Oikeistolainen sarjakuva

[Ossi Hiekkala]

Paljon on ollut puhetta tälläkin foorumilla siitä, miten kulttuuri- ja siten myös sarjakuvaväki on valtaosaltaan vasemmalle kallellaan. Suurin osa yhteiskunnallisesta sarjakuvasta näkökulmaltaan sieltä vasemmalta. Heräsin miettimään luettuani Voimasta Teemu Mäen pitkän kirjeen muutamalle Suomen taidemaailman oikeistolaiselle vaikuttajalle sitä, etten edes saa mieleeni oikeistolaisesta näkökulmasta tehtyä yhteiskunnallisesti kantaaottavaa sarjakuvaa. En nyt lue tähän mitään kuulapäiden maahanmuuttajienpotkimisfantasioita tai muuta sellaista, vaan pikemminkin porvarillisista arvoista kumpuavaa sarjakuvaa. Tietysti joku voisi lukea tällaisiksi vaikkapa uskonnolliset traktaatit mutta niissäkin näkökulma on aika rajoittunut.

Kapitalistien juonia vastaan kapinoivia sarjakuvia lienee paljonkin ja punk-hengessä tehtyä tavaraa on runsaasti saatavilla. Mutta löytyykö sarjakuvaa vaikkapa siitä, miten tehtaan omistajat kokevat epäreiluksi lakkoon menevien työntekijöiden vaatimukset samalla kun yrittää taistella pahenevassa kilpailussa? Ja tarkoitan nimenomaan vakavaksi tarkoitettua sarjakuvaa, en parodiaa.

Missä on kokoomuksen ja kepun yhteiskunnalliset sarjakuvat? Kvaakin oikean laidan kulkijat, tuleeko kenellekään mitään esimerkkejä mieleen?

[Lurker]

Kauneus on katsoja mielestä. Oikeistolaisuus on mitä arvostettavin maailmankatsomus, varsinkin jos kyse on ihanasta poroporvarillisuudesta. Paras esimerkki tästä on Muumit.

Muumi-sarjakuvaa julkaistiin sotavuosina Atos Wirtasen tilamaana Ny Tidissä, joka oli ruotsinkielisten sosialistien aviisi. Sarjakuva sai lukijoiden puolelta kuitenkin nopeasti täystyrmäyksen, sillä Ny Tidin lukijat valittivat muumipeikkojen olevan rojalisteja!

Muumilaaksoon ilmestyi kerran jopa ihka oikea neuvostoagentti, joka lopulta halusi "loikata" ja jäädä loikoilemaan riippumattoon Muumimamman vattumehua juomaan.

Frank Robbinsin piirtämä Jonni Huimapää muistetaan Suomessa erityisesti siitä, että sarjan sävyjen muuttuessa yhä oikeistolaisemmiksi se sai ns. "kenkää" Suomen Sosiaalidemokraatin sarjakuvasivuilta. Jonnin vastapeluriksi nimittäin ilmestyi rahanahne ja moraaliton sissipäällikkö Bolo Guerrero; ei siinä muuten mitään, mutta hahmo oli ilmetty Che Gueveran kaksoisolento. Oikeistolaisissa Uudessa Suomessa ja Satakunnan Kansassa Jonni sai jatkaa seikkailujaan.

Tässä siis kaksi esimerkkiä koto- ja ulkomaisesta sarjakuvasta.

[[kivi]]

Missä on kokoomuksen ja kepun yhteiskunnalliset sarjakuvat? Kvaakin oikean laidan kulkijat, tuleeko kenellekään mitään esimerkkejä mieleen?

Kepun sarjakuva on tietenkin Matti Nisulan piirtämä "Möttösen maailma", ja kuinka ollakaan sama Niffe piirtää myös Muumeja jotka ovat poliittiselta kannaltaan "lähinnä rojalisteja", liian boheemeja ottamaan varsinaisesti kantaa ja liian individualisteja pysymään missään puolueessa samasta syystä kuin Jörn Donner ei siihen pysty.

Kotimaisista oikeistolaisista sarjakuvista paras tarjonta oli tietenkin tuossa vuosien 1917-18 tienoilla. Esimerkiksi Janne Ankkanen on selkeän oikeistolainen sankari olematta porvari tai fasisti.

