20-lukuko sarjakuvan kulta-aikaa Suomessa? Mitähän silloin ilmestyi?
Tuo on minua viksumpien määrittely (Kaukoranta-Kemppisen, Heikki Jokisen). Kerroin että yleisesti kulta-sanalla viitataan siihen aikaan. Väite perustuu osin pilalehtien kulta-aikaan (enkä itsekään ymmärrä miksi pilalehdet tähän sotketaan) ja toisaalta siihen että ulkomainen tavara ei ollut vielä kehissä syrjäyttämässsä kotimaista (syndikaatit). Enkä minä sitäkään sano että silloin olisi ollut kovasti laadukasta. Toki hienoja tekijöitä, mutta julkaisutoiminta kuitekin vielä aika lapsenkengissä.
Olen Orjanin kanssa samoilla linjoilla. Parhaat sarjakuvat (omasta mielestäni) ilmestyivät 60-70-luvun taitteen molemmin puolin. 70-luvulla laatu tyssäsi Non Stopin lopettamiseen. Sitten alkoi supersankarien pimeä keskiaika ainoana valopilkkunaan Agentti X9 -lehti.
Nyt, Tertsi listaa. Ja tosiaan alun perin oli kyse vuosista 1960-70.
Mitä Reima tarkoitat täsmällisesti ottaen sillä, että Leppäsen työt ovat sinusta sisällöllisesti heppoisia, vailla syvempää ihmiskuvausta tai kasvua. Ja miten sinusta voisi sarjassa esittää lämmintä huumoria tai oikeita tunteita?
Kuten sanottu, en ole lukenut kaikkia Leppäseltä julkaistuja sarjoja. Pitäisi varmaan kaivaa jostain joku moniosainen historiallinen Mustisseikkailu. Sen verran kuitenkin Achilles Wiggeniä, Mars-juttua ja muita vilkuillut, että noin menin sanomaan. Ehkä vika on minussa, mutta en osaa oikein samaistua hänen hahmoihinsa. Ja suoraan sanottuna hänen eri sci-fi juttunsa sekoittuvat mielessäni yhdeksi puuroksi, olenpas minä nyt onneton... No mielikuvassani ne ovat tyypillisiä "mies seikkailee, mies ratkaisee" -juttuja. Ja seuraavassa jaksossa sama mies seikkailee taas jossain uudelleen. Eihän niillä hahmoilla edes ole muita ominaisuuksia/elämää kuin se sankarin rooli.
Et ole kyllä tutustunut hänen tuotantoonsa kunnolla, jos väität, ettei olisi omaperäisiä hahmoja!
Oletko katsonut Star Trekin Next Generationia? Se on minusta Leppäsen sarjoja syvällisempi. Siinä käsitellään erilaisia ihmisyyteen liittyviä teemoja (vaikka ei kovin syvällisesti). Sci-fi osaston omaperäisyys on toisaalta samaa luokkaa Leppäsen sarjakuvien kanssa. Erona kuitenkin ehkä se että STNG:ssä tulevaisuuden maailma on lavaste tai tekosyy, joka antaa mahdollisuuden käsitellä näitä aiheita, Leppäsen sarjoissa sci-fi (ja erilaisten elämänmuotojen esittely) tuntuu olevan koko homman tarkoitus.
Anteeksi nyt vaan, mutta se että keksitään joku planeetta ja pannaan sinne jotain öttiäisiä heilumaan ei ole minusta omaperäistä. (Se jo olisi, jos Leppänen tekisi scifi-jutun, jonka hahmoina esiintyisi pelkästään tavallisia ihmisiä) Mutta kuten todettu, ehkä en ole vain tarpeeksi lukenut. Mustanaamion historialliset seikkailut ovat parhaasta päästä, enkä tietenkään odota että Leppänen niihin kehittelisi jotain omia historian tulkintoja. Mustisseikkailu vaan on aika tarkkaan speksattu konsepti, ei siinä ajan tai ihmisten kuvaamiselle liikoja anneta mahdollisuuksia, muuten toimintapuoli voisi kärsiä.
Luulen, että sinä et ole juuri lukenut esimerkiksi Portti-lehdessä olleita Xellana tarinoita, joissa on todella hienoja omaperäisiä hahmoja lentävistä olioista örkkeihin saakka.
On kyllä ollut mielessä näitä juttuja enemmän kartoittaa. Jotenkin tuokin projekti jäi taas tänä kesänä kesken. Mulla on mielikuva noista Portinkin jutuista (ja Xellanasta) mutta muutossa tai jossain omistamani Portit ovat jäänett teille tietymättömille. Kukapa tietää, ehkä Xellanan lukeminen muuttaisi minua tai elämääni? Pohtisin sen käsittelemiä koskettavia teemoja yökaudet ja keskustelisin sarjan hahmojen tekemistä valinnoista sekä niiden oikeutuksesta ystävieni kanssa rasittavuuteen asti. Vähintäänkin jäisin aprikoimaan sitä miten loistavan tarkkanäköinen allegoria Xellana on 2010-luvun Suomesta ja suomalaisista.