Eurosarjakuvan tila Suomessa

[Lurker]

Vastakkainasettelun aika on ohi. Täällä totta kai voi valita puolensa hetkeksi, mutta eiköhän sitä suurin osa täälläkin ole liikkuvia äänestäjiä, öh, lukijoita. Ja turha keskustella keskustelusta, aiheesta kyllä.

Suomi on sarjakuvan suhteen kyllä mahdottoman maapalloistunut. Täällä on sarjakuvaa eri ilmansuunnista, niin Ruotsista, Islannista, Italiasta, USA:sta kuin Ranskasta, Briteistä, Nipponista, Koreasta, Belgiasta ja ties miestä. Venäjästä en tiedä.

...Zoomin ja Non-Stopin ajoista on niin kauan, että lukijat on kipattu jo hoitokoteihin?

Auts! No, täällä sitä vielä ollaan tolpillaan, totean Nonarin silloisena tilaajana.

[Antti Vainio]

Jiksille bojot siitä että sohii arkaan kohtaan, me ei olla enää nuoria kapinallisia. Mutta noin muuten ihan vitun diibadaabaa.

[Lurker]

Kunhan kirjaudun sisään muilla käyttämilläni nimimerkeillä, sellaisilla kuten "Aura" ja "Lurker", tässä ketjussa on ehkä enemmän pohdintaa varsinaisesta ketjun aiheesta...

Heh. Jiksi juksaa.

http://en.wikipedia.org/wiki/European_comics
European comics is a generalized terms for comics produced in Continental Europe. Though technically European, British comics are for historical and cultural reasons considered separate from European comics due to the existence of a well-established domestic market and traditions which more closely resemble the development of American comics.

Wikipedian määritelmän mukaan eurooppalaista sarjakuvaa on mannermaalla tehty sarjakuva. Britit lasketaan joukosta pois, mikä on tietty ihan selvä, mutta ehkä myös meidän skandinaavit natiivit.

...muuten ihan vitun diibadaabaa.

Itsepäisyyspäivän merkeissä.

[Curtvile]

Tämä ketjun perusteella kyllä Kvaakin toimittajien ja ylläpitäjien yhteispeli fiksun keskustelun eteen sujuu erinomaisen hyvin. Kannattaisiko asian vierestä meneviä viestejä, öh, moderoida hieman?

Ei.

ensiksikin, monet meistä jotka olivat tuolla kierroksella sarjakuvan kuluttajina olemme yhä kuvioissa mukan.
meillä on lapsia.
Osa meistä hankkii lapsilleenkin luettavaa ja antaa penkoa hyllyjään ja sitten on sellaisia "caseja" kuin esimerkiksi Aapo Kukko jonka jäljestä näkee eurosarjakuvan vaikutuksen eikä kyseinen henkilö ole pääkaupunkiseudulta saati iällisesti yhtä vanha.

Vastakkainasettelun aika on ohi. Täällä totta kai voi valita puolensa hetkeksi, mutta eiköhän sitä suurin osa täälläkin ole liikkuvia äänestäjiä, öh, lukijoita.

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi niin kauan kuin on kaksi elävää organismia universumissa.

Itse hankin irtonumeroita.
Suomen globaalista sarjakuvakentästä samaa mieltä. Tämä on suuri rikkaus jota liian harvoin mainostetaan.
Meillä on aidoisti laaja kirjo, ei suppea putkinäkö, vaikka sitä usein eri tahoilta näemmä toivotaankin.

[Jarkko Sikiö]

Mikäli otetaan hetki tämä ketju vakavasti, niin vastatkaa kuka todellakin lukee Suomessa sarjakuvaa (Curtvilen eläkeläisiin uskon vasta kun näen heidät).

Sarjakuva on samaan aikaan sekä edullinen, että kallis. Satunnaisostoksena, kuten lahjana edullinen, harrastuksena yhtä kallis kuin musiikin tai elokuvien kuluttaminen.

