Jos pitäisi pitää vain yksi sarjakuva, niin se olisi...

[Mareliini]

Mitä ihan ensiksi tekisin, niin piilottaisin loput sarjakuvani maakuoppaan ikkunani alle kunnes vaara olisi ohi..

No joo, SOS -Brezelburg kutsuu (eli brezeli) jäisi hyllyyni yksinään kököttämään. Sitä rakkaampi on ainoastaan yksi pikkuisena puhkikaluttu aku ankka, joka hävisi koiranpennun jälkeen mystisesti.

[Sanjo]

Cerebus "puhelinluettelo" The Last Day , koska se on vielä jonkin verran hakusessa parista lukemisesta huolimatta. 

[hdc]

Ensimmäinen vastaus on "menköön kaikki".
Jos nyt väen vängällä uhkaavat että jos ei valitse niin pakottavat Joen lukemaan Toni Ponia loppuelämänsä ajan, niin sitten voisi pitää reippaan paketin Pikku Nemoa.

[Jena Baran]

Eiköhän se olisi Watchmen (Absolute Edition). Siinä riittäisi uutta löydettävää ja analysoitavaa pitkäksi aikaa. Vasta kolme lukukertaa eivät ole kaivaneet sen laaria vielä kovinkaan syvältä.

[Jarmo]

Valitsisin "Ed, Iloinen Klovni" ... paitsi ettei minulla taida olla sitä kuin huonompana englanninkieliversiona. No ehkä sen divarista saisi jos antaisi muut vaihdossa!

[Juhis]

Simon Bisleyn kuvittama Batman/Judge Dredd: Judgment on Gotham. Se suomessa julkiaistu lehtiversio joka on painettu kiiltävälle paperille ja värit näyttävät siinä upeilta.

[Tina DeMona]

Preacher.

No koska se on paras...

[tolppis]

Preacher.

No koska se on paras...

Ai ai ai...sehän ei ole YKSI sarjakuva...

[Tina DeMona]

Ai ai ai...sehän ei ole YKSI sarjakuva...

No... yksi tarina kuitenkin, yksi kokonaisuus. Eikö sellaista lasketa? Sanoihan joku Sandmaninkin.

[haplo]

Tämä on todella on vaikea kysymys, mutta ehkä valitsisin Yoshihiro Tatsumin the Drifting Lifen, enkä sivumäärän vuoksi jotta lukemista riittäisi. Sarjakuva teki vaikutuksen aiheellaan. Vaikka teoksessa on puutteensa, en olisi ikinä uskonut innostuvani sarjakuvataiteilijan uraan keskittyvästä omaelämäkerrallisesta luomuksesta näin paljoa. Harvoin harmittaa yhtä kovasti kun kirjan sulkee viimeisen kerran kaiken lukeneena ja tietää ettei lisää ole.

[Timo Ronkainen]

Tämä on todella on vaikea kysymys, mutta ehkä valitsisin Yoshihiro Tatsumin the Drifting Lifen, ...Harvoin harmittaa yhtä kovasti kun kirjan sulkee viimeisen kerran kaiken lukeneena ja tietää ettei lisää ole.

Ymmärtääkseni tämä on vasta ensimmäinen osa, jos manga-pappa Tatsumi saa elää, lisää tulee. Hieno teos!

Timo

[haplo]

Tuopa oli mukava uutinen, toivottavasti toteutuu. Kiitosta!

[fiat126]

Aattelin jo ilmoittaa että valintani on Toni Poni 1/1991 jos joku alkaa tivaamaan, mutta kyllä tuo Vesan ehdottama Eläkeläinen muistelee on niin hyvä ajatus että sitten se.

Eikä mulla Toni Ponia olisikaan.

Varmaanhan tätä on jo joku muukin kysynyt mutta kuinka monta numeroa näitä Toni Poni sarjakuvalehtiä oikein ilmestyi.Itse en ole nähnyt kuin tuota "ykkösnumeroa"? Jos niitä ilmestyi enemmän niin ei taida olla helpoin tuskin halutuinkaan keräilykohde.

[Lönkka]

Varmaanhan tätä on jo joku muukin kysynyt mutta kuinka monta numeroa näitä Toni Poni sarjakuvalehtiä oikein ilmestyi.

Vastaus löytyy Tonin ponin omasta ketjusta (ponihaasta?)

http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6679.0.html

[Jarkko Sikiö]

Ulkomaille muuttaminen vie ihmisen perusasioiden äärelle. Kyllä se yksi ainoa sarjakuva oli minun kohdallani uusin Tex Willer Kronikat -opus.

Tasaisen varmaa perusviihdettä, joka ei koskaan petä. Tällä lauseella ei voi kuvata montaa sarjaa oli kyse sitten minkälaisesta klassikosta hyvänsä.

Willerissä on myös ominaisuus, joka on sille vain hyväksi: tarinat ovat siinä määrin samankaltaisia, että saman opuksen pariin voi palata yhä uudelleen ja uudelleen.