Juutalaiset piirtäjät

[VesaK]

Ööh tuota, Fredrik Strömberg on myös parin vuoden sisällä julkaisemassa teosta "Juutalaiset sarjakuvissa".

[V3§a V1tikain3n]

P. Ojala levittää samaa propagandaa ainakin kahdella muullakin boardilla joilla olen, ja niissäkään kukaan ei tunnu tajuavan hänen tarkoitusperiään.  

Varmaankin "juutalaiset maidontuottajat" MTK:n saitilla, ja "juutalaiset vuoristokiipeilijät" Veikan kiipeilysivun keskusteluissa. Lisäksi "juutalaiset kissanomistajat" lemmikkiwebissä.

Ihan hauska mies, mutta en jaksanut lukea juttua loppuun asti. Kuka yleensä jaksaa noin pitkiä?

T: Vesa (Senkin natsi! Oletko joku juutalaisvihaja? Vai arabi? Kommunisti? Vai hippi?)

[Lurker]

Tänään on Harvey Kurtzmanin syntymäpäivä.

Tietoa löytyy mm. täältä:
http://www.arnoldwagner.com/cartoon-blog/2006/10/03/harvey-kurtzman/

Arnold's Cartoonology on hyvä blogi muutenkin, jos ette vielä ole löytäneet.

[Kojocci]

Hege:"että vihdoinkin 500 numeron päästä hän on kypsä touhuamaan aviollisin oikeuksin vuoteessa Mary Janen kanssa."
Tänään tuli Hämiksen uusin numero ja siinä MJ keskeyttää Peterin syvälliset pohdinnat sängyssä ja käskee miestään tositoimiin, puhumisen sijaan.

[Timo Ronkainen]

Johan nyt on perkule. Art Spiegelmanilla ei ole omaa ketjua. Ei tätä Kuakkia voi elitismistä haukkua 

Eli laitan tämän nyt tänne sitten s-tana.

Jyhkeä Meta-Maus on ilmestynyt. Definitiivinen pläjäys. Kaikki haastattelut, jotka Art isänsä kanssa kävi, kirjeenvaihtoa, luonnoksia ja mitä lie... ja kustantajien hylkäyskirjeitä. 

My favourite part of the book, though, is the section in which Spiegelman reproduces the rejection letters he received when his agent, Jonathan Silverman, first sent Maus out to publishers. Oh dear. This is embarrassing. Behold New York's literary taste-makers acting like a bunch of cowardy custards. "Thank you for letting me see Maus," says Hilary Hinzmann, of Henry Holt. "The idea behind it is brilliant, but it never, for me, quite gets on track." Gerald Howard, at Penguin, is a little more up front, but still, he won't quite take all the blame for turning it down: "In part, my passing has to do with the natural nervousness one has in publishing something so very new and possibly (to some people) off-putting. But more crucially I don't think Maus is a completely successful work, in that it seems in some way conventional."

Timo

[Antti Vainio]

Kiinnostavaa ettei ole. Spiegelman on kai sellainen järkäle ettei siihen ole kauheasti  sanottavaa. Vähän kuin kritisoisi Timo T.A. Mikkosta jos ei satu pitämään, saa lattean ihmisen leiman.

[VesaK]

Lähestulkoon koko Maus oli originaaleina + luonnosten kera nähtävillä Angoulêmen Sarjakuvakeskuksessa. Kuten Spiegelman Römpötin Hesari-jutussa (30.01.12) toteaa, hän piirtää samaa sivua uudestaan ja uudestaan kunnes pelittää. Maus-sivujen alkuperäisversiot ovat ällistyttävän pieniä, melkein ellei aivan julkaisukokoisia.

[kultakisu]

No kylläpä oli ruma tämä aloitus,mutta annetaan anteeksi kun on jo kulunut aikaakin,olisi pitänyt siivota eetteeriin heti alussa.Nousee tällaisia mörkökummajaisia tuolta arkistojen hämäristä.Hirvitys mitä tekstiä,menee jo vihapuheen piikkiin.

Onko Kvaakki ollut NÄIN suvaitsevainen aikaisemmin,vai onko modet olleet pitkällä lomalla

Hyi

Palauttakaa aloitus sinne mistä se tulikin.

[Lönkka]

Hei, sinua ja minuakin suvaitaan täällä...

[VesaK]

Kyllä Spiegelmanninen ansaitsisi oman ketjunsa juu.

Holokaustisen kansanmurhajuhlista voi puhua muualla ja puhutaankin. Eivät ne kaikkea silti pyhitä ja lähes kaikilla kansoilla on ollut omansa, suomalaisillakin.

[1978 villiä metsää]

Ai Spiegelmanillakaan ei ole omaa ketjua ja tässäkin vain pari hassua lausetta? Ei kai Mausista nyt oikeasti tarvitse puhua elitisminä, itsekin sen taviksena aikoinaan kirjastosta lainanneena?

