Oikeistolainen sarjakuva ei välttämättä pistä silmään, koska se on nykyarvojen mukaista. Tarkoitan tällä sitä, että elämme arvoiltaan suht oikeistolaisessa markkinatalousyhteiskunnassa ja ehkä sen asiaintilan hyväksymisen merkkinä voi pitää jo sitä, että systeemiä ei aktiivisesti kritisoi. Faktisestihan nykyään duunaritkin on taloudellisessa mielessä porvareita. Itse talouden rakenteet ei ole hävinneet mihinkään etenkään talouden globalisoituessa. (HUOM en tässä kuvailussa siis millään muotoa ota kantaa, onko näin hyvä tai miten pitäisi olla. Se olisi toisen ketjun aihe.)
Kun Roju ja Tiitu piti tampereella pari vuotta sitten yhteiskunnallisen sarjakuvan paneelin tms, esitin yleisökysymyksen joka koski aihetta että miksi paneeli oli puhtaasti puna-vihreä / vasemmisto pohdinta ja Voiman sponssaaman kilpailun promotapahtuma. Että eikö voi olla olemassa tai eikö voida nostaa esille myös jotain vaihtoehtoa, joka edustaa yhteiskunnallista sarjakuvaa olematta... no, se mitä yllä oleva varmasti antaa ymmärtää.
Taisi olla juuri Roju, joka kommentoi hieman alentuvan naureskellen ettei kokoomuslaisilla taida olla oikein kiinnostusta sarjakuvaan tms. En muista enää miten jatkokysymys meni, mutta se ohitettiin kintaan viittauksella tms. hukkaamatta hetkeäkään aikaa, että omahyväisen trendikäs vaihtoehtopolitiikka ei ehkä lopulta ole niin "ainoa olemassa oleva vaihtoehto" kuin se joillekin tuntuu olevan.
Ts. pitäisi ensin ehkä katsoa mitä on oikeistolaisuus ja toisekseen mikä ei. Sen sijaan että homma menee vaan hölmöihin letkautuksiin mitä ei anna kovin mairittelevaa kuvaa myöskään vasemmisto intellektuelleista (heh).. (edelleen lainaus aiemmin mainitusta paneelista "niillä on kai enemmän kiirettä tehdä rahaa kuin sarjakuvia").
Jos oikeistolainen sarjakuva tarkoittaa jotain suomen isompien puolueiden politiikan myötäilyä jossain propaganda sarjakuvissa, tuskin siinä on mitään järkeä. Oikeistolaisuudella ja siihen liittyvillä arvoilla (a'la paikallisromantiikka, luonnon arvostus, nationalismi, konservatiivisuus, ...whatever) on kuitenkin lopulta niin normaalin ihmisluonteeseen kuuluvia että ne voisi olla osa ihan mitä vaan tarinaa, ilman sen kummempaa alleviivausta. Kuitenkin asioilla tuppaa oleman hieman toisenlainen painolasti kuin vasemmalla. Kun esim. katsoo näitä suomalaisia harrastelija supersankari sarjiksia, missä on joku isänmaallinen "kapteeni suomi" tyyppinen hahmo, eikös niitä ole jo kahdella eri julkaisijalla? Joista molemmat ovat tehneet myös jakson missä skinhead tyyppinen suomiäijä ottaa selkäsaunan "oikealta isänmaanystävältä"? Josta ensisijaisesti tulee mieleen tietty mauton pakotettu rajanveto ja valmiiksi vittuilevan yleisön kosiskelu. Harvoin näkee sellaisia kantaaottavia sarjakuvia vasemmalta, missä jokainen narkkarin tai päästään vialla olevan kriminaalin ja hylkiön kohdalla on alleviivattava sitä että ne ei oikeasti edusta tätä "meidän" ajatusmaailmaa tai arvoja. Vaikka ko. kaltaiset tapaukset esim. oikeassa elämässä jatkuvasti omasta mielestään olisikin.
Kaikki teemat mitä sarjakuvissa yleensä käsitellään, on mahdollista käsitellä myös vaihtoehtoisesta näkökulmasta. Olisi aika hienoa jos vastenmieliset kokoomus-tyyppiset hommat jäisi jatkossakin vähemmälle, mutta kenties löytyisi jotain mikä puhuttelee muitakin kuin ns. urbaanin vaihtoehtoskenen nuoria aikuisia?
Teemu mäen artikkeli oli mainio. Ja siihen voi tavallaan hyvin verrata sarjakuvaskeneä. Ei tässä voi valittaa siitä, että oikeistolaista sarjakuvaa nyt erityisesti sorsittaisiin tai että maolaisklikki pitää valtaa sarjakuva skenessä. Kuka vaan voisi tehdä, jos haluaisi. Ja julkaiseminen on helppoa niin netissä kuin paperilla. Ja voisin kuvitella että menestystä niittäisi saman tien jos laatu olisi hyvä. En sisänsä edes toivo oikeistolaista sarjakuvaa, mutta jotenkin kriittistä joka ei ole niin turhanpäiväisen trendikäs ihmistyypilleen. Ellei sitten törkeyden ja väkivallan avulla kompensoida se lukemisen arvoiseksi
