Washington Postissa muuten niin waitelias Watterson aukoo sanaisen arkkunsa, ja äityy jopa selittelemään julistettaan!
For this idea, I wanted something simple, exaggerated, and silly—i.e., very cartoony. In that regard, I always think of “Popeye” and “Barney Google” as quintessential comic strips in that old rollicky, slapstick way we’ve sort of lost. So older comics were in the back of my mind, although I wasn’t trying to mimic anything specific. And to tap into one of comics’ great strengths, I chose to tell the story visually, so that anyone of any age, from any country, could understand it. In this way, I was trying to connect the poster to my American newspaper comics background and acknowledge the international flavor of Angouleme’s festival.
Ankkuleemin mainos Wattersonilta.
Google Translate:
Appreciate that you have been appointed Grand Prix of the Angoulême festival?
To be honest, the world of festivals and their reward is far removed from my daily concerns. But I'm always flattered to hear that you continue to enjoy my work!
You will preside the next edition. Will you move to France?
Not. My participation will be limited to the achievement of the official poster -which is done, and to send some of my boards that will feed an exhibition devoted to my work.
Käytetään mieluummin sanakirjaa, ja yritetään tehdä ranskalaisten koukeroisista kysymyksistä hieman kansankielisempiä. Watterson haastattelu menee suurin piirtein näin:
Miltä tuntuu saada Angoulêmen festivaalin Grand Prix? (
Eikö noilla sanoilla ole tapana aloittaa kysymykset kaikenlaisille voittajille?)
- Suoraan sanoen festarimaailma palkintoineen on hyvin kaukana jokapäiväisistä askareistani. Mutta olen aina imarreltu kun saan tietää että töitäni yhä arvostetaan!
Olette seuraavan festivaalin johtaja. Aiotteko matkustaa Ranskaan? (*)
- En. En osallistu muulla tavoin kuin virallisen julisteen tekijänä, sekä lähettämällä joitakin piirustuksia tuotannostani kertovaan näyttelyyn.
Ette ole piirtänyt pitkiin aikoihin. Miksi suostuitte virallisen julisteen tekemiseen?- Minusta se oli mielenkiintoinen haaste... ja niin olikin!
Mitä halusitte ilmaista tässä julisteessa?- Ensinnäkin yritin palauttaa mieleeni oman työni, piirsin siis sivun sellaisista stripeistä joita julkaistaan Yhdysvaltojen lehtien sunnuntailiitteissä (Huomautus: "Lassia ja Leeviä" julkaistiin tässä muodossa)... ja lisäksi minusta oli hauska esittää se sanomalehden muodossa, ikään kuin se olisi yksi näistä stripeistä. Jotta kokonaisuudesta tulisi yleismaailmallisempi, en käyttänyt mitään dialogia, kielimuureja ei ole. Tarinan kertominen pelkästään kuvina on eräs niistä suurista vahvuuksista - ja iloista - joita sarjakuva tarjoaa. Tällä tavalla toivon onnistuneeni kuvaamaan yhtä lailla omaa työtäni kuin sarjakuvaa yleensä. Ja samalla arvostaa sitä, mikä tekee tästä taidelajista niin miellyttävän lukea.
Lassi ja Leevi teki teidät kuuluisaksi. Miksi he eivät esiinny julisteessa?- En ole koskaan käyttänyt hahmojani muuhun kuin oman työni esittelyyn, ja tässä on kyse koko sarjakuvataiteen esittelystä.
(*) Tuo kysymys festivaalin johtajuudesta tuntui oudolta, mutta
tässä on selitys:
The winner is traditionally the “grand marshal” of the whole festival, helping plan exhibits and appearing at official events. (Or, as in the case of Willem, last ear’s winner, hanging out at Le Chat Noir until 1 am with everyone else.)