Tuo onkin muuten hauska ilmiö, miten eri vuodenajat vaikuttavat lukumieltymyksiin. Kaiken muun lukemisen rinnalle tulevat aina samat vuodenaikojen mukaan vaihtuvat lisukkeet. Kesän ensimmäiset helteet saavat, ainakin minut, tarttumaan joka vuosi vanhoihin Tarzan-kirjoihin ja -sarjakuviin. Asterix-albumeja tulee myös luettua etupäässä kesäisin. Kesän hikisimpien ja painostavimpien helteiden myötä herää outo halu tutkia Vietnamin sotaan liittyvää kirjallisuutta yms. Sotahistoriaan, noin yleensä, voi tietysti perehtyä ympäri vuoden. Leffamieltymysten puolella vuodenaikojen vaikutus näkyy myös. Kesä on otollisinta aikaa kaikenlaisille "sandaalileffoille", alkaen nyt vaikka Spartacuksesta ja Ben Hurista. Kovin sandaalisankareista on tietysti Conan kimmerialainen. Sergio Leonen autiomaan hiljaisuudessa toisiaan minuuttikaupalla toljottavat jännittyneet ja hikisennihkeät lännenmiehet kuuluvat myös itsestäänselvinä kesään.
Iltojen pimennyttyä alkaa pinnalle nousta mieltymys kaikenlaiseen avaruushömppään ja scifiin. Kylmät pakkasyöt tekevät ympäristöstä steriilin oloisen, mikä sopii hyvin avaruushenkeen. Talvi on avaruusodysseiojen ja tähteinvälisen matkailun aikaa. Saattaapa tuolloin jopa nähdä kaupungissakin palan ihan oikeaa tähtitaivasta.