Lurkerin mainitsemaa Johnny Hazardia en nostaisi esille muuten kuin Amerikan politiikan yksisilmäisimmin aivottomana edustajana. Paljon pelottavammalla tavalla oikeistolainen on vaikkapa Ville Vallaton, Dennis the Menace.

Mietitääs lisää...

Kivi

[Dennis]

Kyllähän oikeiloista sarjakuvaa on tai ainakin porvarillista mm. Mauri Kunnaksen kirjat ovat mitä porvarillisinta aatetta, samoin Kari Suomalainen ja nykyään Iltalehden Jouko ovat kunnon oikeistolaisia, toki on pakkokin olla kun toimii oikeistomediassa. Kepulandian aviiseja en tunne, mutta eiköhän niissä ole maajussin sanomaa yltä kyllin tarjolla myös pilakuvissa.

Muumithan ovat suomenruotsalaisen pikkuporvarillisuuden ylistyslaulu.

Pakko ottaa kantaa myös tuohon myyttiseen nykyvasemmistolaisuuteen taiteessa jne....itse en näe mitään suurta vasurimeininkiä nykymenossa taidemaailmassa, enempi on vihreän puolueen kannattajia, ja viherpiipertäjäthän ovat nykyään lähinnä Kokoomuksen puisto-osastoa. Sarjakuvissa on kyllä mm. käsitelty tuota ilmastomuutosuskontoa ja muuta viherhuuhaata.

Punk-sarjakuvakin oli enempi maakuntien poikien puuhastelua.

Oikeistolainen sarjakuva olisi kyllä tervetullutta kotimaisessa pelikentässä, olisi kiva nähdä myös "isänmaallista" sarjakuvaa, ihan vaan vaihtelun vuoksi Suomessa.

[Curtvile]

Ensimmäisenä mieleen tulee steve Ditkon työt: Question ja varsinkin mr.A joiden näkökulma on konservatiivis-oikeistolainen.

Osassa sotasarjakuvia on myös vankasti oikeistolainen pohja: koti, kirkko, isänmaa ja vapaan markkinatalouden lait.
Ilman näitä on kyseessä desanttien ja jumalattomien raukkojen toimet.

Keskustalla ja Kokoomuksella ei juuri näitä sarjakuvallisia(kaan) ansioita ole(tai sitten ovat vaan minulle vieraita) mutta monessa eurooppalaisessakin sarjakuvassa on kapitalistisen markkinatalouden malli on ylivertainen joskin niissä on usein myönnyttelyjäkin kuten Largo Winchissa.

Valiant comicsin XO-ManoWar sarjakuvassa oli keskiajalta peräisin oleva avaruuden muukalaisten kaappaama barbaari joka on yritysjohtaja Conan metodilla.
Se miten vakavana tuota kukakin pitää on eri asia mutta ainakin hänen tapansa johtaa oli sangen äärithatcherilainen.

Rick Veicthin ja Bryan Talbotin Neil Gaimanin konseptista tekemä liian vähän tunnettu Teknophage-sarjakuva omaa oikeistolaisimman hahmon: 65 miljoonaa vuotta vanhan telepaattisen hirmuliskon jonka rajoittamaton talouskasvu määrää kaikkea.
teknophage ei ole tarinan sankari: ainoastaan voittamaton

[Lurker]

Eiväthän äärimmäisyyteen vietyä kapitalismia kuvaavat sarjat ole oikeistolaisia vaan vasemmistolaisia.

[Ossi Hiekkala]

Joo, Johnny Hazardista tuli sitten heti mieleen Steve Canyon, joka on loppujen lopuksi aika tiukasti oikeistolaista sarjakuvaa. Näiden kohdalla pitää tietysti muistaa, että ne ovat aikaansa ja paikkaansa sidottuja. Sen sijaan minun kiinnostaa nykyhetki. Joku Largo toki kuvaa kapitalistien seikkailuja, mutta niissä yhteiskunnalliset elementit ovat aika vähäisiä. Enemmänkin etsisin jotain porvarillista peilikuvaa jollekin Tiitu Takalolle etc.

