Jos tämän keskustelun pohjana oli heitettyjä ajatuksia siitä, onko taiteen kenttä vasemmalle kallellaan, niin ehkä pieniä oireita sellaisesta on juuri sen tyyppiset asenteet, että jos joku asia ei ole avoimesti vasemmistolainen, niin se tarkoittaisi jotenkin sen olevan sitten ihan ÄÄRIoikeistolainen. Tämä tuskin pitää paikkaansa. Minä piirrän armeijan lehteen ja Partio-lehteen, mutta tosiasia on, että Suomessa enemmistö ikäluokan miehistä käy armeijan ja Partio on Suomen suurin nuorisojärjestö (70,000 jäsentä). Kumpikin asia on niin suuri, että ei todellakaan ole ääri yhtään mitään, vaan mahdollisimman arkista, tavanomaista keskitietä.
Toisekseen, tekeekö sarjasta vasemmistolaisen/oikeistolaisen sarjan sisältö vai sen julkaisukanava? Minulla ovat nuo em. lehdet, mutta ketjussa aiemmin mainittu Timppa Mäkelä, jonka Minun elämääni leimattiin edellä porvarilliseksi, piirsi pitkään sarjoja vasemmistolehti Kansan Uutisiin. Eli siis kumpi näistä kertoo enemmän hänen poliittisista kannoistaan, vai onko sarjoilla poliittinen kanta, joka on tekijästään riippumaton?
(Vai onko tämä kaikki vain sitä Suomen perinnettä, että ammattitaitoisia piirtäjiä on niin vähän, että heitä palkataan jäsenkortteja kyselemättä lehteen kuin lehteen - näin tehtiin jo 1900-luvun alussa, jolloin työnantajina olivat hyvinkin poliittisesti virittyneet pilalehdet).
Mitä tulee edellä keskusteltuihin amerikkalaissarjoihin, niin Steve Canyonin oikeistolaisuus ei varmastikaan liity Korean sotaan saati toiseen maailmansotaan, vaan Vietnamin sotaan ja sarjan viimeisiin vuosiin: aikaan, jolloin suuri osa yhteiskunnasta oli hyvin avoimen sodanvastaista ja tämä sarja liputti edelleen valtion virallisten instituutioiden puolesta.
Sama ilmeisesti pätee myös Al Cappin Li'l Abneriin, vaikka en tiedäkään sarjan sisällöstä sen tarkemmin, miten tämä ilmeni. (Mutta myöhempinä vuosinaan Al Cappistä yritettiin tehdä konservatiivista talk show kiihkoilijaa, mutta tälle tuli joku seksiskandaali koulutytön kanssa, joka pysäytti nämä aikeet).
Yksi näkökanta, jota ei ole mainittu, on että on olemassa tietty väestösegmentti, jota voisi kutsua "nörttioikeistolaisiksi". Oikein perusnörttejä, jotka - nykyään etenkin nettikirjoituksissaan - ilmentävät hyvin jyrkän oikeistolaisia näkökantoja, ääri-individualismia ja heikkojen jättämistä jalkoihin. Tähän näyttäisi tyypillisesti yhdistyvän esim. pikkutarkka sotahistorian ja -teknologian harrastaminen, mahdollisesti myös aseet.
Tähän segmenttiin kuuluu myös sarjakuvaharrastajia, etenkin Amerikassa ja etenkin supersankarisarjakuviin liittyen. Tästä porukasta kumpuaa myös sen alan sarjakuvien tekijöitä, joten jos näitä arvoja näkyy myös ko. sarjakuvissa, se on tavallaan ihan luontevaa.
Perinteisestä mediaväestä, etenkin lehtipuolella, on Amerikassa suuri osa ollut heikäläisittäin liberaaleja, kuten nykyoikeistomedia siellä on kovaan ääneen kritisoinut. (Jotka liberaalitkin tietysti meikäläisestä eurooppalaisesta näkökulmasta ovat hyvin oikealla). Tämä on näkynyt esim. siinä, että perinteisesti valtaosa poliittisista pilapiirtäjistä on ollut demokraatteja eikä republikaaneja. Jopa enemmän kuin niitä julkaisevat lehdet. Että siellä onkin todettu, että jos jostain löytyy aidosti republikaaneja poliittisia pilapiirtäjiä, niille olisi helppo kultatie auki, koska lehdet sellaisia kaipaavat toisten vastapainoksi. (Nyttemmin niitä on sitten myös ilmaantunut, pari myös sarjakuvapuolella, kuten Huonoimmat stripit keskustelussa on todettu).
Aiemmin yksi harvoja poikkeuksia oli Jeff MacNelly, joka oli avoimen konservatiivinen. Tämähän teki myös strippisarjaa Shoe, jota julkaistiin meillä Ilta-Sanomissa. Minun näkemäni perusteella tämä oli kuitenkin hyvin lattea ja keskinkertainen tekele, enkä osaa sanoa, näkyikö tämä arvomaailma miten sen sisällössä.