Tätä(kin) ajatusmallia vasten on täysin perusteltua ja järkevää kysyä onko eurosarjakuvalle sijaa Suomessa ja mikä se sitten on.

Lastensarjakuvan tapauksessa hinta ei ole tärkeä, koska ne ostetaan vanhempien rajoilla, mutta eurooppalainen lastensarjakuva myy Asterixin tapaisina kestosuosikkeina (Asterixin tapaiset sarjat tosin ovat älykästä, kaikkien ikäryhmien sarjakuvaa) ja muu näyttää olevan vanhemmille lukijoille suunnattua.

Koska sarjakuvien lukijoista on syntynyt mm. Kvaakin kautta stereotypioita/mielikuvia, voidaanko eurosarjakuvan kuluttajia haarukoida niiden kautta ja pitävätkö ne edes välttävästi paikkansa:
* Aku Ankka, "perinteinen" eurosarjakuva (Asterix, Lucky Luke jne.): Lapset ja toissijaisesti kaikki ikäryhmät, lukijoissa vähiten sukupuolen tai iän kaltaista yhdistävää tekijää. Skaala kattaa kulutussarjakuvan ja arvokkaat ja kalliit opukset.
* Manga: Teinit ja nuoret aikuiset, pojille ja tytöille omat sarjansa.
* Lännensarjakuvat, Korkeajännitykset ja vastaavat: Genrestä kiinnostuneet miehet kaikista ikäryhmistä, eivät harrasta muuta sarjakuvaa.
* Supersankarisarjakuvat (kovakantiset): Työssäkäyvät, kolmikymppiset miehet, tutustuneet tuttuihin sankareihin lapsina lehtihyllyjen kautta.
* Eurosarjakuva yleisesti (uudet ja vanhat, Alix, XIII, Ankardo jne.): Non-Stopin ja Zoomin lukijat, edelleen miehet
* Laatusarjakuva yleisesti ottaen (esimerkkeinä mm. omaelämäkerrallinen sarjakuva, kuten Hautuukoti ja Delislen opukset, Pascin, Kiki: Montparnassen kuningatar): Korkeasti koulutetut, työssäkäyvät naiset ja miehet, ikähaarukka laajin.

Ei.

Edes tuota meidän keskinäistä huulenheittoamme, joka on varmaankin muiden lukijoiden mielestä sisäänlämpiävää diibadaabaa, kuten Vainio jo tiivisti? Meistä tuli puolivahingossa päivän pahimmat häiriköt, aiheesta lipsumisen suhteen.

[tertsi]

* Laatusarjakuva

Tarkoitat varmaankin taidepelleilyä.

[Lurker]

Mikäli otetaan hetki tämä ketju vakavasti, niin vastatkaa kuka todellakin lukee Suomessa sarjakuvaa (Curtvilen eläkeläisiin uskon vasta kun näen heidät).

Minulla on tähänkin perspektiiviä. Olin useasti kesätöissä divarissa joskus kauan sitten. Silloin eläkeläiset ostivat ristikkolehtiä ja lännensarjoja (myös mummot!!!). Kun lännensarjat hävisivät, eläkeläiset ostivat vain ristikkolehtiä. Joku vaari saattoi joskus Texin tai Nevadan ostaa, tuskin muuta sarjakuvaa.

Sarjakuvakirjat ovat nykyaikaa etsittäessä lähentäneet mantereita tällä saralla toisiinsa niin sisällöllisesti kuin formaatinkin puolesta.

Kerran luetutin eräällä eläkeläisellä (ja tämä on ihan totta) Viivi ja Wagner -lehden. Sen luettuaan hän lausahti  (ja tämä on ihan totisinta totta): "Voiko tällaista edes julkaista?"

[Curtvile]

Edes tuota meidän keskinäistä huulenheittoamme, joka on varmaankin muiden lukijoiden mielestä sisäänlämpiävää diibadaabaa, kuten Vainio jo tiivisti? Meistä tuli puolivahingossa päivän pahimmat häiriköt, aiheesta lipsumisen suhteen.

