Minä piirrän aaneloselle. Ja saan vielä helposti mahtumaan 9 ruutua, kolme ruutua kolmella rivillä siihen.
Mutta pitäähän siinä aika pientä piirtää. Itseäni ei haittaa, kun olen tottunut siihen.
Niin minäkin lapsena ja nuorena tein, että olipa paperi minkä kokoinen tahansa, täytin sen piirustuksella, ja se piirustus oli sitten sen kokoinen kuin paperi. Monet muut huijasivat, piirsivät tarinan loppuun valtavan "loppu" -sanan saadakseen viimeisen kuvan osumaan juuri paperin loppuun, tai askartelivat tarinalle juhlavan otsikon, mutta en minä koskaan.
Tää ei kuitenkaan ole olennaista, eikä hyödytä kysyjää.
Se miten se tila vaikuttaa piirtämiseen pitää nähdä sen kautta, että kun tekee samanlaista työtä, esimerkiksi jatkuvaa sarjakuvaa ensin sata strippiä yhteen kokoon (niin että työhön todella tottuu, ja osaa ottaa paperin koosta kaiken irti), ja sitten sata strippiä muutaman sentin joka suuntaan isommalle paperille, niin kumpi jälki on keskimäärin parempaa? Ja silloin pitää muistaa että tilaa voi olla liikaakin, varsinkin valittuun kynään nähden. On yhtä kamalan näköistä jos viivat eivät täytä tilaa, kuin jos ne suttaisina valuvat toisiinsa.
Olen piirtänyt muutaman sarjakuvan tietoisesti väärässä koossa kun en ole halunnut vaihtaa lempikynästäni mihinkään. Esimerkiksi Puolan-matkakertomukset albumissa Saippuaa ovat näitä, samassa albumissa on myös muutama liian isona piiretty strippi. Julkaisukokokin on tärkeä, esimerkiksi albumini Parkkipaikka auringossa toimisi varmasti paremmin amerikkalaisessa kokoluokituksessa, hiukan pienempänä.
Mulla on tällä hetkellä tapana piirtää yksi sarjakuvan ruuturivi 30 cm leveäksi, 10 cm korkeaksi. Vaakapalkki on tasan sentin, pystypalkki 7,5 millimetriä. Julkaisukoossa sarjakuva pienenee sitten radikaalisti, leveys jopa 16 millimetriin. Tämä tuntuisi tällä hetkellä hyvältä formaatilta piirtää. Ostin välillä pienilasisemman A4-skannerin ja yritin saada kaksi strippiä mahtumaan vaaka-A4:lle, se onnistui mutta monta kertaa jäi harmittamaan se yksi puuttuva senttimetri piirrostilaa.
Kivi