. ei tuota oikein autoritääriseen yhteiskuntaan osaa liittää.

Tuota juuri ajoin takaa, siteerauksessani keskustelijan hdc viestistä, esittämällä Älli & Tällin joka jäi hänen määritelmänsä ulkopuolelle.

Mielestäni perhearvoja korostava sarjakuva ei ole mitenkään oletusarvoisestii fasistista, vaikka fasistit korostuneesti perhearvojen perään kuuluttaisivatkin. Eikä se perhearvojen mitä ikinä siihen sisällyttääkään puolesta puhuminen tai toitottaminen ole mitenkään automaattisesti fasismia. Kovan luokan propellipäähän sitä pitäisi olla että näkee kaiken itsestä oikealle (tai vasemmalle) ideologisesti samankaltaisena, vieläpä äääripään joukkona.

Nuo mainitsemasi esimerkit, no enhän minä ole vetänyt mitään yhtäläisyysmerkkejä perhekuvauksen ja faskismin välille.