Kustantajien kannalta vahinko, että kuluttajien havahtuminen tuppaa tapahtumaan muutaman vuoden viipeellä... esimes tällä hetkellä kaikkein harvinaisin Pratt-suomennos, WSOY:n julkaisema "Aavikon skorpionit" (1994) oli vuosi ilmestymisensä jälkeen kustantajalleen silkkaa varastontäytettä eikä mennyt kirveelläkään kaupaksi. Halpishalpishintaisena sitä meni jokunen laatikko, loppupainos (ehkä) makkeloitiin... Tällä hetkellä siitä pyydetään jo jopa 80e!
Se, että albumi saa "kultti statuksen" ottaa oman aikansa. Toisena esimerkkinä tähän kävisi Frank Millerin Elektra elää, en nyt muista maksoiko se aikanaan ale pinoissa 5 markkaa vai 10 markkaa, mutta eipä tuota enää kovin usein näe. Näissä yksittäisissä albumeissa, jotka ei ole mitään sarjaa tuo hinnannousu on mielestäni hyvinkin pitkänajan takana. Tietenkin jos pukkaa elokuvaa, niin kyllähän tuo yleensä hinnannousua nopeuttaa, olettaen että painos on myyty loppuun.
Toisena esimerkkinä voidaan ottaa Lassin ja Leevin albumi numero 1. Saiko sitä alessa aikanaan hintaan 10 markkaa? Albumiarjan 1.osa jolla ei ollut aikanaan kysyntää, mutta tuo kysyntä syntyi jälkeenpäin kun sarjaa jatkettiin ja se löi huolella läpi.
Kolmas esimerkki, miten uusintapainokset hidastavat hinnannousua. Viivin ja Wagner, B.Virtanen, Jere. Näiden ensimmäisten numeroiden hinnat 1.painoksena on jossain 15-20 euron välillä (varmasti löytyy halvemmallakin). Tuo hintahan olisi aivan toinen, jos uusintapainoksia ei olisi tullut koska kysyntä olisi valtaisa verrattuna tarjontaan ja "lukuarvo" olisi tapissa. Suomen kokoisessa maassa tuo 1.painos on yleensä niin suuri ja 1.painoksen haluajat niin valveentuneita, että 1.painokselle ei ole hirveästi kysyntää myöhemmin. Suurimmalle osalle riittää tämän jälkeen pelkästään, se että kyseinen albumi on saatavissa, viis painoksesta. (Viivi ja B oli hiukan huonoja esimerkkejä tässä koska niiden saamisesta on kyllä aikanaan myöhästynyt muutama 1.painoksen haluaja)
Mutta oikeasti, jos sarjakuvaa ei paukuteta päin peruskuluttajan naamaa - se ei esimerkiksi tule sanomalehden mukana joka aamu kahvipöytään, niin vaikeaa on kaupanteko vaikka albumilla olisi millainen mainoskampanja.
Mietin joskus, että olisi hyvä jos kirjakaupoissa olisi sarjakuva hyllyjen lähettyvillä kansiot missä olisi kaikesta saatavilla olevasta sarjakuvasta etukannen kuva, lyhyt seloste ja mahdollinen näytesivu, tarkoitan siis kovakantisia ja albumeja. Kirjakaupan asiakkaan olisi näitä kansioita selaamalla hiukan helpompi löytää itselleen mielenkiintoisia juttuja. Näkyvyys olisi hiukan parempi kuin selkä hyllyssä. Hitti tuotteillahan ei tätä ongelmaa ole, mutta kaikella hiukan marginaalisemmalla. Voi olla että olisi vaikea toteuttaa, eikä toimisi.
Uuden albumisarjan kaupaksi saaminen Suomessa on erittäin vaikeaa. Ilman että se ei ole humoristista strippisarjakuvaa joka ilmestyy sanomalehdissä, tai että sillä ei ole nostalgia arvoa, eli se ei ole aikaisemmin ilmestynyt osittain jo Suomessa. Tuote ei yksinkertaisesti löydä kuluttajaa, en tiedä onko tuo haluajien pohja riittävän suuri, mutta uskoisin että monessa asiassa on.