Kyseenalaisesta itsetarkoituksellisesta profilointialoituksestaan huolimatta tähän ketjuun sopivat myös syystä tai toisesta vähälle huomiolle jääneet Ben Katchor ja Rutu Modan. Katchor kävi Suomessakin ja on näemmä maininnut Tommi Musturin twittertilillään johonkin kohtaamiseen viitaten.

Ateisti Katchor kokee kulttuuri-identiteetikseen lähinnä New Yorkilaisuuden ja sellainen yllättäväkin tekninen siirtymä on tapahtunut hänen tekemisessään, että luonnosmaiset sarjakuvat syntyvät nykyään paperin ja musteen sijaan sähköisesti. Tähän on vaikuttanut vahvan ekologisen mielipiteen lisäksi sävyjen säilyminen valmiissa tuotteessa.

Israelin sarjakuvatyhjiöstä ponnistanut ja Eisner Awardin voittanut Rutu Modan on myös nouseva naispuolinen tekijä ja Exit Wounds on itselläni lukemisen alla,  Ben Katchorin Hand-drying in American ja vastikään Amazonista saapuneen Cardboard Valisen sekä muutaman muun lisäksi. Molemmista tekijöistä on ollut juttua Sarjainfossa, viimeksi Katchorista. Kattavia käännöksiä lienee turha odotella?

Juutalaisaihettakin sivutaan tässä vuoden 2008 haastattelussa, missä kyseiset tekijät puhuvat myös innoittajistaan:

http://www.stevekorver.com/writing/profilesinterviews/rutu-modan-and-ben-katchor-comic-book-artists/

[1978 villiä metsää]

No nyt sain luettua Exit Woundsin loppuun. Eniten miellytti tarinan rehellisyys, missä sai mukavasti tuntumaa israelilaisesta arkitodellisuudesta. Vaikka tämä oli myös taitavasti väännetty fiktion muotoon. Visuaalinen ilme oli kiinnostava, paikoin hapuilevakin mutta silti juuri oikean tuntuinen tällaiseen tarinaan.

Ben Katchorin kohdalla ei sitten tarvitsekaan rynniä, jokainen sivun juttu on niin täyteläinen ja herättää ihmetystä siinä määrin, ettei tässä ole kiire mihinkään. Ne tuovat oivaltavuudessaan olemiseen positiivisen perusvireen myös pieninä annoksina. Tuttu tekijä sinänsä jo vuosien takaa.

[Jarkko Sikiö]

Israelilaisen Asaf Hanukan The Realist on hieno omaelämäkerrallinen sarjakuva.

Lastenhoito ja työt vievät niin hyvin mehut, että ei jaksa tätä purkaa sen syvemmin, mutta Delislen ystävät varmasti pitävät. Hassusti Delisle tekee tämän sivuilla myös kameon. Kenties suurin ero on, että Hanuka katsoo asioita oman kulttuurinsa sisältä, tuo lukijan lähelle, päänsä ja parisuhteensa sisälle.

Visuaalisesti tämä on erittäin onnistunut, monesti ja monessa kohtaa oivaltava, ja Hanuka taiteilijana kiistatta kyvykäs.

Tästä syystä varmasti myös Delisleä inhoavat pitävät. Eli suositellaan kaikille, jotka joko pitävät tai eivät pidä Delislen töistä. Tulihan selväksi?

Saatavana digitaalisena, julkaisijana Archaia.

[JV]

Israelilaisen Asaf Hanukan The Realist on hieno omaelämäkerrallinen sarjakuva.

Ei voi edes samassa lauseessa puhua Delislestä. Hanukan veljekset Tomer ja Asaf ovat visuaalisia neroja, ja Asafin tapa yhdistää visuaalista kekseliäisyyttä ja virtuositeettiä havaintoihin ympäröivästä maailmasta ja henkilökohtaiseen tutkiskeluun on vailla vertaista. Delisleltä olen lukenut yhden albumin, josta tuli mielikuva sietämättömän itsekeskeisestä idiootista. Hanuka taas kuvaa aika sympaattisesti omia vajavaisuuksiaan ja ongelmiaan.

Veljeksiltä tuli hiljan myös yhteisalbumi The Divine.

[Jarkko Sikiö]

On siinä tavassa tarkastella ympäröivää maailmaa samankaltaisuutta.

Näkökulma ja persoona sitten erottavat miesten työt täysin eri päätyihin.

Hanuka käsittelee syvästi mm. isyyttä ja parisuhdetta lapsiperheessä, mistä syystä The Realist kolahti voimakkaasti.

Ilman samaistumispisteitäkin tämä on visuaalisesti mahtava, monesti rattaat päässä vain loksahtelivat oikeisiin kohtiin niissä koko sivun kuvissa, joita mm. miehen kotisivuilla esitellään.