Värittäjän käsikirja

[puro]

Erikeepperihän on nimenomaan polyvinyyliasetaattia eli PVAc, joka on täysin myrkytön. Kuivuessaan dispersiosta poistuu vesi ja hartsi kuivuessaan ristisilloittuu ja kovenee. Matriisiin jää kyllä pieniä määriä vettä ja täyteaineita ja siksi materiaali voi tuntua pehmeältä. Akryylejä taas on monia erilaisia, joista osa kyllä haisee...

[Reima Mäkinen]

Kiitos, tuli tähänkin sitten vihdoin selvyys.  Harri Kiljunen näyttää kirjoittaneen aika mukavasti näistä asioista, vaikka puhuukin lennokkiharrastuksesta.

[Reima Mäkinen]

Vuoden 2009 viimeinen Suomen Kuvalehti nostaa Mangan Värit -kirjan yhdeksi sarjakuvatärpiksi (Shokki -kokoelman ja Pikku prinssin rinnalle).

Kirja ei jää teoriaksi, se on havainnollinen opas eri analogisista tekniikoista monenlaisen digitaalisen kuvan tuottamiseen.
...
Mangan, japanilaisen sarjakuvan historia paljastuu yllättävän värikkääksi.

[Curtvile]

Vuoden 2009 viimeinen Suomen Kuvalehti nostaa Mangan Värit -kirjan yhdeksi sarjakuvatärpiksi (Shokki -kokoelman ja Pikku prinssin rinnalle).

Ja miksei nostaisi? Sisältöhän ratkaisee ja pärjää oivasti , vaikka tässä nimenomaisessa tapauksessa ulkoasu tuottaa teokselle eniten hallaa.

kansi ja automaaginen sana MANGA ovat turhan karsivia tässä tapauksessa, itse teos on mitä oivallisin apuvälinen myös niille jotka eivät väreistä perustakaan.

[Furin]

Reimalle vielä kiitoksia hyvästä opuksesta. En ole vielä ihan kokonaan lukenut, mutta värien teoriaa on kivasti ja pidän myös runsaista esimerkeistä, joita olet kirjaan mahduttanut. Kaikkiaan oiva teos. Mangaa en itse lue oikeastaan ollenkaan, mutta teos toimii samalla myös sen historian kertauksena (osittaisena toki) tietämättömälle.

[Reima Mäkinen]

pidän myös runsaista esimerkeistä, joita olet kirjaan mahduttanut. Kaikkiaan oiva teos. Mangaa en itse lue oikeastaan ollenkaan, mutta teos toimii samalla myös sen historian kertauksena (osittaisena toki) tietämättömälle.

Joo, harmaasävyt kirjasta tuli tällä osastolla pyyhkeitä. Nyt autenttisia esimerkkejä pitäisi olla kohtuullisen hyvin. Esimerkkimangojen ja ruutujen valinnasta sen verran että mukana on paljon muutakin kuin tähän mennessä suomeksi/englanniksi esiteltyä tavaraa. Osittain oli hurja tarkoitus parantaa ihmisten "mangasivistystä", ja osittain vedin mukaan ihan kylmästi omia suosikkejani. 

[Reima Mäkinen]

KIrjasta puhutaan Tampere Kuplissa sunnnuntaina päivällä:

Werstas (Auditorio)
Klo  14.00 Mangan värit

Jos joku on kiinnostunut tekemään Kvaakiin arvostelun tästä, asianomainen tulkoon kinuamaan arvostelukappaletta.  

[Reima Mäkinen]

Tampereella käydessä kävi ilmi että Sarjakuvantekijät ovat tuhlanneet tämän vuoden budjetin, niin että tätä kirjaani ei toimiteta ainakaan tänä vuonna jäsenille.

Tuoreesta Sarjainfosta (4/2009) on luettavissa jälleen yksi kiittävä arvio.

[Reima Mäkinen]

Nyt kun tuo Sarjainfo ja kirjan arvostelu on vihdoin ilmestynyt niin kommentoinpa vielä hiukan Ronkaisen Timon tekstiä niiltä osin kuin hän kaipasi sisältöön korjausta.

