Kiki - Montparnassen kuningatar

[Petteri Oja]

Kyllä kannattaa.
Viimeistä lausetta lukuunottamatta Tertsi horisee ihan outoja tuossa yllä.

Vuosien kuluessa tiettyjen kvaakkilaisten haukkumiset ovat muodostuneet mulle suosituksiksi tutustua kirjaan. Kuten Tertsin. Niin erilainen on sarjakuvamaku.

[tolppis]

Hoo. Piti heti tsekata mitä tähän threadiin oli skrivattu kun tykkäsin Kikistä tosi paljon ja ei ole niin hirveästi herättänyt täällä aikoihin juttua. Vai pitkäpiimäinen? Minusta kun se oli juuri kiintoisa tosipohjaisuudessaan ja omaleimaisuudessaan Kuvituksesta olen ehkä samaa mieltä, aika kömpelöähän se oli mutta "saccomaisesti" oudon viehättävää. Pitäisikin lukea uudestaan.

[Hui_hai]

Täytyy kompata Petteriä ja tolppista. Tykkäsin oikein tosissani Kikistä. Ehdottomasti vuoden käännösalbumeita, jos ei jopa _the_ käännösalbumi. Joidenkin ihmisten kanssa maku on nyt vain kerta kaikkiaan niin erilainen, että toisen suositus saa toisen voimaan pahoin.

Tähän liittyen pieni tositarina elävästä elämästä. Äitini juoksutti minua aina puolestaan kirjastossa, kun tiesi minun siellä käyvän kuitenkin eikä muka itse kehdannut käydä hakemassa luettavaa. Joskus teininä sitten puuskahdin valintaperusteeni ääneen, kun suivauduin jatkuvaan kirjojen kantamiseen äidilleni ja tästäpä äitini suuttui niin, ettei ole enää ikinä pyytänyt minua tuomaan kirjaa kirjastosta. Tai lahjaksi sen puoleenkaan. Ehkä olisi ollut diplomaattisempaa vaieta, mutta kun totuus oli, että vein äidille luettavaksi ne kirjat, jotka olivat niin tylsiä etten jaksanut lukea toista sivua pidemmälle. Joskus totuus tekee kipeää.

[tolppis]

Aivan ulkopuolelle aiheenhan tämä menee mutta silti pitää kommentoida. Olen muutenkin pahuksen huono ostamaan "omaperäisiä" lahjoja kellekään saati äiteelle ja yleensä ostelen sitten kirjoja. Ikävä kyllä nimenomaan äidille on vaikea ostaa kirjaa mistä pitäisi kun ainakaan ei kannata ostaa sellaista mistä ITSE pitää. Sukupolvien välinen kuilu etc.

Jostain Kikistä se olisi jopa voinut pitää - jos ei olisi sarjakuvamuodossa siis 

[Jarkko Sikiö]

Tulipa eilen luettua tämäkin kunnolla lävitse, keskellä joulukiireitä tämä vain tuli silmäiltyä lävitse.

Tunnelmat ovat samansuuntaiset kuin Matilla tuossa edellisellä sivulla, nämä taiteilijat olivat enemmänkin tuttuja niminä kuin töidensä kautta, saati sitten keskinäisten suhteidensa osalta.

Koko opuksessa hieman häiritsi, että jo 1930-luvun puolivälistä laitettiin pikakelaus päälle ja romahdus tulikin sitten niin pian. Kun hurvittelua oli lukenut satoja sivuja, tasapainoksi odotti jotenkin automaattisesti muutakin rappiota kuin sitä moraalista lajia. Osin tietysti hämäsi tuo loppuun lisätty osuus, minkä ansiosta opusta lukiessa kuvitteli sivuja olevan vielä merkittävästi jäljellä.

Kiinnostavaa tosin olisi tietää, kuinka opus on mennyt kaupaksi. Sarjakuvien perusharrastajat eivät todennäköisesti ole tätä kantaneet kotiinsa, mutta ei tätä heille ollut kohdistettukaan, vaan laajemmalle lukevalle yleisölle. Tietyllä tavalla tämä oli muutenkin hieman erikoisempi julkaisu, joten toivottavasti panostus ei ole vallan mennyt hukkaan.

[roju]

Uuuh! Catel ja Bocquet kertoivat Kirjamessuilla jutustellessamme olevansa tekemässä uutta elämäkertaa, tällä kertaa Olympe de Gougesista!
Sanoo Wikipedia: "Olympe de Gouges (ent. Marie Gouze) (7. huhtikuuta 1748 Montauban – 3. marraskuuta 1793 Pariisi) oli ranskalainen näytelmäkirjailija, journalisti ja feministi. Hän aloitti kirjoittamisen Ranskan vallankumouksen aikaan. Hänen merkittävimmät teoksensa olivat Déclaration des droits de l'homme et du citoyen (Miesten oikeuksien julistus), joka julkaistiin vuonna 1789 ja Déclaration des droits de la Femme et de la Citoyenne (Naisten oikeuksien julistus), joka julkaistiin vuonna 1791. Gouges joutui mestattavaksi giljotiinilla kirjoitustensa vuoksi vuonna 1793." Kirjaan tulee liittymään suuri näyttely Pariisissa ja kenties muuallakin sekä seurantadokumentti, joka siis on jo tekeillä.