Minulla ei ole ongelmaa olla asennevammaisen maineessa, kukaan ei käskenyt "heittää huulta"
sinä heitit huulta, minä en.
valintojen kanssa eletään. minä en yritä tehdä omaani tai muiden helpommaksi kuin on välttämätön pakko.
Aiheesta ei lipsuttu.
Suomi on osa eurooppaa, kuten Ruotsi ja valtaisa osa Venäjää.
Siten myös eurooppalaista sarjakuvaa.

Wikipedian rajaaminen, erottamalla Iso-Britannia euroopan ulkopuolelle on tavallaan ymmärrettävä ja osin osoittaa internetin isoimman puutteen: perusteluja tai logiikkaa ei tarvita.

Viimeisin viestisi on ansiokas mutta stereotyyppittelysi ei osu ihan kohdilleen.
Totta, sarjakuvanharrastajista monet ovat miehiä mutta varsinkin eurosarjakuvan kohdalla lukuisat naiset lukevat sitä.
Mutta ,toisin kuin me kaksi testosteronivammaista, he eivät riitele siitä tai katso olevansa "sarjakuvanharrastajia".
He vain ostavat albumeja ja lehtiä joissa on hyvää hauskaa seikkailua tai tunnetta, mutta ilman haudanvakavuutta jonka esimerkiksi allekirjoittanut liittää olennaisesti sarjakuviin.
ihan vaan lukeakseen ne.

[Jarkko Sikiö]

Tarkoitat varmaankin taidepelleilyä.

Tämän voinee sivuuttaa ketjussa yhtä hyvin kuin sen assosioituuko kotimainen sarjakuva eurosarjakuvaksi. En oikeastaan usko, että kotimaisen sarjakuvan lukijat olisivat sen erityisemmin eurosarjakuvan kuluttajia, erityisesti omakustanteiden lukijoissa uskoisin olevan keskimääräistä enemmän hardcore-harrastajia, kuten Kvaakin lukijoita.

Riippumatta mitä sanaa esimerkkinä käyttämistäni opuksista käyttää, ajatus "korkeakulttuurisarjakuvasta" tuli kumminkin esiin.

Minulla on tähänkin perspektiiviä. Olin useasti kesätöissä divarissa joskus kauan sitten. Silloin eläkeläiset ostivat ristikkolehtiä ja lännensarjoja (myös mummot!!!).

Tämä itse asiassa on mielenkiintoista kuultavaa, tosin vain vahvistaa sen, että lännensarjakuvien ja korkeajännitysten (ja jostain käsittämättömästä syystä Mustanaamion) lukijoissa on hyvinkin vanhoja (mies)lukijoita.

He vain ostavat albumeja ja lehtiä joissa on hyvää hauskaa seikkailua tai tunnetta

Olisiko tämä mystinen, Kvaakin harrastajakunnasta puuttuva sarjakuvia kuluttava yleisö satunnaisostajien sijaan siis naislukijoita? Tämän olisin yhtä lailla valmis hyväksymään, kyseessä kumminkin on kirjakauppojen koluajat (streotyyppistä, myönnän).

Jos tytöt lukevat mangaa ja naiset eurosarjakuvaa, kuuluuko tulevaisuus sitten kuitenkin kirjakauppamangalle, kuten vastaavassa manga-ketjussa arvelin.

Selittäisikö tämä sitten pikkujutut, kuten sen miksi mm. WSOY julkaisee niin tietyntyyppisesti profiloituvaa sarjakuvaa (Punainen pukee teitä, Merkintöjä Burmasta jne.)?

[Curtvile]

Naislukijoita on, paljon.
Mutta heiltä puuttuu tarve mainostaa oman egonsa erinomaisuutta ja verrata sitä mannerlaatan kokoon.