[Curtvile]

Lurker hyvä, riippuu ihan puhtaasti siitä miten aihetta käsittelee.

Samalla ajatuksellahan voisi väittää että kaikki kommunismia käsittelevät sarjakuvat ovat oikeistolaisia koska kommunismia ei voi kuvata positiivisessa valossa.

teknophage toki kritisoi oikeistolaista maailmankuvaa, mutta se voittaa.
Aina.

Ditkon Questionin ja Mr An kuvassa oikeistolaiset arvot ovat äärimmäisiä mutta esitetään vain ja ainoastaan hyveinä.

täten ne ovat siis oikeistolaisia eivät sitä vastaan tarkoitettuja.
Huomasitkin kai etten maininnut Judge Dreddiä?

[Curtvile]

Joo, Johnny Hazardista tuli sitten heti mieleen Steve Canyon, joka on loppujen lopuksi aika tiukasti oikeistolaista sarjakuvaa. Näiden kohdalla pitää tietysti muistaa, että ne ovat aikaansa ja paikkaansa sidottuja.

Minun on vaikea nähdä Steve Canyonia tiukan oikeistolaisena.

Eli siis julistuksellista oikeistolaista sarjakuvaa?
Miksi?
Piilomerkityksellisesti ja salakavalasti oikeistolaisia on niin paljon enemmän ettei avointa "raha rules" sarjakuvaa oikein tarvita.

Roope Ankkakin on kapitalismin perikuva mutta sarjakuvissa muut arvot esitetään myönteisemmässä valossa

[[kivi]]

Kyllähän oikeiloista sarjakuvaa on tai ainakin porvarillista mm. Mauri Kunnaksen kirjat ovat mitä porvarillisinta aatetta, samoin Kari Suomalainen

Kunnaksen? Jos sarjakuvista puhutaan niin Kotlant Jaarti ja Nyrok City on enemmänkin humaanin anarkistisia.

Kari Suomalainen oli kyllä mielipiteiltään selkeästi oikealla, mutta Välskärin Kertomukset kuvastavat ennemminkin ajan ennakkoluuloja ja Manu ja Kultatupsu on enemmänkiin konservatiivinen kuin oikeistolainen.

Teknophagesta sen verran, ettei kapitalismin kuvaaminen tarkoita sitä että tekijät sen allekirjoittaisivat. Steve Canyon sen sijaan on puhdasta USA-imperialismia tavalla jota esimerkiksi Terry And the Pirates ei ollut.

PS. Ja mitä Roope Ankkaan tulee, Barksin viimeiset Roope-sarjat pyrkivät suorastaan liikuttavan innokkaasti nostamaan esille erilaisia vaaleanvihreitä aatteita.

Kivi

[Ossi Hiekkala]

Minun on vaikea nähdä Steve Canyonia tiukan oikeistolaisena.

Onhan sen maailmankuva niin vahvasti "taistelussa punaisia vastaan", että ei sitä ihan pelkkänä seikkailusarjakuvana voi lukea. Tosin vasemmistolainen sarjakuva tuona aikana Amerikassa olisi todellakin ollut radikaalia.

Eli siis julistuksellista oikeistolaista sarjakuvaa?
Miksi?
Piilomerkityksellisesti ja salakavalasti oikeistolaisia on niin paljon enemmän ettei avointa "raha rules" sarjakuvaa oikein tarvita.

Piilomerkityksiä on helppo hakea monista jutuista, myös niistä, joihin niitä ei ole tarkoituksella ajateltu. Sen sijaan mielenkiintoisempaa olisi nähdä selkeästi julistuksellista porvarillista sarjakuvaa. Ei siksi, että se olisi henkilökohtaisesti mitenkään maailmankuvaani kuuluvaa vaan siksi, että sen tekeminen niin, että se ei olisi banaalia on varmasti aika haasteellista.

[Curtvile]

Onhan sen maailmankuva niin vahvasti "taistelussa punaisia vastaan", että ei sitä ihan pelkkänä seikkailusarjakuvana voi lukea. Tosin vasemmistolainen sarjakuva tuona aikana Amerikassa olisi todellakin ollut radikaalia.