Kirja ilmestyy 2012. Sitä odotellessa.

[tolppis]

Hmmm...erikoinen aihe...siis kuulostaa hyvältä!

[Emiliia]

Kukaan ei oo tainnut vielä linkittää tähän Agricolan arvosteluun. Kivaa et sarjakuvaa käsitellään historiantutkijoiden foorumillakin.

[tmielone]

Minäkin sain viimein Kikin luettua. Odotukset olivat korkealla, kun sitä oli täälläkin niin hehkutettu. Jäi kuitenkin aika puolivillainen maku. Minua ei vain missään vaiheessa alkanut kiinnostamaan mitä päähenkilölle käy. Oikeastaan Kiki tuntui melko ärsyttävältä ja lapselliselta henkilöltä, joka halusi vain pitää hauskaa. Todellinen 1900-luvun alun pissis. En vain hoksannut missään vaiheessa miksi minua pitäisi kiinnostaa hänen rimpuilunsa. Lopun romahduskaan ei tuntunut traagiselta, vaan pikemmin ajattelin, että sitä saa mitä tilaa.

Kirjan lopussa olevat henkilökuvat kuitenkin nostivat teoksen tasoa, sillä niiden tarinat olivat paljon kiinnostavampia kuin Kikin. Esimerkiksi Breton vaikutti sen verran erikoiselta tyypiltä, että hänen elämästään olisi voinut lukea enemmänkin.

Ehkä minäkin olisin tästä saanut enemmän irti, jos tietoni käsitellyn ajan taiteilijoista olisivat olleet syvemmät. Olihan tuo kuitenkin pohjimmiltaan sellainen kuka-kukin-on -teos. Tai sitten en vain pysty ymmärtämään tuon ajan taiteilijoita.

Kuvitus ja toimitustyö olivat ensiluokkaisia, joten niiden osalta olen samoilla linjoilla enemmistön kanssa. Tarina ei vain kiinnostanut.

[Lurker]

Uuuh! Catel ja Bocquet kertoivat Kirjamessuilla jutustellessamme olevansa tekemässä uutta elämäkertaa, tällä kertaa Olympe de Gougesista!
Sanoo Wikipedia: "Olympe de Gouges (ent. Marie Gouze) (7. huhtikuuta 1748 Montauban – 3. marraskuuta 1793 Pariisi) oli ranskalainen näytelmäkirjailija, journalisti ja feministi. Hän aloitti kirjoittamisen Ranskan vallankumouksen aikaan. Hänen merkittävimmät teoksensa olivat Déclaration des droits de l'homme et du citoyen (Miesten oikeuksien julistus), joka julkaistiin vuonna 1789 ja Déclaration des droits de la Femme et de la Citoyenne (Naisten oikeuksien julistus), joka julkaistiin vuonna 1791. Gouges joutui mestattavaksi giljotiinilla kirjoitustensa vuoksi vuonna 1793." Kirjaan tulee liittymään suuri näyttely Pariisissa ja kenties muuallakin sekä seurantadokumentti, joka siis on jo tekeillä.

Kirja ilmestyy 2012. Sitä odotellessa.

Niinpähän tuo ilmestyi.
http://bd.casterman.com/Albums_Detail.cfm?Id=41371

Kansi ja ruutu näyttävät upeilta, kuten varmaan on kirjakin, joka on peräti 400 sivua paksu.

[hdc]

Kikin tekijöiden myöhempi elämäkertasarjakuva elokuvaohjaaja Alice Guysta tuli luettua ja blogattua.
Tietyllä tavalla henkilönä hyvin vastakkainen, määrätietoinen ja särmäävä ammattilainen, mutta onhan tässäkin tarinassa kyllä vaiheita ja kiinnostavaa ajankuvaa (josta saanee myös enemmän irti jos tuntee elokuvan varhaishistoriaa).

Paitsi yllämainittu Olympe de Gouges, parivaljakolta on ilmestynyt myös vastaavankokoinen Josephine Bakerin elämäkerta ja wiki mainitsi myös Kikiä edeltäneen Edith Piaf -teoksen...

[Timo Ronkainen]

Yle näyttikin Alice Guysta dokkarin joku vuosi sitten ja pitkän sarjan hänen elokuviaan. Liekö yhä Areenassa...
Kiintoisaa. Kaikkea olis maalimalla.

Timo

[hdc]

Joo, Alice Guy on yleisesti saanut hieman nostetta, kun näitä historiassa vaikuttaneita naisia on nostettu enemmän esille. Vaikka tässä tapauksessa aiempi huomiotta jääminen johtuu enemmän siitä, että koko elokuvan varhaishistoria ja melkein kaikki varhaiset tekijät on usein sivuutettu...

Mutjoo, maailmalla on kaikenlaista. Tämäntyyppinen varsin suorakin sarjakuvakerronta sopii kyllä hyvin elämäkertoihin, suht yksinkertaisesti saa tarinoihin ajan tuntua, joten sopii näitä lisääkin tulla (ja aika paljon onkin ranskaksi tehty tällaista dokumenttisarjakuvaa moninaisista aiheista)