Eurooppalaisella sarjakuvalla on amerikkalaiseen (supersankari) sarjakuvaan nähden suurempi tarjonta, huumorista scifiin erotiikkaan kauhuun ja seikkailuun siinä missä matkakertomuksiiinkin ja arjesta ja perheestä kertoviin tarinoihin.
Supersankarisarjakuvaakin lukee runsas määrä naisia, mutta sen kohdalla tosiaan tuo rajoittava perinteinen sukupuoliroolijako mitä naiset lukevat jossain määrin toteutuukin.

Katsokaa piruuttaan sankareita.
Natasha, Rubiini, Sipuleena.
Ja se joka väittää että Valerian on porukan aivot...no, kaikkia ei voi auttaa.
XIIIta myöten menemättä edes Comancheen tai varsinkaan Corton naisiin.

Manga on jossain määrin samoilla apajilla kuin myös tuorein suomentamaton supersankarisarjakuva osin.

Mutta eurooppalainen sarjakuva ei nojaa naisiin vaan kuten sanottua, monipuolisuuteen.

[Jarkko Sikiö]

Supersankarisarjakuvaakin lukee runsas määrä naisia, mutta sen kohdalla tosiaan tuo rajoittava perinteinen sukupuoliroolijako mitä naiset lukevat jossain määrin toteutuukin.

...

Mutta eurooppalainen sarjakuva ei nojaa naisiin vaan kuten sanottua, monipuolisuuteen.

Lukijaprofiileja tässä juuri oli tarkoitus haarukoida. Jos sukupuolijakauma sivuutetaan, sarjakuvan lukija on kohderyhmästä riippuen lapsi, opiskelija tai työssäkäyvä nuori aikuinen?

Eurosarjakuvan tilanne on kohentunut viime vuosina mm. Arktisen Banaanin kasvun ja Apollo Kustannuksen myötä. Käännetyn eurosarjakuvan monipuolisuus puolestaan on kyseenalainen, valtaosa käännetystä eurosarjakuvasta on ilmaisultaan ja sisällöltään yhtä tunnistettavaa kuin jenkkisarjakuva tai manga.

Sen sijaan ns. laatusarjakuvan kohdalla en silmäilemällä erottaisi Hautuukotia tai erityisesti Delislen opuksia Euroopan ulkopuolelta saapuneiksi. Mitä tämä kertoo laatusarjakuvan käsitteestä noin yleisesti ottaen, mene ja tiedä.

[Curtvile]

Lukijaprofiileja tässä juuri oli tarkoitus haarukoida. Jos sukupuolijakauma sivuutetaan, sarjakuvan lukija on kohderyhmästä riippuen lapsi, opiskelija tai työssäkäyvä nuori aikuinen?

tai sitten varttuneempi nuori(mutta kuitenkin aikuinen)
niitä eläkeläisiäkin on. Eräskin herttainen leskirouva , noin 70-80 v., uskoutui antikvariaatissa että kerää tinttejä ja asterixeja ja voi aina sanoa hankkivansa niitä sukulaislapsille.
vaikka tulivatkin omaan käyttöön.
sarjakuvaharrastuksella on stigma.


yleensä näiden sarjakuvien lukijat ovat sukupuolesta, iästä ja koulutustaustastaan riippumatta niitä lukutoukkia.
On muistettava että heidän osuutensa on väkimäärästä on pieni mutta myynnistä valtava.

opiskelijoiden osuus on toki pienempi puhtaasti taloudellisista syistä.

