Rankka ehdotus tuleviksi keräilyharvinaisuuksi olisivat Arktisen Banaanin ja Jalavan julkaisemat Dylan Dogit, Brendonit, Dampyrit ja Julia. Aikaa tähän saattaa tosin tuhlautua kymmenisen vuotta ja vieläpä edellyttää, että sarjoja aletaan uudelleen julkaista jossakin vaiheessa, tyyliin Asterixit, Tintit ja Conanit. Sen verran hyvistä sarjakuvista kuitenkin kyse oli, että uskon ainakin 70 prosentin noiden lukeneista pitäneen lukemastaan aivan kympillä. Itse välttelin noita pitkään ja ostin nuo vasta Demianin luettuani, jotta saisin jonkinlaista perspektiiviä nykyitalosarjakuvaan, enkä pettynyt. Dylan Dogit olivat lähes täydellistä tavaraa ja ne alkavat jo pikkuhiljaa olemaankin loppuunmyytyjä. Brendonin kun joku "visionary head" Proyasin tyyliin siirtäisi valkokankaalle alkaisi varmasti tulostakin takomaan. Kokonaisvaltaisesti sarjakuvassa ei ärsyttänyt kuin hahmon ulkonäkö. Postapokalyptiset visiot olivat huikean upeaa katseltavaa. Dampyrin realismia vampyyrimytologiaan ja muihinkin vastaaviin sekoittava tyyli toimi myös kuin väärennetty raha. Ikävää, että viimeinen tarina jäi keskeneräiseksi, mutta mikäli tuo jatkui jommassakummassa suomeksi julkaisemattomassa englanninkielisessä laitoksessa, niin eipä hätää. Julia oli noista ehkäpä mitäänsanomattomin, mutta en kuitenkaan langettaisi tuomiota yhden pokkarin perusteella, koska Berardin kyvyt ovat kyllä tiedossa.