öh siis underground vai?
ei toki vielä -47 mutta 60-luvulla hyvinkin runsaasti. Ja useammissa 50-luvun EC tarinoissa näkökulma oli jos ei vasemmistolainen niin sodanvastainen kumminkin.

Steve Canyon on patriootti ja kuten kapteeni Amerikka siitä kiistanalainen että on osalle selkeän oikeistolainen osalle selkeän vasemmistolainen.
isänmaallisuushan ei itsellään ole automaattisesti oikeistolaisuutta vaikka niin populistisesti ja helppoheikkimäisesti annetaankin ymmärtää.

Vakavissaan tehtyä julistuksellista sarjakuvaa niin ettei se ole banaalia on vaikea tehdä näkökulmasta riippumatta.

[[kivi]]

Tosin vasemmistolainen sarjakuva tuona aikana Amerikassa olisi todellakin ollut radikaalia.

Ja olikin, kuten undergroundin vaiheista saamme huomata. Vaikka suurin osa underground-piirtäjistä keskittyi tasapuolisesti pilkkaamaan kaikkea, oli joukossa myös useita piirtäjiä joilla oli varsin tarkka käsitys siitä millainen olisi parempi tulevaisuus.

Piilomerkityksiä on helppo hakea monista jutuista, myös niistä, joihin niitä ei ole tarkoituksella ajateltu. Sen sijaan mielenkiintoisempaa olisi nähdä selkeästi julistuksellista porvarillista sarjakuvaa. Ei siksi, että se olisi henkilökohtaisesti mitenkään maailmankuvaani kuuluvaa vaan siksi, että sen tekeminen niin, että se ei olisi banaalia on varmasti aika haasteellista.

Olisiko se sen haasteellisempaa kuin kirkasotsaisen sosialismin kuvaaminen? Epäilenpä vain. Sarjakuvan luonteeseen kuuluu kyky palauttaa asiat mittakaavaan ja sarjakuvassa on jo sisäänrakennettuna pieni anarkistinen mekanismi joka tekee siitä kornia ja tragikoomista heti kun sitä yritetään käyttää liian vahvasti jonkin yhden aatteen ajamiseen.

Kivi

Edit: Curtvile tuossa sanoikin saman toisin sanoin sillä välin kun sorvasin tätä vastausta.

[Curtvile]

itse en vieläkään näe alkuperäistä Steve Canyonia oikeistolaisena.
saatan silti olla aika yksin kantani kanssa.
Steve Canyonin 60-vuotisjulastrippi: Taliban jahdissa militarytimesin sivuilla

[[kivi]]

itse en vieläkään näe alkuperäistä Steve Canyonia oikeistolaisena.
saatan silti olla aika yksin kantani kanssa.

Steve Canyon, Johnny Hazard ja Buzz Sawyer ovat kaikki aikanaan olleet propagandakoneiston palveluksessa, kuten myös Will Eisnerin Spirit. Eisnerin tuoannosta ei kuitenkaan enää nykyään voi puhua ottamatta näkökulmaan mukaan Talo Bronxissa -mestariteosta ja sen jälkeisiä humaaneja ihmiskuvauksia, ja näiden kautta myös Spiritin sisäinen koomisuus nousee esiin uudella tavalla.

Enemmän lienee kysymys siitä, mitä me muistamme kun ajattelemme kyseisiä sarjoja. Canyonin ja Hazardin kohdalla päällimmäisiksi nousevat varmaan useimmilla 2. Maailmansodan, Korean ja Vietnamin aikaiset propagandasarjat. Vaikka ne eivät muodostaneetkaan koko tuotantoa, ne ovat hyvä esimekki siitä, kuinka nuo sarjat seurasivat USA:n kulloistakin politiikkaa yhtä tarkasti kuin Valitut Palat.

Kun mennään amerikkaan sisälle, se ei enää olekaan sama asia kuin kapitalismi ja oikeistolaisuus. USA:n politiikka on ulkoa päin hyvin toisenlaista kuin maan sisällä. Siellä korostuu kuinka suuri maa se on, täynnä monenlaisia mielipiteitä, ja joka paikassa paljon sellaisiakin ihmisiä jotka ajattelevat aivan kuten sinä ja minä. USA:n ulkopolitiikasta tämä kuva ei kutenkaan koskaan välity.