[Markku Myllymäki]

Koko tämä keskustelu on vähän koominen, se kun niputtaa koko eurosarjakuvan yhdeksi kokonaisuudeksi, jota voi käsitellä yhtenä aiheena. Druuna, Vili & Bill, Diabolik, Strumffit, Italo-Aku Ankka, Sillage, Tex Willer... Euugh. Categorization Error. /&¤&#&( IÄ IÄ ....NO CARRIER

[Petteri Oja]

Sarjakuvakauppiaana sanoisin, että Jiksin luonnehdinnat ostajaryhmistä ovat aika lähellä oikeaa. Supersankarikirjoja ostavat kolmekymppiset miehet. Alixia ja Ankardoa lähes pelkästään miehet ja yleensä juuri vanhemmat miehet. "Laatusarjakuvaa" (älköön edes Tertsi juuttuko nyt termiin) kuten Sfaria, Persepolista jne. ostavat sekä miehet että naiset. Naisten osuus on siinä ryhmässä suuri. Silloin kun opiskelijat sijoittavat johonkin albumiin niin juuri näihin plus kotimaiseen sarjakuvaan.

[Curtvile]

Haluamatta viedä Petterin luonnehdinnalta pohjaa esitän kysymyksen aiheeseen liittyen:
Petteri, sarjakuvakauppiaana näetkö eroa esimerkiksi oman liikkeesi ja vaikkapa Omituisten opusten kaupan tai Alfa antikvan välillä?
Onko ostajaprofiileilla eroa?
Onko eroa nettimyynnin ja kauppamyynnin välillä?
Ja täsmentäen: eurooppalaisessa sarjakuvassa

itse olen huomannut että markkinoinnin kiro, brändäys ja profilointi, vaikuttavat asiaan.
voisin tietysti käydä esimerkiksi Antikka Hatissa huomenna ja kysyä mikä myy mikä ei mutta vaikka sen todistusarvo olisi kiistaton on otettava huomioon mihin ja millaisille asiakaskunnalle liike on suuntautunut.

Jos kuulen kotimaisesta omakustanteesta etsin sitä Underground Ullakolta, eurooppalaisessa käännyn useimmiten Alfaan ja Omituisiin puhtaasti saatavuuden kannalta.
 
Eurooppalaisen sarjakuvan määrittely samaan sabluunaan on ongelmallista.
Comes on erottamatonta Anusta & Antista?
Sama vaivaa mangaa, supersankareita, länkkäreitä...kaikkea sarjakuvaa.

Pysytään euroopassa mutta otetaan lännensarjakuva.

Blueberry - Yakari - Ken Parker - Comanche - Bouncer - Lucky Luke- Cocco Bill - Kersantti Kirk-Punaniska- Kalkkaro-Tex Willer
listan lännensarjakuvat ovat kaikki eurooppalaista alkuperää mutta kerronnaltaan ja sävyiltään, niin piirrokselta kuin käsikirjoituksiltaan erilaisia.

Eurooppalainen sarjakuva onkin pitkälti ankka WITCH imperiumin(satunnaisten Asterix Lucky Luke täsmäiskujen lisäksi) ulkopuolelta kadonnut lähikaupoista. Hyper ja supermarkettien tarjonnasta niitä löytää vaihtelevalla menestyksellä.
Eli ostajakunta ei näy välttämättä ikinä kirjakauppamyynnissäkään

Eurooppalainen sarjakuva hyötyy vanhasta lanseerauksesta, ikonisesta asemasta ja tunnistettavuudesta.
Siis se Asterix Tintti Lucky Luke linja.

Jeanin elämää tai Pieniä voittoja saa monissa aikaan tyhjän tuijotuksen ("..Mikä?") ja kun puhe siirtyy ranskanmaalla / benelux akselilla suosittuihin sarjoihin, niin "laatusarjakuvassa" kuin siinä "viihdesarjakuvassakin" niin tietää kuulostavansa siltä että heittää ilmaan jotain hatustaan/on saanut aivoverenvuodon ja glossolalisesti latelee hepreaa.

Paluuta rajoittuneempaan tarjontaan ei ehkä pian ole.
moni kuitenkin hakee toisin periaatteein kuin vaikkapa etnisen alkuperän perusteella.
Kiinnostava tarina ja hyvää piirros tai jokin tietty aihe ovat kuitenkin pääasialliset ratkaisijat ostopäätöksen takana.