Hiukan erikoista on, että väritetyn paperioriginaalin skannausta ja käsittelyä ei käydä läpi oikeastaan lainkaan.

Väite pitää paikkansa vain siltä osin että tälle "aiheelle" ei ole omaa otsikkoa. Skannausta (gammakorjailua ja skannausasetuksia sekä tiedostotarkkuutta) sekä skannatun tiedoston tallentamista (tiedostomuodot, värisyvyydet) käsitellään kirjassa kuitenkin neljän hyvinkin tekstipitoisensivun verran (s. 94,95,98 ja 100 sekä hieman sivulla 97). Tällöin on mielestäni kohtuutonta väittää että aihetta ei käsiteltäisi "oikeastaan lainkaan".

Kirja ei voi toimia kuten nettifoorumi, eli siihen ei voi sisällyttää kaikkia mahdollisia kysymyksiä (ja vastauksia) mitä sarjakuvanpiirtäjä keksii kysyä. Siksi on mielestäni perusteltua antaa tiedot joita soveltamalla melkein mikä tahansa kysymys ratkeaa tai jotka ainakin johdattavat lukijan lisätietojen ja ratkaisun äärelle.
 
Kuten Ronkainen toteaakin, kirja avautuu parhaiten jos sen aiheita tuntee edes hiukan. Näin näen itsekin, se on ns. keskivaikea. Ei siis sovellu aivan aloittelijoille tai pienille lapsille. Enkä toisaalta halunnut tai yrittänyt mennä liian syvälle yksityiskohtiin ja ns. ammattiasioihin, sillä se ei olisi ollut aiheen laajuuden vuoksi järkevää eikä oman rajoitetun tietämykseni vuoksi mahdollista.

(Sarja)kuvan julkaisuversion tallentamisessa pitäisi Ronkaisen mielestä ehdottomasti mainita että jpg-pakkaus tulee pitää minimisssään. Hän kritisoi sitä että tätä ei ole kirjassa korostettu.

Ei olekaan, koska minusta sille ei ole tarvetta, varsinkaan jos kuplatekstit eivät ole kuvassa (tyhmempikin näkee kuvasta milloin on tullut pakanneeksi sitä liikaa, eli milloin kuva alkaa näyttää liian pahalta muhjulta). Kirjassa teroitetaan kuitenkin moneen kertaan sitä että jpg-formaatti hävittää tietoa ja kehoitetaan käyttämään häviötöntä tiedostomuotoa sekä säilyttämään kuvista pakkaamaton versio, mainitsen myös että jpg:tä voi käyttää jos tietää mitä tekee.

[JPQ]

Mä en tajuu tätä logiikkaa. Mun mielestä just mattapintainen pesee mennen tullen kiiltävät paperit ja lakkaukset.

tapauskohtaista sanoisin ja ainoa vaan aina ei ole himmeälle paperilel saatu väreihin hyvää syvyyttä (kontrastia tosin nyt sitä lajia joka tulee mustan mustuudesta eikä valkoisen valkoisuudesta eli sikäli ei täysin sama asia). mutta kirjan pitää olla sisällön veroinen.

[Reima Mäkinen]

Ilmoittaisin, että kirjat on nyt tarjouksessa kustantajan verkkokaupassa. Siis Mangan värit. Löytyy myös yhteistarjous Mangan harmaasävyjen kanssa. Jos vielä mietit niin, sanoisin, että tässä vaiheessa kannattaa hankkia. Vanhempi kirja on lähes loppuunmyyty.

Ja vielä tarkempaa tietoa sisällöstä.

Edit: Ensi lauantaina 26. marraskuuta olen muuten käymässä Hämeenlinnassa Kauppakeskus Tavastilan taidetarvikekaupassa ja esittelemässä melkein koko päivän markkereita sekä rastereita. Sinne voi tulla haastamaan sekä kyselemään välineistä.