Mielipiteeni on että koska jokin sarjakuva, alkuperämaasta , lukusuunnasta tai väreistä tai pikselöitymisestä huolimatta on korkeatasoista niin kerronnaltaan kuin tekniikaltaan että siihen jaksaa palata se kiertää sukupolvesta toiseen.
Klassikot on klassikoita, joo. Itse pitäisin sarjakuvien kulutusta kuitenkin aika pitkälle genrepohjaisena touhuna (eikä manga tai BD ole genre). Aku Ankka ja sanomalehdet ovat opettaneet suomalaiset (monta monta sukupolvea) lukemaan sarjakuvia, niin että se ei ole se kynnys vaan se että onko tarjolla itseä kiinnostavia tarinoita.
Huumori lienea vahvin genre, mutta ei sota- seikkailu- ja lännensarjoillakaan huonosti mene. Sarjakuvaa kulutetaan viihteenä ja molemmat sukupuolet ja ihan kaikein ikäiset haluavat viihtyä. Se miten pohjois-amerikkalainen, eurooppalainen, japanilainen tai vaikka suomalainen tarjonta kykenee tähän viihdetarpeeseen vastaamaan vaikuttaa siihen millaiset ovat näiden maiden tuotteiden elinmahdollisuudet.
Wikipedian rajaaminen, erottamalla Iso-Britannia euroopan ulkopuolelle on tavallaan ymmärrettävä ja osin osoittaa internetin isoimman puutteen: perusteluja tai logiikkaa ei tarvita.
Mutta kun Britannia on oma saarekkeensa. Sen erottaminen muusta Euroopasta on ihan perusteltua. Toisaalt olisi myös melkein yhtä perusteltu erottaa Euroopasta joku muu iso maa, kuten Italia, Saksa tai Espanja. Italian kulttuuri on rikas mutta suurin osa vaikutteista sielläkin on tullut muualta kuin euroopasta (usasta ja japanista). Saksan ja Espanjan meininki taas on ollut sisäänpäin lämpiävää ja kituliasta maiden väkilukuun suhteutettuna.
Britannia on ihan selkeästi ollut julkaisujen sisällössä Pohjois-Aamerikan alusmaa ja sarjakuvataiteilijat on sieltä loikanneet juuri USAan tekemään uraa. Britit eivät ole juuri hakeneet vaikutteita Manner-Euroopasta. Brittien oma sarjiskulttuuri on ollut hyvin ohutta. Jotain sotaa, huumoria ja Eaglea sekä myöhemmin AD 2000:ta sieltä on löytynyt, mutta sanoisin että esim. sanomalehtisarjakuva on kokonaan tullut jenkeistä.
Jos on pakko niputtaa, niin eurooppalainen sarjakuva on helpointa ymmärtää Ranska-Belgia akselin tuotantona, jota Italia omalla panoksellaan maustaa.
Pohjois-Eurooppalainen sarjakuvakulttuuri on maailman ja euroopan mitassa nuorta, mutta nousussa. Väittäisin että Pohjoismailla on jo oma artsuleimansa ja maineensa.
Ajatus "ostetaan jokin kiva lahja" on minulle täysin vieras.
Vaikka ajatus on sinulle vieras, se ei muuta sitä että kirjakauppamyynti lienee isolta osalta juuri lahjatavaramyyntia. Ja se vielä kaiken kukkuraksi keskittyy joulunalusaikaan. Tämä on nyt ihan mutua, mutta väittäisin että kirjoja lahjoiksi ostavat on yksi suurimmista kohderyhmistä mitä kustantaja voi tänä päivänä yrittää hahmottaa. Niin paljon ilmestyy huttua (esim. kaikenlaisia sarjakuvaa läheltä liippaavia kuva- ja pilakuvakirjoja) että trendi ei mitenkään muuten ei ole ymmärrettävissä.
